Tukikohta (romaani)

Tukikohta
The Stand
Alkuperäisteos
Kirjailija	Stephen King
Kieli	englanti
Genre	kauhu, post-apocalypse
Julkaistu	1978, laajennettu painos 1990
Suomennos
Suomentaja	Kari Nenonen
Kustantaja	Book Studio
Ulkoasu	kovakantinen
Sivumäärä	1344
ISBN	951-611-370-2
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Tukikohta (engl. The Stand) on Stephen Kingin romaani, joka ilmestyi alkujaan vuonna 1978, mutta King julkaisi sen vuonna 1990 laajennettuna painoksena. Kirja määritellään genreltään post-apokalyptiseksi kauhufantasiaksi, ja se on paitsi Kingin laajimpia teoksia kuin myös — Hohdon ohella — hänen kirjallisen tuotantonsa arvostetuimpia teoksia.

Romaanista on suomennettu ainoastaan siitä vuonna 1990 ilmestynyt laajennettu laitos. Suomennoksen 1. painos ilmestyi kahteen kovakantiseen kirjaan jaettuna kyseisenä vuonna ja 2. painos yhtenä kokonaisena liimasidoksisena kirjana vuonna 1994.

Juoni

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Ensimmäinen osa: Kapteeni Trips (Captain Trips)

Ajankohta: 16. kesäkuuta — 4. heinäkuuta 1980

Tarina alkaa kun armeijan lääketieteellisestä tukikohdassa kehitetään superinfluenssa-virusta koodinimellä "Sininen projekti" (kutsumanimellä myös "Kapteeni Trips"), kunnes se pääsee vahingossa karkaamaan käsistä. Sen sijaan että tukikohta oltaisiin eristetty, päättää vartiosotilas Charles Campion lähteä pakoon perheensä kanssa.

Myöhemmin armeija saa selville Campionin päässeen Texasiin asti, jossa hänet löydettiin perheineen kuolleena taudin mahdollisena uhrina. Hän oli matkan aikana tartuttanut useita ihmisiä ärhäkkään superflunssaan, johon ei ole parannuskeinoa. Viruksen ennustetaan tappavan 99,4 % maailman väestöstä. Moni tarinan päähenkilöistä, mm. Stuart "Stu" Redman, joutuu keskelle valtavaa sekasortoa, ja he joutuvat todistamaan kuinka hallitus pyrkii eristämään tartunnan saaneet käyttämällä tarvittaessa armeijaa toteuttamaan väkivaltaisuuksia ja joukkotuhoa. Myös tiedotusvälineiden toimintaa rajoitetaan rajusti. Päähenkilöt huomaavat olevansa jostain tuntemattomasta syystä immuuneja superflunssalle samalla kun muut ihmiset heidän ympärillä kuolevat kuin kärpäset.

Toinen osa: Rajalla (On the Border)

Ajankohta: 5. heinäkuuta — 6. syyskuuta 1980

Henkiinjääneet päähenkilöt alkavat ympäri Amerikkaa kokoontua hiljalen kolmeen ryhmään ja he alkavat öisin nähdä unta 108-vuotiaasta mustasta naisesta, joka asuu Hemingford Homessa, Nebraskassa. Unien perusteella he tulkitsevat hänet hyväksi henkilöksi ja heidän henkiseksi johtajakseen. Unen nainen, Abagail Freemantle, joka tunnetaan paremmin nimellä "Äiti-Abagail", johdattaa ryhmät unien kautta kohti Boulderia, Coloradoa, jossa heidän olisi tarkoitus yhdistyä demokraattiseksi yhteisöksi nimeltä "Vapaa vyöhyke".

Samalla kun he näkevät unta Äiti-Abagailista, he näkevät myös painajaisia autiomaassa vaeltavasta miehestä, joka on täysin toista maata kuin Äiti-Abagail. Tämä paha mies on nimeltään Randall Flagg, jolla on yliluonnollisia voimia. Osa muista superflunssan kourista selvinneistä lähtee hänen luokseen, kohti Las Vegasia. Siellä Flagg pyrkii kokoamaan heistä brutaalisen tyrannian voimalla yhteisön, jonka periaatteet ovat mielettömän väkivallan ja pelon ilmapiirin harjoittamisessa. Flaggin joukot alkavat jälleenrakentaa Las Vegasia ja käynnistävät autiomaan autioituneissa sotilastukikohdissa aseohjelman kasvattaakseen mahtiaan.

Kun Vapaa vyöhyke jatkaa päähenkilöiden johdolla kukoistustaan, tuntee Äiti-Abagail pettäneensä jumalan ylpeydellään, kun hänen luokse tulleet ihmiset ovat pitäneet häntä lähinnä palvonnan kohteena, joten hän lähtee joksikin aikaa pois heidän keskuudestaan, jolloin muut huolestuvat asiasta. Päähenkilöt, jotka oli äänestetty Vapaa vyöhykkeen johtokunnaksi, päättävät lähettää länteen Las Vegasia kohti kolme vakoojaa tarkkailemaan, mitä Flaggin joukot mahdollisesti suunnittelevat heidän päänmenoksi. He tajuavat kuitenkin liian myöhään, että kaksi Flaggin palvelijaa, Harold Lauder ja Nadine Cross, ovat suunnitelleet pommi-iskua taloon, jossa johtokunnan on tarkoitus järjestää kokous. Räjähdys tappaa muutaman ihmisen, mutta osa selviää kun juuri sillä hetkellä takaisin palannut Äiti-Abagail varoittaa heitä telepaattisella viestillä. Myöhemmin tuon jälkeen Äiti-Abagail kuolee raskaasta uupumuksesta.

Kolmas osa: Tukikohta (The Stand)

Ajankohta: 7. syyskuuta 1980 — 10. tammikuuta 1981

Vapaa vyöhyke ja Flaggin kannattajat valmistautuvat varmaan koitokseen. Neljä pommi-iskusta selvinnyttä johtokunnan jäsentä — Stu Redman, Glen Bateman, Ralph Brentner ja Larry Underwood — lähtevät kävelleen matkaan kohti länttä kohdatakseen Flaggin. Matkan loppuvaiheessa Stu murtaa jalkansa ja käskee muiden jatkaa matkaa ilman häntä uskoen, että jumala kyllä pitää huolta hänestä.

Glen, Ralph ja Larry pääsevät melkein Las Vegasiin asti, mutta joutuvat Flaggin kannattajien vangitsemiksi. Tyrmässä ollessaan Glen saa itse Flaggin vieraaksi, joka vaatii heitä nöyrtymään hänen edessään. Glen kieltäytyy uhmakkaasti ja Flagg pakottaa lähimmän apurinsa, Lloyd Henreidin, ampumaan Glenin. Flagg päättää järjestää kannattajiensa edessä julkisen teloituksen, jonne Ralph ja Larry viedään tuhottaviksi. Eräs Flaggin kannattajista päättää yhtäkkiä vastustaa tapahtumaa, mutta Flagg tappaa hänet magiallaan. Siinä samassa Flaggin mielenvikainen kätyri, joka tunnetaan nimellä Roskismies, saapuu paikalle varastamansa ydinkärjen kanssa. Flaggin maaginen voima tappamassaan henkilössä muovautuu korkeimpien voimien käsissä suunnattomaksi tuliseksi kädeksi — "Jumalan kädeksi" — joka aktivoi ydinkärjen ja räjäyttää koko Las Vegasin, Flaggin kannattajat kuin myös teloitukselta selvinneet Ralphin ja Larryn.

Stu palaa takaisin Boulderiin yhdessä alun perin länteen vakoojaksi lähetetetyn Tom Cullenin ja Kojak-koiran kanssa. Matka on pitkä ja vaivalloinen. Tällä välin Stun suurin rakkaus, Fran Goldsmith, on synnyttänyt heille poikalapsen. Fran pelkää, ettei lapsi ole immuuni superflunssalle, koska lapsen isä Jesse Rider kuoli siihen. Stun saavuttua hänen luokseen he saavat kuulla Vapaan vyöhykkeen lääkäreiltä lapsen jäävän henkiin, ja tulevan sukupolven kohtalo ratkeaa. Vaikka heillä on syytä iloita, he jäävät pohtimaan, onko ihmiskunta oppinut virheistään, jottei kävisi samalla tavalla kuin superflunssan vapauduttua. Vastaus jää epävarmaksi.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Henkilöt

• Stu Redman — päähenkilö, joka on kotoisin Arnettesta, Teksasista. Hänestä kasvaa Vapaan vyöhykkeen johtokunnan puheenjohtaja.
• Fran Goldsmith — nuori nainen Ogunquitista, Mainesta, joka saa tarinan alussa tietää olevansa raskaana. Fran ja Harold liittyvät Stun johtamaan joukkoon matkatessa Boulderiin. Franin ja Stun välille kehkeytyy rakkaussuhde.
• Glen Bateman — vanha sosiologian professori, joka tuhon aallon jälkeen kohtaa ensimmäisenä Stun ennen matkaa Boulderiin. Glenin toinen tärkeä toveri on hänen irlanninsetterinsä Kojak.
• Larry Underwood — nuori laulaja ja muusikko, joka tuli tunnetuksi hitillään "Baby, Can You Dig Your Man?". Hän lähtee Nadine Crossin kanssa kohti Boulderia, mutta löytää todellisen rakkautensa Lucy Swannista.
• Nick Andros — kuuromykkä mies, joka joutuu alkuun Shoyossa, Arkansasissa paikallisen jengin hyökkäyksen kohteeksi. Hän tapaa matkalla myös yksinkertaisen Tom Cullenin, jonka kanssa he lähtevät ensimmäisenä Hemingford Homeen tapaamaan Äiti-Abagailia.
• Tom Cullen — kiltti mies, jolla on lapsen mieli. Hänen ja Nickin välillä vallitsee todella vahva ystävyysside. Tomilla on usein tapana sanoa "M-O-O-N" jonkin asian kanssa.
• Ralph Brentner — punaniskafarmari, jonka Nick ja Tom tapaavat matkan varrella ja joka lyöttäytyy heidän mukaansa.
• Äiti-Abagail — 108-vuotias musta nainen, joka on henkisesti yhteydessä jumalaan. Hänestä tulee Vapaan vyöhykkeen tärkein symboli.
• Harold Lauder — nuori runoilija, joka matkaa alkuksi Franin kanssa, kunnes he tapaavat Stun ja Glenin. Harold tulee mustasukkaiseksi nähdessään Stun ja Franin yhdessä. Myöhemmin hän tapaa Boulderissa Nadine Crossin, jonka kanssa he päättävät pettää Vapaan vyöhykkeen.
• Nadine Cross — hieman eksyneen oloinen nainen, jonka Larry tapaa ja jonka kanssa hän alkujaan matkaa. Nadine tuntee tavallaan jotain Larrya kohtaan, mutta hänen syvissä ajatuksissaan mielenkiinnon kohteena on Flagg.
• Lloyd Henreid — rikollinen, joka joutuu vankilaan jäätyään kiinni ryöstöstä ja murhasta. Hän on superflunssan jälkeen vankilan ainoa eloonjäänyt. Flagg saapuu vapauttamaan hänet, mutta ennen vapaaksi pääsyään Henreid joutuu vannomaan uskollisuutta Flaggille. Hänestä tulee Flaggin luottohenkilö ja Las Vegasin toiseksi vaikutusvaltaisin henkilö.
• Roskismies (oikealta nimeltään Donald Merwin Elbert) — skitsofreeninen pyromaani, jonka Flagg värvää aiheuttamaan tuhoa. Roskismies saa mielihyvää tulella leikkimisestä.
• Randall Flagg — demoninen pääantagonisti, jolla on yliluonnollisia voimia. Hän pyrkii manipuloinnin, pelon ja julman tyrannian avulla kasvattamaan joukkojaan Las Vegasissa voidakseen tuhota demokraattisesti järjestäytyneen Vapaan vyöhykkeen kansan. Tämä lähes kuolematon henkilö on esiintynyt muissakin Stephen Kingin teoksissa, kuten Mustassa tornissa nimillä Walter Padick/O'Dim ja Marten Broadcloak.

Muussa mediassa

Minisarja

Tukikohdasta on tehty vuonna 1994 neliosainen minisarja, jonka on ohjannut Kingin vakio-ohjaaja Mick Garris. Stephen King on itse käsikirjoittanut sen ja hän tekee myös elokuvassa lyhyen roolisuorituksen.

Sarjakuvat

1. The Stand: Captain Trips (2008 – 2009)
2. The Stand: American Nightmare (2009)
3. The Stand: Soul Survivors (2009 – 2010)
4. The Stand: Hardcases (2010)
5. The Stand: No Mans Land (2011)
6. The Stand: The Night Has Come (2011 – 2012)

Aiheesta muualla

• Harri Haarikko: Tukikohta. Aikakone 1/1991.

Lähteet

Stephen Kingin teokset

Romaanit	Carrie (1974) - Painajainen (1975) - Hohto (1977) - Tukikohta (1978) - Kosketus (1979) - Tulisilmä (1980) - Cujo (1981) - Christine, tappaja-auto (1983) - Uinu, uinu lemmikkini (1983) - Ihmissuden vuosi (1983) - Talismaani (1984; Peter Straubin kanssa) - Se (1986) - Lohikäärmeen silmät (1987) - Piina (1987) - Kolkuttajat (1987) - Pimeä puoli (1989) - Tarpeellista tavaraa (1991) - Julma leikki (1992) - Doloreksen tunnustus (1992) - Uneton yö (1994) - Naisen raivo (1995) - Kuoleman käytävä (1996) - Epätoivon kaupunki (1996) - Kalpea aavistus (1998) - Eksyneiden jumala (1999) - Unensieppaaja (2001) - Pimeyden talo (2001; Peter Straubin kanssa) - Buick 8 (2002) - Kuulolla (2006) - Liseyn tarina (2006) - Tapahtumapaikkana Duma Key (2008) - Kuvun alla (2009) - 22.11.63 (2011) - Tervetuloa Joylandiin (2013) - Tohtori Uni (2013) - Herääminen (2014) - Mersumies (2014) - Etsivä löytää (2015) - Viimeinen vartio (2016) - Gwendyn lipas (2017; Richard Chizmarin kanssa) - Ruususen uni (2017; Owen Kingin kanssa) - Ulkopuolinen (2018) - Keveys (2018) - Laitos (2019) - Myöhemmin (2021) - Billy Summers (2021) - Gwendyn viimeinen tehtävä (2022; Richard Chizmarin kanssa) - Satumaa (2022) - Holly (2023)
Musta torni -sarja	Revolverimies (1982) - Kolme korttia pakasta (1987) - Joutomaa (1991) - Velho (1997) - Callan sudet (2003) - Susannan laulu (2004) - Musta torni (2004) - Tuulen avain (2012)
Novelli- ja pienoisromaanikokoelmat	Yön äänet (1978) - Kauhun vuodenajat (1982) - Jälkeen keskiyön/Ennen aamunkoittoa (1985) - Sydänyö (1990) - Painajaisia ja unikuvia (1: Yksinäinen sormi / 2: Anteeksi, oikea numero) (1993) - Pedon sydän (1999) - Maantievirus matkalla pohjoiseen: 14 kolkkoa tarinaa (2002) - Auringonlaskun jälkeen (2008) - Pimeä yö, tähdetön taivas (2010) - Mitä enemmän verta (2020)
Richard Bachmanin nimellä kirjoitetut	Raivo (1977) - Pitkä marssi (1979) - Vimma (1981) - Juokse tai kuole (1982) - Kirous (1984) - Teloittajat (1996)
Suomentamattomat teokset	The Colorado Kid (2005) - Blaze (2007) - Blockade Billy (2010) - The Bazaar of Bad Dreams (2015)
Tulevat julkaisut	You Like It Darker (2024)
Asiateokset	Danse Macabre (1981) - Nightmares in the Sky (1988) - Kirjoittamisesta (2000) - Secret Windows (2000) - Faithful (2004; Stewart O'Nanin kanssa) - Guns (2013)
E-kirjat	Riding the Bullet (2000) - The Plant (2000; keskeneräinen) - Ur (2009) - Mile 81 (2011) - A Face in the Crowd (2012; Steward O'Nanin kanssa)
Käsikirjoitukset elokuviin	Creepshow – yöjuttu (1982) - Paholaisen silmät (1985) - Hopealuoti (1985) - Maximum Overdrive (1986; myös ohjaajana) - Uinu, uinu lemmikkini (1989) - Unissakävelijät (1992) - Kunnes kuolema meidät erottaa (2014) - Cell (2015; Adam Allecan kanssa)
Käsikirjoitukset televisioon	Sorry, Right Number (1988) - Kultaiset vuodet (1991) - Tukikohta (1994) - Stephen Kingin Hohto (1997) - Chinga (1998; Chris Carterin kanssa) - Myrskyn silmässä (1999) - Rose Red (2002) - Stephen Kingin Sairaala (2004) - Stephen Kingin Desperation (2006) - Päitä tippuu (2014) - Liseyn tarina (TBA)
Sarjakuvateokset	Creepshow (1982) - The Dark Tower (2007-) - The Stand (2008-2012) - The Talisman (2009-2010) - American Vampire (2010) - N. (2010) - Road Rage (2012) - The Dark Man (2013)
Muita artikkeleita	Joe Hill

Musta torni