Splinter Cell (pelisarja)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tom Clancy’s Splinter Cell

Sclogo.PNG

Kehittäjä Ubisoft
Julkaisija Ubisoft
Lajityyppi toimintaseikkailu, hiiviskely
Alusta Game Boy Advance, Nintendo GameCube, OS X, Microsoft Windows, N-Gage, PlayStation 2, PlayStation 3, PlayStation Portable, Xbox, Xbox 360
Ensijulkaisu Tom Clancy's Splinter Cell (2002)
Viimeisin julkaisu Tom Clancy's Splinter Cell: Blacklist (2013)
Kotisivut www.splintercell.com
Gamepad.svg
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Tom Clancy’s Splinter Cell on Ubisoftin kehittämä ja julkaisema kolmannen persoonan hiiviskelypelisarja, jonka ensimmäinen osa Tom Clancy's Splinter Cell julkaistiin vuonna 2002. Pelillä on viisi jatko-osaa: Pandora Tomorrow, Chaos Theory, Double Agent, Conviction ja Splinter Cell: Blacklist.

Sarjassa seurataan NSA:n kenttäagenttia, Samuel ”Sam” Fisheriä, joka työskentelee operatiiviselle Third Echelon -yksikölle. Peleissä käsitellään paljon maailmanlaajuisia kriisejä, kuten kolmannen maailmansodan uhkaa, joiden selvittelyyn ei sotilaallinen interventio käy päinsä. Ratkaisua täytyy siis hakea hiljaisemman lähestymistavan kautta. Fisherin tehtävänä on soluttautua mahdottomalta tuntuviin paikkoihin ja kerätä elintärkeää tietoa NSA:lle. Tilanteen vaatiessa hän joutuu myös turvautumaan varastamiseen, kidnappauksiin tai jopa murhiin kansallisen turvallisuuden nimissä.

Videopelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Nimi
2002 Tom Clancy's Splinter Cell
2004 Tom Clancy's Splinter Cell: Pandora Tomorrow
2005 Tom Clancy's Splinter Cell: Chaos Theory
2006 Tom Clancy's Splinter Cell: Essentials
Tom Clancy's Splinter Cell: Double Agent
2010 Tom Clancy's Splinter Cell: Conviction
2013 Tom Clancy's Splinter Cell: Blacklist

Henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samuel Leo Fisher
Pääartikkeli: Sam Fisher

Pelisarjan protagonisti ja NSA:n kuvitteellisen operatiivisen yksikön Third Echelonin ensimmäinen kenttäagentti.

Fisherin menneisyydestä tiedetään vähän. Hän palveli 1980-luvulla Yhdysvaltain sotilastukikohdassa Saksassa. Hän osallistui vuonna 1991 Persianlahden sotaan Navy SEAL -kommandona, olettavasti ryhmänsä tarkka-ampujana. Hän myös toimi eräässä vaiheessa CIA-agenttina, mutta hän inhosi työtään. Fisher meni naimisiin Regan Burnsin kanssa vuonna 1984. Avioliiton seurauksena heille syntyi yksi tytär, Sarah Fisher. Vaimo kuitenkin kuoli syöpään vuonna 1989.

Fisher on toiminut Third Echeloninille tärkeimpien viimeaikaisten kriisien aikana, ja kerännyt paljon kokemusta salaisesta tiedonkeruusta. Hän ei ole ainoastaan selvinnyt vaarallisista tilanteista, vaan onnistunut tehtävissään loistavasti. Fisher on hiljainen, tutkiva persoona; kuin joku joka katselee tilanteita ulkoapäin. Hänen elämäänsä on aina varjostanut taistelu, vakoilu ja jatkuva koulutus. Third Echelonin määräämiä tehtäviä suorittaessaan Fisher on matkustanut ympäri maailmaa. Hän on suorittanut vakoilutehtäviä muiden muassa Georgiassa, Etelä-Koreassa, Pohjois-Koreassa, Indonesiassa, Israelissa, Japanissa, Myanmarissa, Perussa, Ranskassa ja Venäjällä.

Luonteeltaan Fisher on vaatimaton ja kyyninen, ja hänellä on usein tapana kommentoida sarkastisin toteamuksin ja lausahduksin huippusalaisen ja yleensä epäilyttävän työnsä luonnetta. Hän ei ole kiinnostunut maineesta ja kunniasta, mutta hän on hyvin isänmaallinen eikä voi sietää sitä, että terroristit tappavat yhdysvaltalaisia siviilejä.

Sam Fisherin pomona toimii Yhdysvaltain armeijan eversti Irving Lambert, joka toimii Third Echelonin johtajana ja neuvoo Fisheriä kertomalla tälle tehtävän tavoitteet. Lambertin ohella Fisheriä avustaa joukko muita NSA:n työntekijöitä, kuten tietotekniikkaan perehtynyt Anna Grimsdóttír. Fisherin varustuksesta vastasi Vernon Wilkes Jr., mutta tämän kuoltua tilalle tuli Frances Coen ja myöhemmin William Redding.

Sam Fisherin äänenä toimivat Michael Ironside ja Eric Johnson.

Vakiohahmot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

David Bowers
Kuvitteellinen Yhdysvaltain presidentti. Hän esiintyy ainoastaan pelien välianimaatioissa. Splinter Cellissä Bowers nähdään puhumassa yhdysvaltalaisten puolesta taistelussa Nikoladzea vastaan; Pandora Tomorrow’ssa hän puolustaa Yhdysvaltain sotaretkeä Indonesiaan; ja Chaos Theoryssa hän keskustelee Lambertin ja puolustusministeri Masonin kanssa Yhdysvaltain suhtautumisesta Pohjois-Koreaan.
Anna Grimsdóttír
Third Echelonille työskentelevä tietokoneteknikko. Hän on perehtynyt uusimpaan huipputeknologiaan ja tietotekniikkaan, erityisesti tietokoneisiin. Grimsdóttír johtaa pientä ohjelmoijien ryhmää, jonka tarkoituksena on antaa Fisherille tietoja tehtävän kulusta. Chaos Theoryssa Grimsdóttír vitsailee usein Fisherin iäkkyyden kustannuksella, minkä Fisher kokee ärsyttävänä.
Irving Lambert
Third Echelonin johtaja. Hänen työtehtäviinsä kuuluvat muiden muassa tehtävän tavoitteiden kertominen ja kriittisten tietojen ilmoittaminen Fisherille. Lambert ottaa työnsä vakavasti, eikä aina ymmärrä Fisherin viljelemiä, mustaan huumoriin pohjautuvia vitsejä tehtävän tapahtumista.
Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.
Douglas Shetland
Displace Internationalin pääjohtaja. Shetland oli alun perin Yhdysvaltain merijalkaväen sotilas, kunnes joukko korkea-arvoisia upseereja lavasti hänet syylliseksi erään sotilasharjoituksessa menehtyneen sotilaan kuolemaan. Shetland erosi Yhdysvaltain asevoimista ja haastoi upseerit oikeuden eteen. Hän voitti kanteen ja perusti oikeudenkäynnistä ansaitsemillaan rahavaroillaan Displace Internationalin; yksityisarmeijan, joka toimitti koulutettuja palkkasotureita suojelemaan korkea-arvoisia henkilöitä.
Pandora Tomorrow’ssa Shetland joutui Sadonon panttivangiksi Dilissä, mutta myöhemmin hän avusti Fisheriä tunkeutumaan Darah Dan Doan leiriin.
Chaos Theoryssa Shetland kuitenkin toimii konnana. Hän on vastuussa useista rikollisista toimista, kuten Bruce Morgenholtin kidnappauksesta, Abrahim Zherkezhin surmasta ja jopa Yhdysvaltain ja Pohjois-Korean välisestä sodasta. Lopulta hän pitää tapaamisen Displacen ja I-SDF:n kesken, mutta kokous päätyy molempien osapuolten väliseen taisteluun. Shetland yrittää paeta, mutta Fisher saa hänet kiinni. Shetland kertoo Fisherille pitävänsä Yhdysvaltoja liian korruptoituneena ja että järjestetty sota Yhdysvaltain ja Pohjois-Korean välillä oli oikeutettu teko. Shetland pyytää Fisheriä liittymään häneen, mutta Fisher kylmäverisesti tappaa entisen ystävänsä.

Juonet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelien juonet ovat samankaltaisia; Yhdysvaltain kansalaisia uhkaa jokin vaara, ja NSA:n täytyy estää se. Pelien juonia ei ole kirjoittanut Tom Clancy, kuten nimen perusteella voisi päätellä, vaan Clancy on ainoastaan vaikuttanut juonen kehitykseen.

Pelaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelit on kuvattu enimmäkseen kolmannen persoonan näkökulmasta. Kameraa pystyy pyörittämään vapaasti pelihahmon ympärillä, mikä mahdollistaa ympäristön tarkan tutkimisen. Kun Fisher ottaa aseen esille, kuvakulma vaihtuu olan yli näkymään. Tässä tilassa kamera pysyy koko ajan Fisherin olkapäällä ja seuraa asetta.

Tom Clancy’s Splinter Cell: Essentialsia lukuun ottamatta kaikki Splinter Cell -pelit käyttävät Epic Gamesin kehittämää Unreal Engine 2 -pelimoottoria.

Tekoäly[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäisen Splinter Cell -pelin ja Pandora Tomorrow’n vihollisten tekoäly oli alkeellista tasoa. Kun pelaaja esimerkiksi lähti joltakin alueelta, peli tarkasti koko alueen ja teki heti hälytyksen jokaisesta ruumiista jota ei oltu piilotettu. Chaos Theory paransi huomattavasti vihollisten tekoälyä ja toi mukaan uusia pelillisiä elementtejä. Nyt vihollisten täytyi löytää ruumiit ennen hälytystä. Parannuksen jälkeen viholliset pystyvät huomaamaan pelaajan esimerkiksi lattialta löytyvästä ruumiista, päälle jääneestä valosta tai rikotusta lukosta.

Vihollisten valppaustaso myös muuttuu. Esimerkiksi rikottu lukko vain kummastuttaa vihollisia, pelaajan juoksemisesta kuuluva ääni saa viholliset hyökkäysvalmiuteen ja esimerkiksi pelaajan näkeminen saa viholliset avaaman tulen. Viholliset myös muistavat aikaisempia tapahtumia. Hälytyksen tullessa viholliset muuttuvat valppaammiksi, ja saattavat käyttää luodinkestäviä liivejä ja kypäröitä. Double Agentissa hälytystasojen myötä myös erilaiset turvatoimet, kuten liikkeentunnistimet, aktivoituvat.

Hiiviskely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaajan on suoritettava määrättyjä tehtäviä täysin hiljaa ja huomaamatta. Toiminta perustuu varjoissa hiipimiseen ja vihollisen yllättämiseen vaivihkaa. Pelien kantava ajatus on Third Echelonin termi Fifth Freedom, joka tarkoittaa oikeuttaa tekemään mitä tahansa kansallisen turvallisuuden nimissä. Se ei kuitenkaan päde kaikissa tilanteissa, ja joissakin tehtävissä kuolettavan voiman käyttö on jopa kiellettyä.

Pelaaja käyttää tärkeimpänä työkalunaan hiljaisissa toimissaan yhdistettyä yönäkö- ja lämpökameralaseja. Chaos Theoryssa ja Double Agentissa mukaan on tuotu myös elektromagneettisia kenttiä havaitsevat lasit. Lasien avulla pelaaja näkee mihin sähköisiin laitteisiin hän voi vaikuttaa. Chaos Theory toi peliin mukaan äänimittarin, josta pelaaja näkee tuottamansa äänen verrattuna ympäristön tuottamiin ääniin. Äänimittari on mukana myös Double Agentissa.

Pelaaja käyttää erilaisia niskalukkoja ja lyöntejä vihollisen hiljaiseen tainnuttamiseen. Vihollisia voi myös kuulustella, jolloin heiltä voi saada hyödyllisiä vinkkejä. Kahdessa ensimmäisessä pelissä ainoastaan muutamia vihollisia saattoi kuulustella, mutta Chaos Theoryssä ja Double Agentissa Fisher kykenee kuulustelemaan miltei jokaista hahmoa.

Double Agentissa Fisher saa käyttöönsä SC-303-laukaisimen. Laukaisin on tavallisen pistoolin kokoinen. Fisher käyttää sitä tehtävissä, joissa ei saa tappaa. Laukaisin pystyy ampumaan kumiluoteja, tainnutusnuolia, tarrakameroita (engl. sticky camera), EMP-ammuksia ja kaasukranaatteja. Laukaisimessa on myös OCP.

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joka kerta tehtävät eivät kuitenkaan suju täydellisesti ja on käytettävä tappavaa voimaa. Peli kuitenkin panostaa voimakkaasti hiiviskelyyn: Fisher on aseistettu, mutta hän kykenee kantamaan ainoastaan vähän ammuksia, ja useimmissa kentissä lisäammuksia ei edes ole. Tähdätessään Fisherin liikkuminen hidastuu merkittävästi, ja liikehdintä vaikeuttaa suuresti tähtäämistä. Lisäksi viholliset ovat vähintäänkin yhtä hyvin aseistettuja kuin Fisher itse. Fisher on useimpiin toimintapelien sankareihin verrattuna melko heikko, sillä jo muutama osuma riittää tappamaan hänet. Käsikranaatin tai maamiinan räjähdys surmaa hänet välittömästi.

Pelaajalla on käytössään SC-pistooli ja SC-20K-monitoimirynnäkkökivääri. Molemmat aseet ovat tehokkaasti äänenvaimennettuja, mutta ne herättävät silti huomiota. Aseiden tulivoimaisuudesta huolimatta viholliset ovat sen verran kestäviä, että ainoa keino tappaa vastustaja yhdellä osumalla on tähdätä päähän. Fisherin käytössä on myös erilaisia käsikranaatteja savukranaatista tappavaan sirpalekranaattiin.

SC-pistooli on Fisherin kahdesta aseesta tehottomampi ja epätarkempi, mutta siinä on parempi äänenvaimennin. Pandora Tomorrow lisää pistooliin tähtäämistä helpottavan laser-tähtäimen. Chaos Theoryssa laser-tähtäin on kuitenkin poistettu, mutta tilalle on tullut OCP-mikroaaltolähetin, jonka avulla Fisher kykenee sammuttamaan lamppujen ja turvakameroiden kaltaisia elektronisia laitteita. OCP on mukana myös Double Agentissa.

SC-20K-rynnäkkökivääri on pistoolia tulivoimaisempi ja tarkempi, mutta myös paljon äänekkäämpi. Siinä on tähtäämistä helpottava kiikaritähtäin, ja sillä voi laukaista tarrakameroiden ja savukranaattien kaltaisia vakoilu- ja hämäyslaitteita. Chaos Theoryssa ja Double Agentissa kivääriin voi pultata vakoiluvälineitä varten tarkoitetun laukaisimen ohelle myös tarkempaa tulitusta ampuvan pidennetyn piipun, lähitaistelussa tuhoisan haulikon tai panssarinläpäiseviä ammuksia laukaisevan parannellun tarkkuuskiväärin.

Chaos Theoryssä ja Double Agentissa Fisherin asearsenaaliin kuuluu myös tehokas taistelupuukko hiljaista tappamista varten (puukko on itse asiassa Yhdysvaltain merijalkaväen suosima KA-BAR-veitsi). Koska Fisher iskee aina vastustajan sydämeen tai henkitorveen, hän kykenee tappamaan jopa luotiliivejä käyttäviä vihollisia yhdellä ainoalla iskulla. Veistä voi myös käyttää lukkojen murtamiseen, pommien purkamiseen, ohuiden materiaalien, kuten kankaiden, leikkaamiseen, sähkölaitteiden rikkomiseen, jään murtamiseen sekä vakoilulaitteiden asentamiseen.

Luottamus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Double Agent tuo mukaan uuden pelillisen elementin, luottamuksen. Third Echelon ja JBA antavat kummatkin Fisherille tehtäviä, ja usein ne ovat vastakkaisia keskenään. Esimerkiksi JBA käskee Fisherin räjäyttämään risteilylaivan testatakseen uutta räjähdettään, kun taas Third Echelon käskee Fisheriä estämään räjäytyksen ja pelastamaan laivalla olevat 2 000 matkustajaa. Jos pelaaja toteuttaa vain toisen osapuolen käskyjä, toinen osapuoli tulee epäileväksi. Pelaajan tekemät valinnat vaikuttavat pelin kulkuun eri tavoin.

Moninpeli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pandora Tomorrowissa, Chaos Theoryssa ja Double Agentissa on kaikissa samankaltainen moninpeli ”Spies versus Mercenaries”, jossa vakoojat suorittavat tehtäviä samalla kun yrittävät pysyä näkymättömissä palkkasotilaiden katseilta.

Vakoojat joutuvat tekemään joko hakkerointi-, kovalevyn varastus - tai pommitustehtäviä ja pysyä piilossa palkkasotilailta. Heidän tarkoituksensa ei saisi koskaan olla palkkasotilaiden tappaminen (paitsi Deathmatchissa) ja jotta tämä onnistuisi, heillä on vain yksi ei-tappava ase, Shocker Gun. Osuma lamaannuttaa palkkasotilaaseen noin viideksi sekunniksi ja sammuttaa puolustusjärjestelmän, esimerkiksi kameran tai lasersäteen, noin minuutin ajaksi. Vakoojien pääsy on erittäin rajoitettu, sillä he eivät välttämättä pääse tietyistä ovista, vaan heidän on seurattava palkkasotilasta tai hakkeroitava ovi. Joskus tietyt tehtävät saattavat avata ovia eteenpäin. Vaikka pääsy on rajoitettu vakoojat pääsevät alueille jonne palkkasotillat eivät pääse, sillä palkkasotilas voi kiivetä vain tikkaita. Palkkasotilaat ovat paremmin aseistettuja ja tappavampia kuin vakoojat mutta heidän taitonsa ovat heikot. Heidän tehtävänsä on joko tappaa vakoojat tai suojella kohteita kunnes aika loppuu.

Storyssa vakoojien tarvitsee tehdä heille annetut tehtävät (objectives) jotka ovat hakkerointi, kovalevyn varastus ja tietyn kohdan räjäytys. Hakkeroinnissa täytyy hakkeroida tietokone jolloin tästä tulee viesti joka pelaajalle, että hakkerointi on käynnissä ja missä. Jos on pakko lopettaa hakkerointi niin tietokoneelle voi tulla uudestaan ja jatkaa siitä mihin jäi. Kovalevyn varastuksessa täytyy löytää tietokone ja varastaa siinä oleva kovalevy. Tästä tulee viesti joka pelaajalle, että se on varastettu ja jos varastava vakooja liikkuu liian nopeasti hän näkyy palkkasotilaiden tutkassa. Kovalevy lähettää aina valoa liikkuessa. Kovalevy täytyy viedä vihreää valoa vilkuttavaan salkkuun joka on sillä hetkellä auki. Palkkasotilaat voivat viedä kovalevyn takaisin paikalleen tappamalla vakoojan ja kävelemällä kovalevyn yli. Räjäytyksessä vakooja asettaa pommin tiettyyn kohtaan jolloin pelaajat saavat viestin siitä. Jos pommiin ammutaan tai se irrotetaan pommi täytyy asettaa uudelleen. Diskhuntissa vakoojien pitää saada tietty määrä kartalle levitettyjä levyjä. Jos vakooja kuolee levyt tippuvat maahan ja siirtyvät sattumanvaraiseen paikkaan.

Kirjasarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjan ensimmäisen pelin vaikutuksesta johtuen on tehty myös Splinter Cell -kirjasarja.

Elokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelisarjaan perustuen on tekeillä myös elokuva.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]