Sosialismin Airut
| Sosialismin Airut | |
|---|---|
| Lehtityyppi | moniste |
| Julkaisija | SKP |
| Perustettu | 1941 |
| Lakkautettu | 1942 |
| Kotikunta | Helsinki |
| Kotimaa | Suomi |
| Kieli | suomi |
Sosialismin Airut oli Helsingissä vuosina 1941–1942 ilmestynyt Suomen Kommunistisen Puolueen maanalainen äänenkannattaja. Lehteä toimittivat Aimo Rikka ja Yrjö Leino.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Perustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuussa 1941 muodostettiin SKP:n maanalainen johtoelin, johon kuuluivat Aimo Rikka, Artturi Rönnqvist ja Edvin Salonen. Sosialismin Airueen ensimmäinen numero ilmestyi syyskuussa Rikan aloitteesta ja toimittamana. Airut ilmoitti tavoitteekseen sosialismin ja proletariaatin diktatuurin. Kommunistien yhteydet Neuvostoliittoon olivat katkenneet jatkosodan sytyttyä, joten suomalaiset eivät tienneet, että Kommunistinen internationaali oli alkanut jälleen painottaa maltillista kansanrintamapolitiikkaa vallankumouksellisuuden sijaan. Sosialismin Airut alkoi levitä suurimpiin kaupunkeihin lokakuun alusta alkaen. Sama SKP:n johtoryhmä julkaisi myös sivistyneistölle suunnattua Humanité-lehteä esiintyen nimellä Suomen kansan vapauden liitto.[1]
Leino ottaa vastuun
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lokakuussa puoluejohtoon liittyi Yrjö Leino, joka sai pian johtavan roolin, kun Rönnqvist pidätettiin ja Salonen jättäytyi pois toiminnasta. Sosialismin Airueen toinen numero valmistui lokakuussa. Leinon johdolla lehti ryhtyi painottamaan ”demokraattista yhteisrintamaa” ja vallan siirtämistä ”kansanvaltaisten ja rauhantahtoisten voimien käsiin”. Hän muodosti linjansa Leningradin Vapausradion ohjelmien perusteella. Leino korjaili Rikan luonnoksia poistaen radikaalit muotoilut kuten maininnat neuvostoista.[2]
Leino syrjäytti Rikan johtotyöstä joulukuussa 1941, kun miehet ajatuivat konfliktiin keskenään. Rikka jatkoi kuitenkin lehteen kirjoittamista. Sosialismin Airueen seuraava numero ilmestyi tammikuussa 1942. Helmikuun numeron Leino kuitenkin kirjoitti yksin hylättyään Rikan kirjoitukset. Riita paheni ja maaliskuun avoimessa kirjeessä puoluejohdolle Rikka syytti Leinoa muun muassa vääristelystä. Leino vastasi Sosialismin Airueen maaliskuun numeron kirjoituksella, jossa käsiteltiin Suomea sodan jälkeen. Artikkelissa korostettiin työväen omaa aktiivisuutta luokkataistelussa. Puna-armeijan voitto ei Leinon mukaan vielä taannut kommunismin voittoa Suomessa.[3] Alkuvuonna 1942 Leino perusti Sosialismin Airueen rinnalle Maalaiskansa-lehden ja Humanitén tilalle Isänmaan ystävän.[4]
Viimeiset numerot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Juhannuksena 1942 ilmestyi Sosialismin Airueen erikoisnumero, jossa julkaistiin Leinon laatima ohjelmallinen asiakirja ”Tie ulos sodasta rauhaan ja vapauteen”. Kimmo Rentolan mukaan ohjelmalla ei ollut juurikaan vaikutusta ilmestyessään, mutta se loi pohjaa sille politiikalle, jota kommunistit harjoittivat julkisessa toiminnassa sotien jälkeen.[5] Sosialismin Airut lakkasi ilmestymästä heinäkuussa 1942, kun johtavia kommunisteja pidätettiin ja yhteydet katkesivat.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kimmo Rentola: Kenen joukoissa seisot? Suomalainen kommunismi ja sota 1937–1945. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19201-5 Teoksen verkkoversio.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sosialismin Airut -lehdet 1941–1942 (pdf) Kansan Arkisto