Stalingrad (vuoden 1993 elokuva)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Stalingrad (elokuva))
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Stalingrad
Stalingrad kansi.jpg
Ohjaaja Joseph Vilsmaier
Käsikirjoittaja Jürgen Büscher
Johannes Heide
Tuottaja Hanno Huth
Günter Rohrbach
Säveltäjä Norbert Jürgen Schneider
Martin Grassl
Kuvaaja Peter von Haller
Rolf Greim
Leikkaaja Hannes Nikel
Pääosat Dominique Horwitz
Thomas Kretschmann
Jochen Nickel
Sebastian Rudolph
Dana Vávrová
Martin Benrath
Sylvester Groth
Valmistustiedot
Valmistusmaa Saksa
Tuotantoyhtiö B. A. Produktion
Ensi-ilta 21. tammikuuta 1993
Kesto 134 minuuttia
Alkuperäiskieli saksa
venäjä
Budjetti 20 000 000 DM
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Stalingrad on Joseph Vilsmaierin ohjaama saksalainen sotaelokuva, jonka ensi-ilta oli 21. tammikuuta 1993. Elokuvan ensi-ilta Suomessa oli 13. toukokuuta 1994. Elokuvan pääosissa esiintyvät Dominique Horwitz, Thomas Kretschmann, Jochen Nickel, Sebastian Rudolph, Dana Vávrová, Martin Benrath ja Sylvester Groth. Osa Stalingradin kohtauksista kuvattiin Italiassa, Tšekkoslovakiassa sekä Suomessa. Kohtaus, jossa kahdeksan neuvostopanssaria hyökkää saksalaisasemia kohti, on kuvattu Suomessa. Kuvauspaikkoja Suomessa olivat Kemijärvi, Kajaani ja Kontiomäki.[1]

Stalingradin tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan itärintamalle vuosille 1942–1943. Elokuva kertoo Stalingradin taistelusta, joka oli toisen maailmansodan käännekohtia ja sotahistorian verisimpiä taisteluita. Elokuvassa saksalaisten sotilaiden joukko siirretään Stalingradiin, jossa he pääsevät todistamaan saksalaisten ja neuvostoliittolaisten inhimillisiä kärsimyksiä itärintamalla. Elokuva kuvaa kaunistelemattomasti sodan julmuutta ja raakuutta. Elokuva voidaan siten rinnastaa moniin sodanvastaisiin sotaelokuvan klassikoihin, kuten Francis Ford Coppolan Ilmestyskirja. Nyt ja Oliver Stonen Platoon – nuoret sotilaat. Elokuva on toinen Saksassa valmistunut sotaelokuva Stalingradin taistelusta vuoden 1959 länsisaksalaisen elokuvan Koirat, ettekö jo kuole jälkeen.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1942 erään Wehrmachtin pataljoonan sotilaat ovat Pohjois-Afrikan sotaretken jälkeen levolla Italiassa. Sotilaisiin kuuluvat Obergefreiter Fritz ”Fritzi” Reiser, Leutnant Hans von Witzland ja Unteroffizier Manfred ”Rollo” Rohleder. Sotilaat määrätään osallistumaan mitalien jakotilaisuuteen, minkä jälkeen heille ilmoitetaan siirrosta itärintamalle. Sotilaat matkustavat tavarajunassa Italiasta Neuvostoliittoon. Venäjällä von Witzland todistaa saksalaisten kohtelevan sotavankeja julmasti, mutta hän ei pysty estämään sotavankien pahoinpitelyä. Sotilaspastori järjestää Wehrmachtin joukkojen jumalanpalveluksen, jonka aikana Reiser ja von Witzland tapaavat yksikätisen sotaveteraanin Hauptmann Muskin. Wehrmacht tekee suurhyökkäyksen Etelä-Venäjälle Stalingradin kaupunkiin. Stalingradissa saksalaiset pääsevät kaupunkiin ja valtaavat tehtaan raskain menetyksin.

Kahden kuukauden kuluttua Saksan joukot ovat jumissa Stalingradissa, ja venäläiset ovat saartaneet kaupungissa olevat saksalaiset. Saksalaiset lepäävät hylätyssä rakennuksessa ja kuuntelevat Adolf Hitlerin radiopuhetta Stalingradin taistelusta. Reiser lohduttaa nuorta sotilasta Mülleriä, joka vahingossa ampui ystävänsä Dieterin. Alun perin 400 miehen vahvuinen pataljoona on kutistunut 62 sotilaaseen. Venäläiset saartavat rakennuksen, mutta saksalaiset onnistuvat neuvottelemaan hetkellisen aselevon. Aselepo kuitenkin päättyy saksalaisten ja venäläisten kahakkaan, jossa saksalaiset vangitsevat kaupungissa asuvan pikkupojan nimeltä Kolja. Saksalaisille saapuneessa postissa Rollo lukee kirjeen, jonka mukaan hänen vaimonsa on jättänyt hänet ja nainut ranskalaisen sotavangin. Von Witzland yrittää lohduttaa Rolloa, mutta venäläiset tekevät yllätyshyökkäyksen ja Kolja karkaa saksalaisilta. Saksalaiset jahtaavat venäläisiä kaupungin viemäreihin, jossa von Witzland vangitsee venäläisen Irina-nimisen naissotilaan. Irina kuitenkin työntää von Witzlandin veteen ja onnistuu pakenemaan saksalaisilta. Reiser, von Witzland ja Rollo löytävät haavoittuneen saksalaisen sotilaan, mutta kenttäsairaalassa lääkärit eivät päästä häntä hoidettavaksi, ja sotilas kuolee vammoihinsa. Sotilaan kuolemasta järkyttyneet Reiser, von Witzland ja Rollo uhkaavat aseilla lääkintämiehiä, mutta Hauptmann Haller pidättää miehet perusteena sotilaskurin rikkominen. Von Witzlandin pyynnöstä Musk keskustelee kenraali Hentzin kanssa, mutta von WItzlandin pettymykseksi Wehrmachtin ylemmät upseerit eivät sekaannu välikohtauksen selvittelyyn. Reiser, von Witzlandilta ja Rollolta riisutaan sotilasarvot, ja heidät siirretään rangaistuspataljoonaan.

Rangaistuspataljoonassa Reiser, von Witzland ja Rollo tapaavat Muskin asetoverin nimeltä Otto. Rangaistuspataljoonan miehet joutuvat kaivamaan maamiinoja lumihangessa, kunnes heidät määrätään osallistumaan Romanian joukkojen puolustuslinjat murtaneiden venäläisten hyökkäyksen torjumiseen. Saksalaiset onnistuvat torjumaan Neuvostoliiton panssarivaunut raskain menetyksin. Reiser, von Witzland ja Rollo pääsevät pois rangaistuspataljoonasta, mutta heidät määrätään teloittamaan vangittuja venäläisiä siviilejä, mukaan lukien Koljan. Sotilaat pyytävät Hallera säästämään pojan hengen, mutta he joutuvat ampumaan kaikki venäläiset. Teloituksen jälkeen Reiser ehdottaa tovereilleenvastustaa suunnitelmaa, mutta Reiser, von Witzland ja Müller lähtevät lentokentälle. Venäläisten tykistö pommittaa lentokenttää, kun viimeinen saksalainen kuljetuskone poistuu Stalingradista. Reiser, von Witzland ja Müller eivät pääse koneeseen ja palaavat tovereidensa luokse. He huomaavat Muskin jalan olevan vakavasti paleltunut.

Sotilaat huomaavat ilmapudotuksen Saksan joukoille, mutta Haller ilmestyy estämään heidän aikeensa varastaa elintarvikkeet. Haller ampuu vahingossa Müllerin ja raivostuttaa loput sotilaista. Hän kertoo sotilaille upseerien asuinpaikasta erään rakennuksen kellarissa, mutta sotilaat ampuvat hänet. Sotilaat löytävät rakennuksen ja huomaavat kellarin olevan suuri elintarvikevarasto. He löytävät kellarista sänkyyn kahlitun Irinan, joka on pakotettu upseerien orjaksi. Sotilaat ymmärtävät ennen pitkään elintarvikkeiden ehtyvän loppuun ja heidän joutuvan venäläisten sotavangeiksi. Otto menee järjiltään ja tekee itsemurhan ampumalla pistoolilla suuhunsa. Rollo lähtee varastosta ja kantaa mukanaan kävelykykynsä menettäneen Muskin. Rollo ja Musk tapaavat kenraali Hentzin, joka kertoo Saksan hävinneen Stalingradin taistelun. Hentz ja saksalaiset sotilaat marssivat pois kaupungista venäläisten sotavangeiksi. Rollo ja Muntz jäävät Stalingradiin makaamaan autiolle kadulle. Kellarissa Irina lupaa paljastaa Reiserille ja von Witzlandille pakoreitin Stalingradista. Irina pukee ylleen Wehrmachtin univormun, mutta kaupungin ulkopuolella venäläiset huomaavat karkulaiset ja ampuvat Irinan, jota he luulevat saksalaiseksi sotilaaksi. Reiser ja von Witzland eivät halua palata Stalingradiin, joten he päättävät suunnistaa pois kaupungista. Sotilaat eksyvät lumimyrskyssä silmänkantamattoman laajan lumikentän keskelle. Reiser ja von Witzland käpertyvät toisiinsa kylmissään, jäävät makaamaan hankeen ja paleltuvat hengiltä. Viimeisessä kohtauksessa heidän ruumiinsa hiljalleen peittyvät lumeen.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Dominique Horwitz  … Obergefreiter Fritz ”Fritzi” Reiser  
 Thomas Kretschmann  … Leutnant Hans von Witzland  
 Jochen Nickel  … Unteroffizier Manfred ”Rollo” Rohleder  
 Sebastian Rudolph  … Oberschütze GeGe Müller  
 Dana Vávrová  … Irina  
 Martin Benrath  … General Hentz  
 Sylvester Groth  … Otto  
 Karel Heřmánek  … Hauptmann Hermann Musk  
 Dieter Okras  … Hauptmann Haller  
 Christian Knoepfle  … Dieter  
 Pavel Mang  … Kolja  

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Video-oppaassa vuodelta 1994 Olavi Similä kutsuu elokuvaa ontosti kolisevaksi ja venytetyksi ja sen roolihahmoja ohuiksi. Hän antaa Stalingradille kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomi Venäjänä elokuvissa, Kavi. Viitattu 29.5.2015.
  2. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.