Spike Milligan
Terence Alan Patrick Seán ”Spike” Milligan (16. huhtikuuta 1918 Ahmednagar, Brittiläinen Intia – 27. helmikuuta 2002 East Sussex, Englanti) oli irlantilainen koomikko, kirjailija, näyttelijä, muusikko ja runoilija. Parhaiten hänet muistetaan BBC Home Servicen humoristisesta radio-ohjelmasta The Goon Show, jossa hän esiintyi vuosina 1951–1960 Peter Sellersin ja Harry Secomben kanssa. Ryhmään kuului vuoteen 1953 asti myös Michael Bentine. Milliganilla oli suuri vaikutus myöhempään brittiläiseen komediaan ja kulttuuriin, kuten Monty Pythoniin.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Milligan aloitti radiossa 1940-luvun lopulla. Hän kirjoitti radioon The Goon Show’n kaltaisia sketsisarjoja. Usein radiokuunnelmat olivat varsin musiikkipitoisia ja niistä paistoi läpi Milliganin musiikkiharrastukset. The Goon Show’ssa hän toimi Sellersin ja Secomben kanssa sen perustamisesta lähtien. Radiouransa Milligan lopetti vasta vuonna 1987, joten hän teki radiotöitä lähes 40 vuotta. Vuonna 2004 tehdyssä Peter Sellersin elämäkertaelokuvassa The Life and Death of Peter Sellers Milligania näytteli Edward Tudor-Pole. Milliganin ja The Goon Show'n ihailijoihin kuuluivat muun muassa Monty Pythonin jäsenet ja John Lennon.[1][2] Milligan teki televisiolle 1960-luvun lopulta aina 1980-luvun alkuun sketsisarjaa nimeltä Q..., jonka ensimmäinen tuotantokausi (Q5) antoi vaikutteita hieman myöhemmin alkaneen Monty Pythonin lentävän sirkuksen vapaamuotoiseen ja tajunnanvirtatekniikkaa hyödyntäneeseen rakenteeseen.[3]
Milligan kirjoitti jo lapsena runoja, ja myöhemmin hän julkaisi säännöllisesti runollisia äänilevyjä. Hän kirjoitti usein Sellersin ja Secomben kanssa parodioita The Beatlesin kappaleista. Milligan osasi soittaa ainakin saksofonia, pianoa, trumpettia ja kitaraa.
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Milligan oli naimisissa kolmesti.[5] Ensimmäisestä avioliitosta June Marlow’n kanssa Milligan sai kolme lasta ja toisesta avioliitosta Patricia Milliganin kanssa yhden. Avioliittojen ulkopuoliset suhteet mukaan luettuna Milliganilla oli kuusi lasta[5]. Hän kärsi toistuvista vaikeista masennuskausista huolimatta menestyksekkäästä urastaan koomikkona.[5]
” | The pain is too much A thousand grim winters grow in my head In my ears the sound of the coming dead All seasons, all same All living, all pain No opiate to lock still my senses Only left the body locked tenser. |
” |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Chapman, Graham & Cleese, John & Gilliam, Terry & Idle, Eric & Jones, Terry & Palin, Michael & McCabe, Bob: The Pythons Autobiography by The Pythons, s. 438. Iso-Britannia: Orion Books Ltd., 2003 (2005). ISBN 978-0-7528-6425-9 (englanniksi)
- ↑ Norman, Philip: John Lennon The Life, s. 65. Iso-Britannia: HarperCollinsPublishers, 2008 (2009). ISBN 978-0-00-719742-2 (englanniksi)
- ↑ Chapman et al., s. 191, 194
- ↑ Milligan gets last laugh on grave BBC News. 24.5.2004. Viitattu 5.8.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c Chris Heard: The roots of Milligan’s genius 6.8.2003. BBC News Online. Viitattu 5.9.2010. (englanniksi)