Stéphanie de Virieu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Stéphanie de Virieu, omakuva, vuodelta 1810

Stéphanie de Virieu (14. heinäkuuta 17859. toukokuuta 1873) oli ranskalainen taidemaalari ja kuvanveistäjä. Häneltä tunnetaan 3 000 teosta. Häntä voi pitää aikaansa edellä olleena feministinä, sillä hänen mielestään naisen kuuluisi elämässään "opiskella ja oppia".[1]

Elämänvaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virieu syntyi Dauphinén alueen vanhimman aatelisperheen tyttäreksi. Hänen isänsä kuoli vuonna 1783 Lyonissa vallankumousta vastustavassa mellakassa. 13-vuotiaana hän esitteli piirustuksiaan Lavoipierrelle, joka oli tuolloin kuuluisan taidemaalarin Jacques-Louis Davidin oppilas. Lopulta hän pääsi opiskelemaan taidetta Davidin toisen oppilaan, Grégoriuksen, johdolla.[1][2]

1820-luvulla de Virieu teki opintomatkan Italiaan, missä tutki vanhoja taideteoksia ja otti oppitunteja oman aikansa taiteilijoilta. Syyskuusta 1823 helmikuuhun 1824 hän kierteli Roomassa, Napolissa, Firenzessä ja Torinossa ja kiertomatkalla syntyi valtava määrä piirroksia.[3]

Virieu maalasi muotokuvia ystävistään ja sukulaisistaan. Hän maalasi myös Joseph de Maistren ja Alphonse de Lamartinen muotokuvat. Hän omisti puusepänverstaan ja työskenteli siellä itsekin. Siellä hän teki patsaita, huonekaluja ja uskonnollisia koriste-esineitä. 78-vuotiaana hän teki kiviveistoksen, joka kuvasi hänen sukunsa vaiheita 1100-luvulla. Hänen viimeinen työnsä, Ristintie, on Poudenasin kirkossa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]