Spion Kopin taistelu
| Spion Kopin taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa toista buurisotaa | |||||||
 Buurisotilaita Spion Kopilla.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
|
Redvers Buller |
|||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
noin 21 000 |
noin 7 000 | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
322 kaatunutta |
yli 150 kaatunutta | ||||||
Spion Kopin taistelu oli toisen buurisodan aikana 23.–24. tammikuuta 1900 käyty taistelu buurien ja brittien välillä Spion Kopin kukkulalla Natalissa nykyisessä Etelä-Afrikassa. Britit olivat yrittäneet murtaa buurien piiritysrengasta Ladysmithin kaupungin ympärillä ja saarron murtaminen edellytti Tugelajoen ylitystä. Joen pohjoispuolella oli buurien puolustusasemat, joihin Spion Kopin kukkula lukeutui.
Brittien onnistui aluksi vallata kukkula, jonka hallinnasta syttyi kiivaita taisteluja buurien tehdessä vastahyökkäyksen. Britit kärsivät raskaat tappiot, mutta heidän onnistui pitää kukkulla hallussan. Sekavan tilanteen ja viestiyhteyksien ongelmien takia he päätyivät kuitenkin hylkäämään kukkulan, jonka buurit saivat näin takaisin.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Britit olivat kärsineet huomattavan tappion buureille Colenson taistelussa 15. joulukuuta ja tuolloin Etelä-Afrikan brittijoukkoja komentanut kenraali Redvers Buller oli alennettu Natalin brittijoukkojen komentoon. Colenson taistelu käytiin Ladysmithin piirityksen murtamiseksi, mutta yritys tyrehtyi Colensossa. Bullerin alkuperäisenä suunnitelmana oli ylittää Tugelajoki joen ylävirrassa, eikä Colenson kohdalla, kuten tappiollisessa taistelussa oli käynyt. Hän saattoi yrittää suunntielmaansa uudelleen, kun Natalin joukkoja vahvistettiin kenraaliluutnantti Charles Warrenin komentamalla 5. divisioonalla tammikuussa 1900.[1]
Bullerin komennossa hyökkäyksen aikaan oli lopulta viisi jalkaväkiprikaatia, yksi ratsuväkiprikaati, kahdeksan tykistöpatteria, kymmenen laivastotykkiä, sekä sotajoukkoa tukevia joukkoja. Britit ylittivät Tugelajoen Potgieter’s Drift -nimisellä kohdalla Colensosta joen ylävirtaan. Joen ylittäneet britit saapuivat Brakfonteinissa joen pohjoispuolen kukkuloiden juurelle. Kukkuloilla oli kenraali Louis Bothan komentamien noin 7 000:n buurin puolustusasemat. Buller päätti lähettää Warrenin mukana 13 000 miestä ja 36 tykkiä ylittämään Tugelaa toiselta kohdalta pohjoisesta Trikhardts Drift -nimiseltä kohdalta, josta Warren hyökkäsi Spion Kopin kautta länteen ja uhkaisi buurien selustaa. Buller hyökkäisi omien 8 000:n sotilaansa ja 22:n tykin kanssa Warrenin saavutettua tavoitteensa.[1]
Warren eteni hitaasti. Trikhardts Drift ylitettiin 17. tammikuuta, ja 23. tammikuuta Buller määräsi Warrenin hyökkäämään Spion Kopin kukkulaa vastaan. Spion Kop hallitsi tietä kohti Ladysmithin kaupunkia ja oli buurien puolustuslinjan avainasema. Warren päätti toteuttaa hyökkäyksen yöllä. Spion Kopille hyökkääviin joukkoihin kuului 2 000 miestä kenraalimajuri Edward Woodgaten alaisuudessa, 200 ratsuväen miestä everstiluutnantti Alec Thorneycroftin alaisuudessa, sekä taistelupioneereja. Joukot alkoivat edetä Three Tree Hill -nimiseltä kukkulalta kohti Spion Kopia muutaman kilometrin päässä pohjoisessa 23. tammikuuta kello 20.30.[1]
Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Reitti Spion Kopille oli kivinen ja sää oli sumuinen. Hitaan etenemisen jälkeen britit saavuttivat kuitenkin Spion Kopin huipun. Kukkulalla käytiin lyhyt kahakka buurien muutaman vartiomiehen kanssa. Britit valtasivat kukkulan heidän tehtyään kymmenen brittisotilaan hengen vaatineen rynnäkön pistimin. Valtauksen jälkeen britit alkoivat kaivaa huipulle juoksuhautoja.[1]
Buurit yrittivät tehdä vastahyökkäystä aamulla 24. tammikuuta. Pohjoisesta ylös loivaa kalliota hyökänneet buurit lyötiin takaisin. Aamulla kello 08.30 aikoihin tähän asti vallinnut sumu alkoi viimein hälvetä. Näköalan parantuessa britit tajusivat kaivaneensa juoksuhautansa liian kauas etelään. Koska he eivät tunteneet hyvin paikallisia maastonmuodostelmia, he eivät myöskään olleet vallanneet Conical Hill- ja Aloe Knoll -nimisiä huippuja heidän edessään ja oikealla sivustalla Spion Kopilla.[1] Botha sai kuulla brittien edenneen Spion Kopille kukkulalta paenneelta vartiomieheltä.[2] Buurit saivat viereiset huiput käsiinsä ja he alkoivat vyöryttää brittien juoksuhautoja tukien samalla joukkojaan tykistötulella. Taistelu muuttui nopeasti kaoottiseksi.[1]
Buurit vaativat brittejä antautumaan. Woodgate oli tällä välin saanut surmansa ja johdossa oli Alec Thorneycroft, joka kieltäytyi antautumasta. Sen sijaan hän veti joukkonsa juoksuhaudoista taaemmas kivikon taakse. Tällä välin Warren oli lähettänyt apujoukkoja Spion Kopille. Ne saapuivat paikalle Thorneycroftin juuri vedettyä joukkonsa uusiin asemiin. Britit toteuttivat rynnäkön pistimin ja valtasivat takaisin juoksuhautansa. He vakiinnuttivat asemansa keskipäivään mennessä. Buurit päättivät vetäytyä yöllä hämärän suojassa. Toisaalta myös Thorneycroft antoi vetäytymiskäskyn, sillä hänellä ei tässä vaiheessa ollut yhteyttä Warreniin.[1]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Brittien virallisten lukujen mukaan he menettivät taistelun aikana 322 miestä kaatuneina, 585 haavoittuneina ja 300 vankeina. Ei ole täysin selvää, miten luotettavana lukuja voi pitää.[1] Brittien kokonaistappioiden on arvioitu myös olleen noin 1 500.[2] Brittien juoksuhautojen kuvailtiin täyttyneen kuolleiden sotilaiden ruumiilla. Buurien tappiot kaatuneina olivat todennäköisesti yli 150[1] ja yhteensä 335[2]. Buurit palasivat Spion Kopille aamulla 25. tammikuuta ja heidän hämmästyksekseen he löysivät vain brittien hylkäämät asemat. Taistelu merkitsi lopulta brittien tappiota ja Ladysmithin piirityksen jatkumista.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Spion Kopin taistelu Wikimedia Commonsissa
