Starlight Express

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Saksan Bochumissa Starlight Expressiä on esitetty vuodesta 1988 varta vasten rakennetussa Starlighthallessa.

Starlight Express on Andrew Lloyd Webberin Richard Stilgoen tekstiin säveltämä juna-aiheinen musikaali, jossa näyttelijät liikkuvat rullaluistimin. Se kantaesitettiin Apollo Victoria -teatterissa Lontoossa 27. maaliskuuta 1984, ohjaajana Trevor Nunn. Kriitikoiden penseydestä huolimatta musikaali oli ohjelmistossa vuoteen 2002 ja sai yhteensä 7 406 esitystä. Tämä tekee siitä viidenneksi pisimpään ohjelmistossa pysyneen lontoolaismusikaalin. Myös Broadwayllä Starlight Expressiä esitettiin vuoden 1985 kantaesityksen jälkeen vuosia useilla näyttämöillä.

Musikaalia on luonnehdittu lapsuudenunelmaksi pienoisjunien maailmasta. Rullaluistimilla etenevät näyttelijät esittävät junan vetureita ja vaunuja. Hahmoina ovat muun muassa vanha höyryveturi Rusty, joka yrittää pärjätä kilpailussa dieselveturi Greaseballia ja tietokoneohjattua Electra-sähköveturia vastaan. Lontoon Victoria-teatteriin rakennettiin katsomoa kiertäviä rullaluistinramppeja näyttelijöiden ”junaradoiksi”. Koreografian musikaaliin kehitti Arlene Phillips.

Musikaalin tunnetuimmat laulut ovat ”I am the Starlight” ja ”The Light at the End of the Tunnel”. Alkuperäisversiota on myöhemmin uusilla lauluilla ja muilla muutoksilla, joita ovat tehneet David Yazbek, Don Black sekä Alistair Lloyd Webber ja Nick Coler. Suurin uudistus Lontoossa tehtiin 1992, kun musikaali tuotiin uudestaan ohjelmistoon nimellä The New Starlight Express.

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäiset artikkelit: en:Starlight Express & sv:Starlight Express