Sovinto (elokuva)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sovinto/ Sikalat
Svinalängorna
Ohjaaja Pernilla August
Käsikirjoittaja Pernilla August
Lolita Ray
Tuottaja Helena Danielsson
Ralf Karlsson
Säveltäjä Magnus Jarlbo
Sebastian Öberg
Kuvaaja Erik Molberg Hansen
Leikkaaja Åsa Mossberg
Pääosat Noomi Rapace
Outi Mäenpää
Ville Virtanen
Ola Rapace
Tehilla Blad
Valmistustiedot
Valmistusmaa Ruotsi
Ensi-ilta 2011 (Ruotsi)
11. maaliskuuta 2011 (Suomi)
Kesto 99 min
Alkuperäiskieli ruotsi
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet

Sovinto, myös Sikalat (Svinalängorna), on Pernilla Augustin vuonna 2010 ohjaama siirtolaisuusaiheinen elokuva, joka perustuu Ruotsissa paljon huomiota saaneeseen Susanna Alakosken kirjaan Sikalat.[1]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva alkaa kuvaksella keski-ikäisen Leenan (Noomi Rapace) auvoisesta perhe-elämästä miehensä Johanin (Ola Rapace) ja heidän kahden pienen tyttärensä kanssa. Leena saa puhelinsoiton äidiltään, josta Leena ei ole kuullut vuosiin. Tyrmistyneenä hän sulkee puhelimen, mutta pian soittaa hoitaja sairaalasta, jossa äitiä hoidetaan. Saattohoitovaiheessa oleva äiti pyytää tytärtä käymään.

Asia on vaikea Leenalle, joka on sulkenut äidin niin omasta kuin perheensäkin elämästä, mutta puoliso saa hänet suostumaan tapaamiseen. Koko perhe lähtee matkaan.

Syy Leenan torjuvaan käyttäytymiseen avautuu 1970-luvulle sijoittuvien takaumien kautta. Moilasen perheen tytär pikku-Leena (Tehilla Blad) muuttaa vuokralähiöön siivoojaäitinsä (Outi Mäenpää) ja tehdastyöläisen isänsä Kimmon (Ville Virtanen) kanssa. Lisäksi Leenalla on pikkuveli Sakari (Junior Blad). Äidilläkin on alkoholiongelmia, mutta isältä käyttö riistäytyy käsistä. Leenaa auttaa integroitumaan ruotsalaiseen yhteiskuntaan uintiharrastus, jossa hän pian osoittaa kykynsä. Leena ystävystyy naapurintytön kanssa ja hankkii taskurahaa auttamalla äitiään rikkaiden kotien siivoamisessa.

Kun Sakari ei aina ilmesty kouluun, sosiaaliviranomaiset tulevat kotikäynnille. Leena joutuu siivoamaan myös kotona, jopa pidättelykykynsä menettäneen isän ulosteita. Kimmon käyttäydyttyä kerran väkivaltaisesti vaimoaan kohtaan poliisi hakee isän, ja lapset otetaan huostaan.

Nykyajassa Leena syyttää äitiään Sakarin myöhemmästä kuolemasta huumeisiin ja tulkitsee kuoleman itsemurhaksi. Äiti pyytää Leenaa hautaamaan hänet aiemmin kuolleen isän viereen ja antaa Leenalle kotinsa avaimet. Käynti lapsuudenkodissa nostaa Leenassa pintaan tuskallisia muistoja. Kun tieto äidin kuolemasta tulee, Leena puhkeaa lohduttomaan itkuun.

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venetsian elokuvajuhlilla ohjaaja Pernilla August sai kaksi palkintoa, Unescon tukeman The Cristopher D. Smithers Foundation's Ambassador of Hope Award -palkinnon ja kriitikkojen palkinnon. Hampurin elokuvajuhlilla ohjaaja sai ulkomaisen lehdistön edustajien palkinnon. Elokuva ja sen tekijät palkittiin useilla Guldbagge-palkinnoilla. Sovinto sai Pohjoismaiden neuvoston vuoden 2011 elokuvapalkinnon.[2]

Ruotsi valitsi Sovinnon maan Oscar-ehdokkaaksi.[3]

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Episodin Siru Vallealan mukaan vanhempien alkoholismin ja väkivaltaisen käytöksen aiheuttamat henkiset kärsimykset viattomille perheenjäsenille ovat sinänsä monien draamaelokuvien peruskauraa, mutta Augustin käsittelyssä aiheesta irtoaa uutta energiaa. Näyttelijäkonkari August kokeilee hänen nähdäkseen ohjaajan roolia menestyksellisesti. Herkkä, näyttelijöille paljon vapautta antava ohjaus kehystää nuoren tytön kasvutarinaa, kommentoi Valleala ja toteaa, että ihmismielen kerroksittaisuus ja piiloon painamisen taito tuodaan Sovinnossa kiehtovasti esille. Leena on suojakuorensa alla pohjimmiltaan sama, kauheita kokenut lapsi.[4]

Täytyy sanoa, että harvoin näkee näin luontevasti takaumien varassa etenevää kerrontaa, totesi Uuden Suomen Mikko Piela ensi-ilta-arviossaan. Näyttelijäntyö on niin laadukasta, että useampiakin roolitöitä kuin Pernilla August ja Outi Mäenpää olisi Pielasta voinut palkita.[5]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Voima.fi
  2. Sovinto sai Pohjoismaiden elokuvapalkinnon, Helsingin Sanomat 18.10.2011 sivu C 1
  3. Sovinto kilpailee Oscareist, Hs.fi
  4. Siru Valleala: Sovinto Episodi. 10.03.2011. Viitattu 25.5.2011.
  5. Mikko Piela: Sovinto Uusi Suomi. 10.3.2011. Viitattu 29.4.2011.
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.