Static-X

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Static-X
Static-X Cannibal Killers Tour -kiertueella vuonna 2007.
Static-X Cannibal Killers Tour -kiertueella vuonna 2007.
Tiedot
Toiminnassa 1994–2010
Tyylilaji industrial metal
Kotipaikka Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Laulukieli englanti
Jäsenet

Wayne Statickitara, laulu
Koichi Fukudakitara
Nick Oshirorummut

Levy-yhtiö

Reprise Records / Warner Brothers Records

Aiheesta muualla
Kotisivut

Static-X oli yhdysvaltalainen industrial metal -yhtye Wisconsinista. Yhtye kutsuu omaa musiikkiaan ”evil discoksi”.

Static-X:n laulaja-kitaristi Wayne Static vuonna 2007.

Wisconsin Death Trip ja Machine (1999–2001)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtye perustettiin vuonna 1994 Deep Blue Dream -yhtyeen rippeistä. Yhtyeen perustivat Wayne Static ja Ken Jay, jotka Deep Blue Dreamin hajoamisen seurauksena lähtivät Los Angelesiin Kaliforniaan etsimään jäseniä uuteen yhtyeeseen. Siellä he tapasivat basisti Tony Campoksen ja kitaristi Koichi Fukudan, ja näin muodostui yhtyeen alkuperäinen kokoonpano. Vuonna 1998 Static-X teki levytyssopimuksen Warner Brothers Recordsin kanssa. Uutta albumia alettiin levyttää Grandmasters Studiosissa Hollywoodissa. Seuraavana vuonna julkaistiin debyyttialbumi Wisconsin Death Trip. Albumi menestyi erityisen hyvin saavuttaen platinarajan yli miljoonan kappaleen myynnillä Yhdysvalloissa. Albumilta julkaistiin kolme singleä: ”Push It”, ”I’m With Stupid” ja ”Bled For Days”.

Vuonna 2000 Static-X sai mahdollisuuden aloittaa uuden albumin valmistamisen. Toinen studioalbumi, Machine, julkaistiin 22. toukokuuta ja sitä levytettiin Studio 508:ssa, Los Angelesissa. Machinekin saavutti erinomaisen myyntituloksen, yli 500 000 kappaletta. Machineltakin julkaistiin kolme singleä: ”Black and White”, ”This Is Not” ja ”Cold”.

Shadow Zone ja Beneath... Between... Beyond... (2003–2004)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo pian Machinen julkaisun jälkeen Static-X aloitti uuden studioalbumin kehittelyn. Samoihin aikoihin Static-X:ssä tapahtui radikaali muutos, sillä kitaristi Koichi Fukuda vaihdettiin Dopessa ja Murderdollsissa soittaneeseen Tripp Eiseniin. Kolmas albumi, Shadow Zone, julkaistiin 7. lokakuuta 2003. Se myi kohtuullisen hyvin, vaikkakaan ei yhtä hyvin kuin ensimmäiset albumit. Musiikkialbumeita arvostelevat sivustot sanoivat Shadow Zonen jumahtaneen paikalleen, ja että se muistuttaa liikaakin edellisiä albumeita. Shadow Zonelta julkaistiin singlet ”The Only” ja ”So”. 20. heinäkuuta 2004 julkaistiin Static-X:n ensimmäinen kokoelmalevy, Beneath... Between... Beyond..., joka myi hieman alle 50 000 kappaletta. Se sisälsi suurimmaksi osaksi aikaisemmilla albumeilla julkaistujen kappaleiden live- ja demoversioita. Yhteistyöllä Fear Factoryn kanssa saatiin aikaiseksi ”Crash”-niminen kappale.

Start a War ja Cannibal (2005–2007)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen kitaristi Tripp Eisen pidätettiin 10. helmikuuta 2005 alaikäiseen tyttöön sekaantumisesta Kaliforniassa. Vain kaksi viikkoa myöhemmin 24. helmikuuta, Eisen jäi kiinni uudestaan 14-vuotiaan kidnappauksesta ja seksuaalisesta häirinnästä. Static-X:n jäsenten kuultua Eisenin toimista hänet erotettiin yhtyeestä ja Wayne Static pyysi Koichi Fukudaa takaisin yhtyeeseen. Fukudan suostuttua uusi albumi Start a War julkaistiin nopeasti, jo 14. kesäkuuta 2005. Eisen todettiin 24. kesäkuuta 2005 syylliseksi, ja hänet tuomittiin vuoden vankeuteen. Start a War -levystä syntyi kaksi singleä, ”I’m The One” ja ”Dirthouse”.

3. huhtikuuta 2007 julkaistiin Cannibal, jota on myyty yli 150 000 kappaletta. Se on Wisconsin Death Tripin ja Machinen ohella ainoa Static-X:n levy, jolta on julkaistu kolme singleä. Cannibalin singlejä olivat kappaleet ”Cannibal”, ”Behemoth” ja ”Destoryer”.

Nykytilanne (2007–2014)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Static-X aloitti kuudennen studioalbuminsa levyttämisen Operation Annihilation -kiertueen päätyttyä. Wayne Static sanoi uuden albumin ilmestyvän jossakin vaiheessa vuonna 2008. 14. lokakuuta yhtye julkaisi Cannibal Killers Live -live-DVD:n. Hieman myöhemmin tiedotettiin uuden albumin nimi, Cult of Static, ja julkaisupäivä 17. maaliskuuta 2009. Vuoden 2009 loppupuolella yhtye siirtyi Wayne Staticin mukaan muutaman vuoden tauolle. Hän itse keskittyi Pighammer-sooloalbumiinsa. Yhtye teki kesällä 2012 runsaasti keikkoja Yhdysvalloissa ja soitti muun muassa basistinsa Brent Ashleyn viimeisen keikan Hollywoodin House of Bluesissa. Uutta albumia työstettiin Pighammer-kiertueen päätyttyä.[1]

Kesällä 2013 Static-X hajosi johtuen Wayne Staticin ja Tony Camposin välisistä erimielisyyksistä koskien yhtyeen nimen käyttöoikeutta.

1. marraskuuta 2014 Wayne Staticin ilmoitettiin kuolleen 48-vuotiaana.[2]

  • "Push It" (1999)
  • "I'm With Stupid" (2000)
  • "Bled For Days" (2000)
  • "Black and White" (2001)
  • "This Is Not" (2001)
  • "Cold" (2002)
  • "The Only" (2003)
  • "So" (2004)
  • "I'm the One" (2005)
  • "Dirthouse" (2005)
  • "Cannibal" (2007)
  • "Destroyer" (2007)
  • "Stingwray" (2009)
  • "Hollow (Project Regeneration)" (2020)
  • "All These Years" (2020)
  • "Bring You Down (Project Regeneration)" (2020)
  • "Dead Souls" (2020)

Vierailut Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. http://www.roadrunnerrecords.com/blabbermouth.net/news.aspx?mode=Article&newsitemID=131755
  2. Atkinson, Katie: Static-X’s Wayne Static Dead at 48 The Hollywood Reporter. 1.11.2014. Viitattu 2.11.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]