Srilankanjättiläisorava

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Srilankanjättiläisorava
Uhanalaisuusluokitus

Silmälläpidettävä [1]

Silmälläpidettävä

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Oravamaiset jyrsijät Sciuromorpha
Heimo: Oravat Sciuridae
Suku: Aasianjättioravat Ratufa
Laji: macroura
Kaksiosainen nimi

Ratufa macroura
(1769)

Srilankanjättiläisoravalähde? (Ratufa macroura)[2], toisinaan myös harmaajättiläisoravalähde?, on kookas jättiläisoravien sukuun kuuluva jyrsijä, jota tavataan Etelä-Intiassa ja Sri Lankassa. Suomen Lajitietokeskus suosittelee lajista käytettäväksi nimeä srilankanjättiorava[3]. Lajista on kuvattu lukuisia alalajeja ja väritysvariaatioita. Kuten suvun muutkin lajit, on tämä päiväeläin. Etelä-Intian populaation on arvioitu olevan noin 300 yksilöä. Ihmisen toiminta on saanut lajin vaaraan. Latvuston harventuminen on tehnyt oravista helpon saaliin kotkille.

Laji on sukunsa vanhin kuvattu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Srilankanjättiläisorava on pienikokoisin jättiläisoravista. Sen vartalon pituus on 25-45 senttimetriä, ja sen häntä on yleensä vartalon pituinen tai sitäkin pitempi. Käpäliensä rakenteen vuoksi ne ovat taitavia kiipeilijöitä. Nimen harmaajättiorava ne ovat saaneet häntänsä harmaan värityksen vuoksi. Hännässä on lisäksi valkoisia juovia. Muun vartalon väritys vaihtelee punaisen, ruskean, mustan ja harmaan välillä. Vatsan karvoitus on kuitenkin aina kirkkaampi.[2]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksilöt elävät pääasiassa puissa, kuten sen lähisukulaislajitkin käyden maanpinnalla vain paetakseen saalistajiaan tai pariutumisaikansa vuoksi. R. macroura on taidokas kiipeilijä ja puissaliikkuja ja voi loikata jopa kuuden metrin matkan puusta puuhun.

Srilankanjättiläisoravan kantoaika on ilmeisesti 28 päivää. Pariutumisaikana yksilöt rakentavat suuren pesän, joka muistuttaa kotkan pesää. Poikaset kehittyvät siellä kahdesta kolmeen kuukautta.

Aktiivisimmillaan orava on aikaisin aamulla ja alkuillasta. Keskipäivällä ne lepäävät useimmiten puiden oksien päällä. Ne pitävät usein itsensä piilossa kasvillisuuden seassa.

Vaaran uhatessa orava päästää voimakkaan hälytysäänen, johon voi sisältyä sireeniä muistuttavia ääntelyitä tai haukkumista. Häirittyinä ne joko jäätyvät tai pakenevat. Niiden on havaittu litistävänsä itsensä oksaa vasten pysyen täysin liikkumatta.[2]

Ruokavalio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Srilankanjättiläisorava on kaikkiruokainen. Sen ruokavalio koostuu pääasiassa hedelmistä, hyönteisistä, linnunmunista, joidenkin puiden kävyistä ja pähkinöistä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ratufa macroura IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. a b c d Ethan Kane: Ratufa macroura (Sri Lankan giant squirrel) Animal Diversity Web. Viitattu 13.5.2020. (englanniksi)
  3. srilankanjättiorava – Ratufa macroura laji.fi. Viitattu 20.5.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]