Sortavalan työväenyhdistys

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sortavalan työväenyhdistys oli vuonna 1889 Sortavalassa perustettu työväenyhdistys, joka perustettiin kaupungin työväestön yhdyssiteeksi ja edistämään sen henkisiä ja aineellisia etuja. Aluksi yhdistykseen kuului sivistyneistöä ja se noudatti wrightiläisen työväenliikkeen linjaa. Yhdistys kuului vuodesta 1901 Suomen työväenpuolueeseen ja vuodesta 1903 Suomen sosialidemokraattiseen puolueeseen. Yhdistyksen toiminta loppui vuonna 1944, kun Sortavala jäi luovutetulle alueelle.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustaminen ja alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sortavalan työväenyhdistyksen perustamiskokous pidettiin 24. helmikuuta 1889[1] silloisessa Raittiusravintolassa.[2] Aloite yhdistyksen perustamiseksi lähti paikallisesta käsityöläisseurasta nahkurimestari J. Kinnuselta, sillä kisällien ja oppipoikien iltamiin toivottiin tanssin lisäksi sivistävää ohjelmaa.[3] Yhdistys toimi ensin vuoden verran väliaikaisilla säännöillä pormestarin luvalla[4] järjestäen nk. keskustelukokouksia, joissa jäsenet pitivät esitelmiä, lausuivat runoja ja vaihtoivat mielipiteitä alustajan käsittelemästä keskustelukysymyksestä. Ensimmäisessä kuukausikokouksessa päätettiin ottaa myös naisia jäseniksi joidenkin vastustuksesta huolimatta.[4] Aluksi yhdistyksen puheenjohtajana toimi J. Kinnunen [5] ja sitten mallikoulun eli seminaarin harjoituskoulun johtaja Abraham Pietikäinen[6] ja rahastonhoitajana työmestari K. Lappalainen[5]. Uudet säännöt, joihin oli haettu mallia maan muista työväenyhdistyksistä, hyväksyttiin 9. maaliskuuta 1890, ja ne saivat Viipurin kuvernöörin virallisen vahvistuksen samana vuonna. Sääntöjensä mukaan yhdistyksen tarkoitus oli toimia paikkakunnan työväestön yhdyssiteenä ja edistää heidän henkisiä ja aineellisia etujaan. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin v. 1890 Sortavalan seminaarin lehtori Ernst Hagfors (s. 1859), varapuheenjohtana toimi vuodeta 1892 alkaen kirjansitoja J. Anttonen (s. 1864), sihteerinä (kirjurina) vuonna 1889 valittu kirjapainomestari K. V. Helander (s. 1862) ja rahastonhoitajana vuonna 1890 valittu kelloseppä R. Edelman (s. 1858) Vuonna 1892 yhdistykseen kuului 90 jäsentä, joista 26 oli ”säätyhenkilöitä”.[1] ja muut etupäässä kauppa-apulaisia ja käsityöläismestareita.[5]

Yhdistyksen tärkeintä ja suosituinta toimintaa olivat sivistävät iltamat, joista ensimmäiset järjestettiin 5.5.1889[4] sekä ohjelmalliset retket ja laivamatkat.[5] Myös yhdistyksen vuonna 1893 perustetun puhuja- ja keskusteluseuran[7] järjestämät keskustelukokoukset keräsivät osallistujia.[1] Niin ikään yhdistyksessä toimi laulukuoro[8][9] Yhdistys jakoi apurahoja kerjäläispoikien työkoulun ylläpitoon ja hädänalaisten auttamiseen maan itäosassa [8] Vuonna 1894 yhdistys perusti oman lukusalin, jonne tilattuissa 10 lehdessä oli myös työväenlehtiä.[10]

Alkuaikoina yhdistyksen jäsenistöön ei kuulunut juurikaan varsinaista työväkeä, vasta 1890-luvun jälkipuoliskolla, kun alettiin käsitellä eri ammattiryhmien työaikoja ja työajan lyhentämistä[11], erityisesti ulkotyöläiset alkoivat kiinnostua yhdistyksen toiminnasta.[12]

Muita yhteiskunnallisia kysymyksiä, joihin mielenkiinto yhdistyksessä kohdistui, olivat valtiollisissa ja kunnallisissa vaaleissa veroäyrien mukaan määräytyvän äänimäärän rajoittaminen enintään 10 ääneen, minkä edistämiseksi yhdistys lähetti valtiopäivämiesten luokse valtuuskunnan v. 1890, ja seuraavana vuonna aloite ruokailun järjestämiseksi ulkona työskenteleville rautatieläisille.[13][9]

Kymmenisen vuotta perustamisensa jälkeen vuoden 1898 helmikuussa työväenyhdistys pääsi muuttamaan tilavampaan huoneistoon[14] ja kokouksia pidettiin kuukausittain[15] Oman talon rakentaminen oli jo suunnitteilla ja sen hyväksi kerättiin rahaa yhdistyksen iltamissa arpajaisilla. Toiminta alkoi vilkastua myös yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Jouduttiin ottamaan kantaa uuteen työväenpuolueeseen liittymiseen Yhdistyksen pyrkimyksenä oli myös edistää työväen rakennusosakeyhtiöiden perustamista rakentamaan terveellisiä ja ajanmukaisia asuntoja asuntopulan helpottamiseksi, mutta se toteutui vasta 1900-luvun ensimmäisinä vuosina.[16] Yhdistys antoi niin ikään lausunnon ja muutosehdotuksia uudesta elinkeinolaista.[15] vastauksena senaatin asettaman komitean kiertokirjeeseen.[17] Naiskuoro[8] oli laajentunut menestyksekkääksi sekakuoroksi ja laulunjohtajalle maksettiin palkkaa.[18] Vuonna 1899 puheenjohtajana oli työmestari A. Longa, varapuheenjohtajana ajuri J. Kuosmanen, rahastonhoitajana kirjaltaja K. W. Helander, sihteerinä nuohooja A. Laukkanen ja johtokunnan muina jäseninä palovartija P. Partanen, muurari M. Partanen, maalari H. Moilanen, neidit O. Kiiveri, M. Anttonen ja M. Ahokas. Huvitoimikuntaan kuuluivat koristemaalari Aug. Lindgren, maalari H. Moilanen, suutari E. Ikonen ja neidit Maria Anttonen ja Miina Ahokas. Yhdistyksessä oli tuolloin 74 jäsentä.[18]

Työläisiä Paussunvuorella lähellä Sortavalaa vuonna 1905

Vuodet 1900–1917[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edelleen vilkkaana jatkuvan iltama- ja muun huvi- ja virkistystoiminnan ohella tähän asti wrightiläisen työväenliikkeeen linjaa noudattanut [19] työväenyhdistys alkoi aktivoitua myös poliittisesti.[20] Sortavalan työväenyhdistys liittyi pian kaupungintalolla 18.2.00 vietetyn 10-vuotisjuhlansa jälkeen Suomen työväenpuolueeseen (myöhemmin Suomen sosialidemokraattinen puolue), jonka työväenyhdistysten edustajat olivat perustaneet Turussa 1899.[21][22] Sortavalan työväenyhdistys liittyi v. 1907 Suomen työläisliittoon[23] ja hyväksyi sen säännöt uusiksi säännöikseen[24].

Työväen mielenosoitus vappuna 1907 Sortavalassa. Kuvaaja Aug. Lindgren. Museovirasto

Työväenyhdistyksen tehtävät lisääntyivät nyt myös puoluehallinnon käsiteltäviksi lähettämillä asioilla ja toimeksiannoilla kuten Forssan puoluekokouksen ohjelmaesitys 1903.[25][26] 1900-luvun alkuvuosina työväenliikkeen keskeisiä vaatimuksia olivat yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, yksikamarinen eduskunta ja väkijuomien saannin rajoittaminen, joiden ajamiseksi työväenyhdistys yhdessä raittiusyhdistyksen kanssa järjesti alkuvuodesta 1906 mielenosoituksen[27]

Lainsäädäntöön liittyviä lausuntoja annettiin mm. Työväestön vakuutuksesta ja sairaskassoista, joissa toivottiin valtion aktiivisuutta v. 1900[28] ja v. 1904 elinkeinolakiehdotuksesta, johon haluttiin lisätä työnantajan lisäksi työväki laatimaan järjestyssääntöjä.[29]

Yhdistys lähetti edustajansa yleiseen työväenkokoukseen jo vuonna1901[16]

Työväenhdistys otti kantaa erilaisiin sekä paikallisiin että muihin työriitoihin kuten Kiviniemen sahan lakkoon[30], Fiskarsin ja Pinjaisten (Billnäs) tehtaiden isännöitsijäin ja työväestön välille syntyneeseen riitaan, jossa työnantaja yritti työsulun avulla estää liittymisen työväenyhdistykseen[31][32] ja myöhemmin Varkauden tehtaiden työsulkuun, jossa siinäkin oli kyse työntekijöiden yhdistymisoikeudesta[31][33] Ponnet, joissa vastustettiin valtion toimia Venäjän sotilasrahaston avustamiseksi, hyväksyttiin yksimielisesti v. 1907[34]

Kunnallisia kysymyksiä, joihin yhdistys kiinnitti huomiota olivat kaupungin poliisivoimien lisäys ja seurahuoneen rakennushanke, jotka molemmat herättivät yhdistyksen piirissä voimakasta vastustusta v.1906[35]

Sosiaalisiin ongelmiin pyrittiin vaikuttamaan anomuksella kaupungille ja maalaiskunnalle hätäaputöiden järjestämiseksi työttömille [36] Osuusliikkeen perustaminen kohtuuhintaisten elintarvikkeiden saamiseksi työväestölle pantiin vireille 1903[37] ja se toteutui v. 1908 [38] Järjestövoiman kasvattamisessa pidettiin tärkeinä keinoina keskustelua työväestöä kiinnostavista aiheista, työväen sanomalehtiä, kirjallisuutta ja kiertäviä puhujia 1903.[36] Politisoitumista kuvastaa se, että yhdistys tuki Venäjän vallankumouksellisia mm. loppiaisiltamilla v. 1907,[39] Kasvava luokkatietoisuus näkyi myös työväenyhdistyksen luentokurssien teemoissa, jotka alkoivat koskea työväenaatteen perusteita.[40]

Yhdistyksen toimintaa haittasivat suuresti ensimmäisen sortokauden kokoontumis- ja yhdistymisvapauden rajoitukset.[41] Siitä huolimatta esimerkiksi vuonna 1904 toiminta oli vireää. Perustettiin yhdistyksen yhteyteen voimistelu- ja urheiluseura Ponnistus, naisosasto ja puhuja- ja keskusteluosasto herätettiin uudelleen toimimaan. Kuukausikokouksia oli 8 ja ylimääräisiä 3; johtokunnan kokouksia 10 sekä johto- ja huvitoimikunnan yhteisiä kokouksia 2; äänioikeusjärjestelmää vastaan järjestettiin mielenosoituskokous. Yleisiä iltamia oli 8 ja perheiltamia 4.[42]

Suurlakon julistus torilla Sortavalassa v. 1905. Kuva: Työväen arkisto Finna

Suurlakko 1905 lisäsi työväestön poliittista aktiivisuutta.[43][20] Vaikka Sortavalassa lakon eturintamassa olivat seminaarin miesopiskelijat[44] olihan suurlakko myös kansallislakko tsaarinvaltaa vastaan [45][46], työväenyhdistys oli jo koko vuoden järjestänyt mielenosoituksia, jossa vaadittiin yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta 21 vuotta täyttäneille naisille ja miehille.[47], perustanut äänioikeusrahaston[48] ja evästänyt puoluekokousedustajiaan kannattamaan suurlakkoa.[49] Työväenyhdistys perusti myös kansalliskaartin valvomaan järjestystä suurlakon aikana ja se jatkoi toimintaansa ”punaisena kaartina” lakon jälkeen.[50][51] Suurlakon jälkeen Sortavalan työväenyhdistyksestä tuli koko seudun työväen järjestötoiminnan keskus[52], josta erikoisesti rakennusmestari Janne Martikainen reppu selässä kulkien teki matkoja noin kymmenen kunnan alueella[53][54] ja Sortavalasta käsin perustettiin työväenyhdistyksiä ympäröivän maaseudun teollisuuspaikkakunnille (Harlu, Leppäkoski, Hämekoski, Helylä)[55]. Suurlakon jälkeinen luokkatietoisuuden kasvu näkyi siinäkin, että myös työväen sivistystoimintaan valittiin poliittiselle työväenaatteelle myötämielisiä luennoitsijoita ja opettajia.[56]

Sortavalan työväenyhdistyksen jäsenmäärä oli alkuvuosina vaihdellut 65 ja 117 jäsenen välillä.[9] Suurlakon herättämä innostus lisäsi yhdistyksen jäsenmäärää peräti 913 jäseneen, mutta se romahti parissa vuodessa 350:een ja vuosi sen jälkeen 43:een.[45] lähteäkseen jälleen nousuun vasta ensimmäisen maailmansodan aikana.[57] Syinä jäsenkatoon pidettiin puolueen liian radikaalia linjaa ja kirkon- ja uskonnonvastaisuutta, joita maltillisemmat eivät hyväksyneet varsinkin kun kaupungissa oli varsinaista teollisuustyöväestöä vähän.[58][59] Samoin se, että työväenyhdistyksissä petyttiin työväenliikkeen eduskunnassa ajamien muutosten hitaaseen etenemiseen, sekä puolueelle, piirille ja kunnallisjärjetölle maksettavat verot ja jäsenmaksutkin olivat omiaan karsimaan jäsenistöä.[60]

Suurlakon ja vuoden 1907 ensimmäisten yleiseen äänikoikeuteen perustuvien valtiollisten vaalien jälkeen työväenyhdistys keskittyi vaatimaan kunnallisen äänioikeuden laajentamista.[59] Työväestön sosiaalisia ja taloudellisia oloja pyrittiin parantamaan jatkamalla työsuojeluasioiden kuten työajan lyhentämisen, ylityökorvausten, äitiysvapaan (synnytysloman) ja nuorten työnteon rajoitusten ajamista.[61] Niitä koskevaa lainsäädäntöä oli kuitenkin odotettava Suomen itsenäistymisvaiheeseen saakka.[62][63] Ruotsin suurlakkolaisia avustettiin keräyksellä vuonna 1909.[64]

Ensimmäisen maailmansodan aikana elintarvikkeiden hintojen nousu vaikeutti työväestön toimeentuloa entisestään[65], niinpä v. 1915 Sortavalastakin vedottiin kuvernöörinvirastoon elitarvikkeiden hintojen pitämiseksi kohtuullisina sekä työmiehen minimituntipalkan saamiseksi[66] Vaikka sosialidemokraatit olivat saaneet vuoden 1907 vaaleissa enemmistön, tsaarinhallinnon sortopolitiikka esti työväestölle tärkeiden uudistusten toteuttamisen.[67] Venäläistyttämistoimenpiteitä ja venäläisen virkavallan yhdistymisvapauteen kohdistuvia toimia vastustettiin voimakkaasti.[56]

Yhteiskunnalliset ongelmat ja poliittinen tilanne maassa kärjistyivät ensin väkivaltaiseksi yleislakoksi (1917)[68] ja sitten sisällissodaksi, jonka seurauksena vuonna 1918 Sortavalankin työväenyhdistyksen toiminta lopetettiin ja useita sen jäseniä vangittiin.[69] Sortavalassa sijainneella vankileirillä oli vuonna 1918 enimmillään 817 vankia.[70] Surmansa saivat kultaseppä Emil Sainio ja kansanedustaja Julius Nurminen.[71]

Itsenäisyyden aika v. 1919–1944[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anton Kotonen v. 1903 Kuva: J. Indursky

Vuoden 1918 sodan kohtalokkaiden tapahtumien jälkeen Sortavalan työväenyhdistyksen toiminta alkoi uudelleen huhtikuussa 1919.[72] Työväenliikkeen nopeaan järjestäytymiseen Sortavalassa vaikutti ratkaisevasti jo aiemmin oppositioon vallankumouslinjaa vastaan asettunut varatuomari kansanedustaja Anton Kotonen.[73], jonka johdolla alettiin valmistautua ylimääräiseen puoluekokoukseen ja vuoden 1919 kunnallis- ja eduskuntavaaleihin.[74] Vastuu poliittisesta toiminnasta siirtyi entistä selvemmin työväenyhdistyksiltä puolueen piiri- ja kunnallisjärjestöille, joita oli perustettu Oulun vuoden 1906 puoluekokouksen päätösten pohjalta.[75][76][77] Sortavalan työväenyhdistys kuului Viipurin läänin itäiseen vaalipiiriin ja Sortavalan sos.dem. puolueen kunnallisjärjestöön ja kunnallistoimikuntaan.[71]

Sotaa seuranneen vuoden aikana Sortavalan, kuten muidenkin työväenyhdistysten[78] toiminta oli huvipainotteista.[79][80] Iltamien, tanssien ja naamiaisten lisäksi vietettiin luonnollisesti myös aatteellisia juhlia kuten ympäristön työväenjärjestöjen kanssa yhteinen vappujuhla ja työnjuhla, jotka keräsivät runsaasti väkeä [81] Sortavalassa ehdittiin viettää myös yhdistyksen 30-, 40- ja 45-vuotisjuhlat.[82]

Yleiset kokoukset, joissa käsiteltiin puolueen lähettämiä toimintaohjeita, tehtiin vaalityötä, otettiin kantaa ja keskusteltiin ajankohtaisista asioista samoin kuin kaikille jäsenille avoimet vuosi- ja kuukausikokoukset jatkuivat vuoden 1919 pohjalta.[83] Niissä käsiteltiin myös paikallista käytännön ruohonjuuritoimintaa jota pyörittivät erilaiset toimikunnat.[84] Yhdistys kiinnitti edelleen paljon huomiota raittius- ja valistustoimintaan. Järjestettiin raittiuskasvatuskursseja ja raittiusjuhlia.[83]

Keskeisiä poliittisia kysymyksiä kuten punavankien armahduslainsäädäntöä ja elintarviketullien poistamista käsittelevät kokoukset keräsivät runsaasti väkeä.[85] Samaten työväenyhdistys järjesti 10.10.33 kokouksen, joka päätti yksimielisesti yhtyä meijerituotteiden tulleihin liittyvään saksalaisten tavarain boikottiin.[86][87]

1920- ja 30-luvun vaihteessa Lapuan liikkeen vaikutus tuntui yhdistyksen tilaisuuksissa häirintänä, uhkauksina ja omaisuuden turmelemisena. Yhdistys laatikin päätöslauselman valtiovallalle tekijöiden saattamisesta vastuuseen.[88] Presidenttipari Ståhlbergin kyyditys johti liikkeen murenemiseen[89] ja ilkivalta loppui vuoteen 1934 mennessä.[90] Aatteellinen rajankäynti radikaalin vasemmiston kanssa puolestaan aiheutti välikohtauksen v. 1927.lähde?

Sortavalassa 17.–18.6.1939 järjestettyjen maakuntajuhlien mainosjuliste.

Sortavalan työväenyhdistys osallistui Laatokan-Karjalan työväen maakuntajuhlaan[81] 17.–18.6.39, missä tuolloinen valtiovarainministeri Väinö Tanner puheessaan jo viittasi lähestyvään sotaan[91] . Kuitenkin työväenyhdistys ehti pitää joulukuun sääntömääräisen kokouksen ennen kuin työväentalo otettiin puolustusvoimien käyttöön[92]. Sortavalan takaisinvaltauksen jälkeen työväenyhdistyksen johtokunnan jäsenet, Jussi Rapo johdossaan, päättivät käynnistää työväenyhdistyksen toiminnan uudelleen vuoden 1943 alusta.[93] Työväentalo saatiin omaan käyttöön puusepänliikkeeltä, jolle sotilashallinto oli sen vuokrannut, seuraavan vuoden alkuun mennessä, ja säännöllistä toimintaa kokouksineen, kursseineen ja vappujuhlineen voitiin jatkaa kesäkuuhun saakka. Sortavalan työväenyhdistyksen viimeinen kokous, jossa ohjeistettiin edustajaa Enson puoluekokousedustajien evästystilaisuuteen, pidettiin 11.6.1944.[94]

Jäsenpohja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomattavasta sosiaalisesta, kulttuurisesta ja sivistyksellisestä merkityksestään[19] huolimatta Sortavalan työväenyhdistys ei ollut suurimpia verrattuna muihin Karjalan työväenyhdistyksiin (esim. Lappeenranta oli jo v.1904 kolme kertaa suurempi jäsenistöltään) [56], sillä Sortavalan pientyöpaja- ja käsityöläispainotteisessa teollisuudessa [95] oli työväestöä oli vähemmän kuin suurteollisuudessa.[79], josta työväenyhdistykset pääasiassa saivat aktiivisen jäsenistönsä.[96]

Vaikka kauppa säilyi pitkään Sortavalan elinkeinoelämän runkona,[97] rautatien valmistuttua v. 1894 elinkeinoelämä alkoi monipuolistua.[97] Puutavarateollisuudelle kaupungissa ja sen ympäristössä oli luontaiset edellytykset.[98]

Suurista tuotantolaitoksista vanhin oli kauppias D. Tiaisen 1875 perustama Kiviniemen saha, jolla vuonna 1920 oli 192 työntekijää. Sitä seurasi puuliike Pekka Supinen sahoineen palveluksessaan samana vuonna 150 työntekijää.[99][95] Aivan kaupungin vieressä sijaitseva Sortavalan telakka ja konepaja, jolla oli myös mylly, oli hieman Supisen sahaa suurempi teollisuuslaitos.[99] Näiden lisäksi paristakymmenestä pienteollisuuslaitoksesta suurimmat Tiensuun puusepäntehdas ja Raamattutalon kirjapaino työllistivät useita kymmeniä työläisiä [99] Myös elintarviketeollisuudessa ja kutomossa työskenteli parikymmentä henkilöä.[98] Käsityöläisiä kuten räätäleitä, ompelijoita, suutareita, kirvesmiehiä, kivenhakkaajia ja maalareita Sortavalassa oli 76 vuonna 1917.[98][99] Kaupungissa toimi tuolloin 18 teollisuuslaitosta, jotka työllistivät 215 henkeä.[100] Sortavalan teollisuuslaitosten työntekijämäärä oli suurimmillaan 456 vuonna 1930.[98] Työväen järjestö- ja harrastustoiminnan aktiviisuutta osoittaa se, että jo vuonna 1920 Sortavalassa toimi yli 30 ammatti- ja harrastuspohjaista työväenjärjestöä.[101] Osa niistä oli liittynyt työväenyhdistykseen, ja jäsenistö maksoi jäsenmaksunsa a.o. järjestön kautta.[102]

Valtuusto- ja valtiopäivätoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työväenyhdistys pyrki vaikuttamaan vireillä oleviin työväestöä koskeviin lakihankkeisiin paikallisten valtiopäiväedustajien ja työväen keskusjärjestöjen kautta.[103] antaen lausuntoja ja tiedonantoja. Äänioikeutta ajamaan perustettiin komitea ja rahasto ja järjestettiin mielenosoitus v. 1905.[104]

Vuoden 1904 valtiopäivävaaleissa työväenyhdistys kannatti vaalilakkoa[105], mutta sen jälkeen yhdistys lähetti edustajansa vaalipiirikokouksiin, esimerkiksi 1906 Pekka Supisen, Janne Martikaisen ja T. Sihvosen.[106] ja järjesti ennen vuoden 1907 valtiopäivävaaleja koevaalit, joissa harjoiteltiin äänestämistä.[106] Ensimmäisissä yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvissa eduskuntavaaleissa v. 1907 valituksi tulikin yhdistyksen aktiivijäsen rakennusmestari Janne Martikainen.[107]

Syksyllä 1901 työväenyhdistys asetti kunnallisvaaleihin ehdokkaita ja työväenyhdistyksen puheenjohtaja koristemaalari Aug. Lindgren tuli valituksi valtuustoon.[108]

Kaupunginvaltuuston vaaleissa v.1903 työväen ehdokas, joka oli kaikkien valtuustoryhmien ehdokaslistalla, ei tullut valituksi.[108] Maksettuihin veroäyreihin perustuvan äänioikeuden vuoksi seuraavina vuosina työväenyhdistyksessä suhtauduttiin valtuustovaaleihin kielteisesti.[109] Sen sijaan pormestarinvaaleihin 1907 vaadittiin mies ja ääni -periaatetta ja asetettiin omat ehdokkaat.[109]

Santeri Saarikivi (ylh. vas.) ja Janne Martikainen (alh. vas.) Esa Tanskasen ja J. Hyvärisen seurassa v. 1905.
Santeri Saarikivi (ylh. vas.) ja Janne Martikainen (alh. vas.) Esa Tanskasen ja J. Hyvärisen seurassa v. 1905 Kuva: Työväen arkisto Finna

Vasta vuoden 1918 yleiseen äänioikeuteen perustuvissa kunnallisvaaleissa asetettiin ehdokkaita, joista Anton Kotonen, Hilja Sainio, V. Alestalo ja A. Nieminen menivät läpi.[110]

Kansanedustaja Anton Kotonen v. 1909. Kansanedustajamatrikkeli

Sortavalan työväenyhdistyksen jäsenistä kansanedustajina toimivat ainakin Janne Martikainen, Anna Haapasalo, Julius Nurminen, Santeri Saarikivi, Anton Kotonen, Jussi Rapo ja Jussi Raatikainen.[111]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työväenyhdistyksen toimintaa rahoitettiin jäsenmaksuilla, arpajaisilla ja iltamien tuotoilla [11] sekä kaupungin avustuksilla ja yksityisillä lahjoituksilla.[112][113][114] Kaupunki avusti yhdistyksen toimintaa vuosittain anniskeluvoittovaroista.[115] ja arpajaisia järjestettiin usein eri kohteiden hyväksi,[116] Arpajaistoimikunnalla oli viikoittain kokoontuva käsityökerho, joka valmisti voittoja arpajaisiin.[117]

Mm. vuoden 1898 arpajaiset rakennusrahaston hyväksi tuottivat puhdasta 1.455;-.[118] Seuraavina vuosina arpajaisia järjestettiin paitsi rakennusrahaston myös luentokurssien, kirjaston kartuttamisen ja yhdistyksen yleisen taloustilanteen hyväksi[119][117][116] Vuonna 1908 yhdistyksen arpajaistoimikunnan järjestämissä arpajaisissa myytiin peräti 20 000 arpaa pääpalkintona hevonen ja rattaat. Tuotolla yhdistys sai maksettua suuren osan veloistaan.[117] Yhdistys oli ostanut ja vuokrannut toimitalon v. 1906 perustetulle Rajavahti-lehdelle velkaa ottaen, mikä oli johtanut sen konkurssin partaalle niin että puhelimesta ja osasta tiloja oli jouduttu luopumaan. Nopea toiminnan laajeneminen ja kiinteistöstä maksettava velka vaativat jatkuvasti suuria ponnisteluja talouden hyväksi.[59]

Työväentalo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sortavalan työväenyhdistyksen työväentalo v. 1920 Kuva: Työväen arkisto

Ensimmäiset runsaat 20 toimintavuottaan Sortavalan työväenyhdistys toimi vuokratiloissa, ensi alkuun Raatimiehenkatu 8:ssa, sitten kolmisen vuotta Kirkkokatu 29:ssä ja sen jälkeen puuseppä T. Sihvosen talossa Kirkkokadulla. Vuonna 1901 työväenyhdistys osti rakennusrahaston varoilla kolme osaketta Sortavalan työväen asunto-osakeyhtiöstä ja sopi, että yhtiö rakennuttaa johonkin taloistaan työväenyhdistykselle soveltuvan kokoustilan. Rakennusrahastohan oli perustettu jo vuonna 1896 ja kartutettu sen pääomaa arpajaisin ja lahjoituksin.[120]

Koska vuokraa, jota asunto-osakeyhtiö peri rakentamastaan keittiön, kamarin ja kokoushuoneen käsittävästä huoneistosta, pidettiin jo muutaman vuoden kuluttua liian korkeana ja tiloja riittämättöminä, työväenyhdistys siirtyi jälleen T. Sihvosen vuokralaiseksi, nyt kahden huoneen, salin ja eteisen huoneistoon. Seuraavana vuonna työväenyhdistys osti Rantakadun varrelta pienen vanhan talon, jossa remontin jälkeen järjestettiin tupaantuliaiset 4. elokuuta 1912. Talossa ei ollut sähkövaloa, ja sekin tila osoittautui ahtaaksi laajenevalle toiminnalle. Muun muassa näytelmäseura joutui vuorottelemaan muiden kokousten kanssa.[120]

Oma uusi ja tarkoituksenmukainen talo oli ollut haaveissa jo vuosisadan alusta saakka, mutta työväenyhdistys ei saanut kaupungilta tonttia useista yrityksistä huolimatta.[83] Vuonna 1919 työväenyhdistys perusti työväentalon hankkimiseksi osakeyhtiön, jonka osakkeita työväen eri järjestöt ostivat.[80] Työväentalo oy Vuoden 1919 lopussa tehtailija Johan Fredrik Vepsäläiseltä[121] ostettuun[122] entiseen oluttehtaaseen remontoitiin juhlasali näyttämöineen, kokoushuoneita ja sauna.[80] Myös Sanomalehti Kansan Voiman kirjapaino muutti tontilla oleviin rakennuksiin. Uusi talo mahdollisti vakinaisen Työväen Näyttämön perustamisen palkattuine johtajineen, joista ensimmäinen oli Kusti Näre. Samoin uudelleen aloittanut sekakuoro ja soittokunta saivat harjoitustilaa uudesta työväentalosta.[80]

Virvoitusjuomatehdas ja perustettu kahvila-ravintola siirtyivät Osuusliike Itä-Karjalalle [80] Työväenyhdistys toimi Työväen keskukseksi nimetyssä talossa vuodesta 1920 kunnes se paloi loppiaisena 1926.[123] Vain alin kerros säilyi käyttökelpoisena.[83] 1930-luvun lama esti rakentamasta uutta taloa, jota varten oli jo valmiina tontti ja piirustukset, niinpä työväenyhdistys osti iltamin, arpajaisin ja lahjoituksin kerätyillä varoilla [83] elokuun loppupuolella v. 1929 Osuusliike Itä-Karjalalta entisen leipomorakennuksen Vainämöisenkatu 2: ssa. Talkootyönä siihen kunnostettiin 200 hengen juhlasali, pieni ravintolahuone, eteinen, pukuhuone ja harjoitushuone urheiluseuralle.[83] Talossa oli keskuslämmitys, mutta näyttämö puuttui. Niinpä vielä sotaa edeltävinä vuosina ja jatkosodan aikaisen takaisinpaluun jälkeen v. 1942 työväenyhdistys suunnitteli uutta ajanmukaista työväentaloa.[83]

Osastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammattiosastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työväenyhdistyksen yhteyteen alettiin perustaa jo vuosisadan vaihteessa ammattiosastoja, joiden jäsenet kuuluivat työväenyhdistykseen ammattiosastojensa kautta.[124] Osastojen määrä vaihteli vuosien mittaan.[125][9] V. 1904 perustetun rakennus- ja ulkotyöläisten ammattiosaston [16] lisäksi Sortavalan palvelijatarosasto toimi yhdistyksessä vuodesta 1905 [54] ja räätäliammattiyhdistys hyväksyttiin työväenyhdistyksen osastoksi v. 1906[126] Vuonna 1910 mukana olivat edellisten lisäksi kivityöntekijöiden, nahanjalostajien ja puutyöntekijöiden ammattiosastot.[127] Seuraavana vuonna työväenyhdistykseen liittyi myös leipurien ammattiosasto.[128] Sortavalan vanhin ammattiyhdistys, kirjaltajain yhdistys (myöhemmin Suomen kirjatyöntekijöiden liiton Sortavalan osasto no 28 [125]), joka oli perustettu jo vuonna 1899, liittyi työväenyhdistykseen v. 1912.[129][130] Vuonna 1914 työväenyhdistykseen kuului yhdeksän ammattiosastoa ja sosialidemokraattinen nuoriso-osasto.[57] Vuoteen 1918 mennessä ammattiosastot olivat lisääntyneet muurarien, vaatetustyöntekijäin, metallityöntekijäin, kuljetustyöntekijäin ja sekatyöntekijäin osastoilla,[131] ja vuonna 1937 ammattiosastoja oli yhteensä yksitoista.lähde?

Naisosasto[132][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sortavalan työväenyhdistyksen naisosasto perustettiin v. 1901 parantamaan työläisnaisten asemaa. Sääntöjensä mukaan sen tarkoituksena oli tarjota sivistävää ja naisasiaa käsittelevää kirjallisuutta ja esitelmiä, hankkia käsityömalleja sekä järjestää opetusta käsitöissä ja palveluspaikoissa tarvittavissa taidoissa. Myös luotettavien palvelus- ja työpaikkojen hankkiminen ja varojen kerääminen työttömille ja turvattomassa asemassa oleville naisille kuului naisosaston tehtäviin. Naisosasto alkoi parin vuoden päästä työskennellä yömajan saamiseksi työttömille naisille hankkimalla varoja käsityöpiirin arpajaisilla. Vuoden 1905 suurlakon jälkeen naisosasto vetosi mm. valtiopäivämies G. J. Winteriin vaatien yleistä, yhtäläistä ja välitöntä äänioikeutta; yksikamarista eduskuntaa väkijuomien kieltolakia, sekä työläisnaisten vanhuudenpäivät turvaavan lainsäädännön edistämistä. Naisosaston toiminta oli pysähdyksissä 1910-luvulla, mutta se perustettiin uudelleen v. 1917. Vuoden 1918 sodan jälkeen naisosaston johtokunta keräsi tilastoa paikkakunnan apua tarvitsevista sotaorvoista ja -leskistä. Naisosasto oli pitänyt juhlia ja iltamia aiemminkin, mutta kun toiminta vilkastui 1920- ja 30-luvuilla, se järjesti naistenpäivä- ja äitienpäiväjuhlia ja pikkujouluja lapsille. Se myös keräsi varoja myyjäisillä ja lahjoitti varattomien perheiden lapsille joululahjoja Myös naisosaston opintokerhotoiminta oli vireää. Vielä marraskuussa 1939 naisosasto sai lahjoituksia reserviläisperheitä varten ja osti suuren määrän käsityötarvikkeita, joista kudottiin sukkia ja kintaita reserviläisperheille ja avustettiin myös evakuoitua väestöä.[133]

Puhuja- ja keskusteluosasto[134][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työväenyhdistykseen perustettiin puhuja- ja keskusteluosasto vuonna 1893 puheenjohtajana maalari L. Leivo. Keskustelualustuksien aiheet ulottuivat yhdistyksen käytännön asioista yleisinhimillisiin kysymyksiin. Esillä olivat ajankohtaiset ilmiöt, tieteet, taiteet ja luonnollisesti työväenaate. Alustaja sai pyydettäessä palautetta esiintymisestään. Osasto järjesti myös jäsenille tarkoitettuja perheiltamia ja retkiä sekä yleisiä iltamia. Osaston omasta lauluseurasta tuli osa työväenyhdistyksen sekakuoroa v. 1902. Osasto toimitti käsin kirjoitettua sanomalehteä nimeltä Karjalan työmies.[114] Osaston aktiivisuus vaihteli vuosien varrella sammuen välillä; vuonna 1920 kunnallisjärjestö perustikin uuden puhuja- ja keskusteluseuran.lähde?

Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työväenyhdistyksen alaosastoksi liittyi vuonna 1910 sosialidemokraattisen nuorisoliiton Sortavalan paikallistosasto, joka oli perustettu v. 1907.[34] Nuoriso-osaston lausuntaryhmä ja kisällilaulajat esiintyivät yhteisissä juhlissa[135] ja nuoriso-osasto järjesti iltamia ja tansseja sekä erilaisia juhlia. Äärivasemmistosta irtautumiseksi nuoriso-osasto perustettiin uudelleen Sortavalan sosialidemokraattinen nuorisoseura -nimellä 1920-luvun alussa.[79]

Lasten ja varhaisnuorison raittiusosasto Uusi voima perustettiin v. 1934.[83]

Käytännön ruohonjuuritoimintaa työväenyhdistyksissä pyörittivät erilaiset määräaikaiset tai jatkuvasti työskentelevät toimikunnat.[84] Sortavalan työväenyhdistyksessä virkistyksestä ja varainhankinnasta huolehtivat omalta osaltaan huvitoimikunta ja arpajaistoimikunta.[136][38] Arpajaistoimikunnalla oli myös käsityökerho, jonka käyttöön hankittiin ompelukone.[117]

Työväenhdistyksellä oli myös sairaus- ja hautausapurengas.[34]

Sivistystoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työväenyhdistyksen sivistystyö rakentui etenkin alkuvuosina huvitilaisuuksien kansantajuisien esitelmien ja muun kulttuuripitoisen ohjelman varaan.

Eri aloja edustavien ulkopuolisien tai yhdistyksen jäsenenistöön kuuluvien esitelmöitsijöiden aihepiiri oli laaja. Mainittakoon vain muutamia esimerkkejä: työväenliikkeen toiminta ja tavoitteet Suomessa ja ulkomailla[2][28] suomalainen kirjallisuus[137], Kalevalan kansallista merkitys[138] ja kulkutautien vastustaminen .[139] Musiikki, runot ja kuvaelmat tai näytelmät, joita iltamissa ja juhlissa esitettiin, olivat omiaan henkisen virkistyksen lisäksi myös kohottamaan sivistystasoa. Esimerkiksi klassikkokirjailijaksi nousseen Minna Canthin näytelmä Kovan onnen lapsia esitettiin Sortavalan työväenyhdistyksen iltamissa jo vuonna 1897.[140]

Puhuja- ja keskusteluosasto, joka sekin perustettiin v. 1893 työväen sivistämiseksi ja aktivoimiseksi, piti myös ohjelmallisia iltamia.[141] Ne keräsivät runsaasti väkeä, vaikka osaston kokouksiin osallistui vain n. 15 henkeä.[142] Keskustelukokouksia pitivät muutkin alaosastot.[143]

Työväenyhdistyksen v. 1894 perustettuun lukusaliin tuli Sortavalassa ja muualla Suomessa ilmestyviä niin työväenliikkeen kuin muita lehtiä. Vuonna 1900 Sihvosen talossa toimiessaan se oli auki kolmena iltana viikossa ja sinne tulivat maan kaikki työväenliikettä ja raittiusliikettä kannattavat lehdet[144] Työväenyhdistyksen kirjastoa varten oli kerätty itse ja anottu kaupungilta varoja sekä ostettu kirjoja jo ennen kuin sen säännöt vahvistettiin vuonna 1910. Kirjastoa kartutettiin aktiivisesti, ja vuonna 1914 siellä oli jo lähes 500 teosta[145]

Kansanopistokursseiksi ja luentokursseiksi kutsuttuja jopa kaksi viikkoa kestäviä[146] luentosarjoja yhdistys pani toimeen kaupungin, valtion[147]lähde? ja puolueen [61] tukemana vuodesta 1901 alkaen.[36]

1900-luvun alussa keskeiseksi noussutta poliittista valistustoimintaa[148], joka myös Sortavalan työväenyhdistyksessä koettiin tärkeänä[149] hoitivat kiertävät puhujat, joiden tavoitteena oli työväestön järjestäytyminen ja yhteiskunnallinen tietoisuus ja yhdistystoimintaan perusteisiin ja työväenlauluihin perehdyttäminen.[150] Voimakas valistaja oli luonnollisesti työväenyhdistyksen aloitteesta 1906 perustettu Rajavahti-lehti ja sen seuraaja Kansan voima.lähde?

Opintokerhotoiminta työväenyhdistyksissä vilkastui 1920-luvulla kun siihen alettiin saada valtionapua ja kun Työväen sivistysliitto perustettiin 1919.[151] Yleisimmin opiskeltin yhteiskunnallisia aineita, kuten sosialismi, historia (yleinen ja työväenliikkeen), valtio-oppi ja kansantalous sekä käytännön taitoja, kuten kunnallistoimintaa, järjestötyötä, puhetaitoa ja juhlakulttuuria. Ajan myötä liitettiin ainevalikoimaan kielet, kirjallisuus, tieteet ja taiteet[152] Sortavalan työväenyhdistyksestä osallistuttiin esimerkiksi TSL:n v. 1922 järjestämille opinto-ohjaajakursseille[153] ja opintopiiri, jossa oli 26 osallistujaa perustettiin seuraavana vuonna [85] Myös vuonna 1934 alkoi opintopiiri ja samana vuonna aloitetuista keskustelutilaisuuksista tuli vakiintunut toimintamuoto.[80] Opinto-ohjaajille järjestettiin yhdeksänpäiväiset kurssit vielä keväällä 1944.[94]

Näyttämötoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[154]

Sortavalan työväenyhdistyksen juhlasali ja lava lavasteineen v. 1904 (?) Kuva: Työväen arkisto Finna

Sortavalan työväenyhdistyksen iltamissa esitettiin alussa pienempiä näytelmiä ja kuvaelmia. Minna Canthin 3-näytöksisen näytelmän Kovan onnen lapsia esitys yhdistyksen iltamissa kaupungintalolla joulukuussa v. 1897 aiheutti julkisen kiistan näytelmän radikaalien ajatuksien takia.[155] Jo vuonna 1904 esitettiin Työväenyhdistyksen silloisessa huoneistossa kokoillan näytelmiä, mm. Elviira Willmanin viisinäytöksinen Lyyli, joka oli saanut ensi-iltansa edellisenä vuonna Suomen kansallisteatterissa.[156] Syksyllä 1914 Työväenyhdistys hyväksyi sekä säännöt että nimen Sortavalan työväenyhdistyksen näytelmäseuralle. Työväenyhdistyksellä ei ollut tähän aikaan talossaan minkäänlaista näyttämöä, joten esitykset järjestettiin muissa työväentaloissa ja kaupungintalossa.lähde?

Uuden työväentalon näyttämöineen valmistuttua vuonna 1919 perustettiin vakinainen Työväen näyttämö, joka toimi vuosina 1920–1928 [80] ja oli Sortavalan pitkäaikaisin teatteri.[157] Teatterin avajaisjuhlassa esitettiin August Blanchen kaksinäytöksinen huvinäytelmä ”Löytölapsi”. Teatterinjohtajina ja ohjaajina toimi Kusti Näre (1920-1921) ja hänen jälkeensä Hans Siira, Jalmari Parikka, Kustaa Hintikainen, toimittaja Jussi Raitio, näyttelijä Erkki Huttunen ja rouva Ala-Piha Väänänen.[158] Näre perehdytti teatterin harrastajanäyttelijöitä teatterityöhön kurssien avulla. Sortavalan työväenyhdistyksen toimintakautena esitettiin satoja koti- ja ulkomaisia näytelmiä, joista monet olivat arvostelu- ja yleisömenestyksiä. Työväentalon tuhouduttua tulipalossa v. 1926 juhlasali näyttämöineen ja tarpeistoineen menetettiin[159] ja Työväen näyttämö esiintyi vuosina 1926–1928 kaupungintalossa, mutta vähitellen toiminta tyrehtyi. Uuteen rakennukseen ei saatu näyttämöä, joten teatteritoiminnasta oli luovuttava.[160] Vielä loppiaisena 1928 esitettiin Kaupungintalossa Hall Cainen ”Tuhlaajapoika”.

Sortavalan työväennäyttämö sai avustusta sekä valtiolta että kaupungilta [160] ja maksoi huviveroa. Esimerkiksi vuonna 1922 teatteri sai valtioapua 3 000 markkaa, mutta suoritti huviveroa 5 847,90, joten valtio voitti 847,90.lähde?

Musiikkitoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sortavalan työväenyhdistyksellä oli alusta lähtien laulukuoro.[1] ja vuonna 1892 ostettiin urkuharmoni kuoron säestämistä varten [8] Naiskuorosta sekakuoroksi laajentunutta kuoroa johti vuodesta 1902 lähtien yli kolmenkymmenen vuoden ajan[141] Työväen kirjapainon toimitusjohtaja Pekka Kapanen.[160][161] Kuoro lauloi työväenjärjestöjen juhlissa, järjesti iltamia ja konsertteja[160].[162] Se menestyi kilpailuissakin, ja se palkittiin jo 1800-luvun puolella Sortavalassa ja Kirvussa, sittemmin vuonna 1903 1. palkinnolla Käkisalmen laulujuhlassa[163] ja Työväen laulujuhlassa Tainionkoskella v. 1931 toisessa sarjassa I palkinnolla. Vuonna 1932 kuoron jäsenluku oli 20–50[141] Kuoro toimi vuoteen 1935 saakka saaden kaupungilta avustusta. Tämän jälkeen yhdistyksellä oli mieskuoro.[160]

Työväenyhdistyksen torvisoittokunta, jonka nimi oli Karjalan kaiku, toimi vuosina 1907–1922 . Sekin sai kaupungilta rahoitusta sillä ehdolla, että se omien juhlien lisäksi soitti kesäisin kaupungin puistoissa.[160]

Huvi- ja virkistystoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työväenyhdistys ja sen alaosastot pitivät vuosittain useita iltamia erilaisin teemoin[103] Iltamissa yhdistyivät yhteisöllinen juhla ohjelmanumeroineen ja nuorison suosima tanssitilaisuus.[164] Kun iltamien päätteeksi oli tanssia, sitä varmemmin kansaa tuli kuuntelemaan iltamien sivistävääkin osaa.[165] Osa iltamista oli maksuttomia [144], mutta usein tarkoituksena oli kerätä varoja yhdistyksen toimintaa tai avustuskohteita varten.[113][35] Iltamia järjestettiin usein vuotuis- tai muiden juhlien yhteyteen varsinkin vappuna. Tavallista iltamien ohjelmistoa olivat puhe, yhteiskunnallista tai muuta iltaman teemaa käsittelevä esitelmä [138] kuvaelma tai näytelmä, lausuntaa ja musiikkia, arpajaiset sekä lopuksi tanssia.[139] Osa jäsenistöstä karsasti tanssia[166], mutta nuorison saamiseksi iltamiin se oli hyväksyttävä.[167] Yleiset iltamat oli tarkoitettu kaikille, perheiltamat vain yhdistyksen jäsenille ja heidän perheilleen ja teeiltamissa nimensä mukaisesti nautittiin teetä, joka oli ylellisyysjuoma.[168]

Vuosisadan alussa järjestettiin myös ohjelmallisia arpajaisia.[169]

Alkuaikoina työväenyhdistys käytti huvipaikkana kaupungintaloa, mutta Työväen keskuksen valmistuttua siirryttiin sen tiloihin lukuun ottamatta joitakin poikkeuksia kuten Työväen näyttämön ohjelmallinen iltama tai työväenyhdistyksen kahvikonsertti.[170] Uuden työväentalon valmistuttua tanssit alettiin pitää siellä.[170]

Sittemmin iltamat alkoivatkin väistyä helpommin järjestettävien ja yleisöä enemmän keräävien pelkkien tanssien yleistyessä.[171]

1920 ja 1930-luvuilla järjestettiin mm. vuodenaikoihin liittyviä kevät- ja syysnaamiaisia, venetsialaisia naamiaisia, karkaus- ja kuutamokarnevaaleja, hämäriä tanssiaisia ja markkinatansseja.[172]

Retkistä ja huvimatkoista tiedetään, että niitä tehtiin alkuvuosina höyrylaiva Koitolla ja Voimalla lähiseuduille vieraillen muissa työväenyhdistyksissä ja matkailukohteissa. Esimerkiksi v. 1901 yhdistys teki huvimatkan Valamoon ja Pötsönvaaralle.[173] Juhannuksena 1920 kunnallistoimikunta järjesti retken Airanteenjärven niemeen Unholaan[174][175]

Toimihenkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkäaikaisimpia vaikuttajia työväennyhdistyksessä oli koristemaalari, kaupunginvaltuutettu August Lindgren (s. 8.11.1861[176]), joka valittiin yhdistyksen johtokuntaan v. 1893 ja toimi useita vuosia useaan otteeseen puheenjohtajana tai varapuheenjohtajana [92] ja muissa yhdistyksen tehtävissä aina 1930-luvulle asti. Lindgren oli myös Rajavahti-lehden toimittaja[177][178] ja Sortavalan kaupungin palopäällikkö.[176] August Lindgren kuoli 19.11.40 Kuopion Harjulassa 79-vuotiaana.[92] Toinen johtohahmo, faktori Pekka Kapanen oli kirjatyöntekijöiden Sortavalan osaston perustajajäsen ja valittiin vuonna 1903 työväenyhdistyksen johtokuntaan. Neljänkymmenen vuoden aikana hän hoiti lukuisia yhdistyksen luottamustehtäviä puheenjohtajasta rahastonhoitajaan. Yhdistyksen sekakuoroa hän johti vuodesta 1901 kolmenkymmenen vuoden ajan.[141] Hän oli myös Sortavalan työväen kirjapainon (Karjalan Työväen Sanomalehti-, Kirjapaino- ja Kirjansitomo-osuuskunta) johtaja ja toimi lehtien Päivän tiedot ja Kansa vastaavana päätoimittajana.[161] Kapanen kuoli 11. joulukuuta 1944 Kauhavalla 66-vuotiaana.[179][180] Muita wrightiläisen kauden puheenjohtajia olivat maalari M. Vartiainen, yliopettaja Abraham Pietikäinen, lehtori Ernst Arthur Hagfors, työmestari K. Lappalainen, rakennusmestari O. Leander ja työmestari A. Longa.[36] Politisoitumisen alettua vuosina 1903–1905 puheenjohtajana oli räätäli J. H. Räsänen, vuonna 1907 toimittaja Pekka Supinen, hänen jälkeensä A. Vuolle, K. Ahonen, toimittaja Santtu Vuorio ja Arvi Nieminen. Vuonna 1919 puheenjohtajaksi valittiin L. Savolainen, hänen jälkeensä M. Ryynänen, O. V. Turunen, F. A. Haavio, P. Silvennoinen, H. Varjola (1922-1929), H. Soininen, P Korpiranta ja Jussi Raatikainen. Sortavalan työväenyhdistyksen viimeinen puheenjohtaja oli kansanedustaja Jussi Rapo (1934-1944).[181] Pitkäaikainen sihteeri ja varapuheenjohtaja oli kirjaltaja Antti Vuorio[182]. Rouva Gustaava Longa toimi johtokunnan jäsenenä vuodesta 1901.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d 1893 Työväen kalenteri no 1, s. 146 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 26.10.2020.
  2. ↑ a b August Anto: Sortavala. A. Anton digitoitu kokoelma luovutetun Karjalan työväenliikkeestä, s. 1665. Työväen arkisto. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 26.10.2020).
  3. ↑ Soikkanen, Hannu: Luovutetun Karjalan työväenliikkeen Historia, s. 42. Tammi, 1970.
  4. ↑ a b c Anto s. 1666
  5. ↑ a b c d Soikkanen 1970 s. 43
  6. ↑ Pietikäisten sukuseura: Suvun juuret pietikaistensukuseura.fi. Viitattu 26.10.2020.
  7. ↑ Anto s. 1822
  8. ↑ a b c d Työväen kalenteri 1893 s. 147
  9. ↑ a b c d Kuujo, Erkki, Jorma Tiainen, ja Eeva Karttunen. Sortavalan kaupungin historia. [Helsinki]: Sortavalalaisten seura, 1970. s. 241
  10. ↑ Sortavalan kaupungin historia s. 242
  11. ↑ a b Anto s. 1676
  12. ↑ Soikkanen 1970 s. 45
  13. ↑ Soikkanen 1970 s. 43–44
  14. ↑ 1901 Työväen kalenteri no 7, s. 169 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 26.10.2020.
  15. ↑ a b 1901 Työväen kalenteri no 7, s. 170 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 26.10.2020.
  16. ↑ a b c Anto s. 1693
  17. ↑ 1901 Työväen kalenteri no 7, s. 172 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 26.10.2020.
  18. ↑ a b 1901 Työväen kalenteri no 7, s. 171 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 26.10.2020.
  19. ↑ a b Sortavalan kaupungin historia s. 240
  20. ↑ a b Sortavalan kaupungin historia s. 244
  21. ↑ Jukka Partanen: Valistusta ja vallankäyttöä. Ilomantsin työväenyhdistys 1906-1996 1995 s. 3
  22. ↑ 31.8.1909 Laatokka no 96, s. 3 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 26.10.2020.
  23. ↑ 4.9.1907 Rajavahti no 99, s. 2 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 26.10.2020.
  24. ↑ Anto s. 1751
  25. ↑ Anto s. 1699
  26. ↑ Pohtiva - Sosialidemokraattisen puolueen ohjelma fsd.tuni.fi. Viitattu 26.10.2020.
  27. ↑ Anto s. 1729–1732
  28. ↑ a b Anto s. 1688
  29. ↑ Anto s. 1705
  30. ↑ Anto s. 1748
  31. ↑ a b Soikkanen, Hannu: Sosialismin tulo Suomeen – Ensimmäisiin yksikamarisen eduskunnan vaaleihin asti, s. 78. WSOY, 1961. Teoksen verkkoversio.
  32. ↑ Anto s. 1694
  33. ↑ Anto s. 1701
  34. ↑ a b c Anto s. 1753
  35. ↑ a b Anto s. 1743, 1881
  36. ↑ a b c d Sortavalan kaupungin historia s. 243
  37. ↑ Anto s. 1697
  38. ↑ a b Anto s. 1755
  39. ↑ Sortavalan kaupungin historia s. 245
  40. ↑ Anto s. 1767
  41. ↑ Anto s. 1703
  42. ↑ Anto s. 1706
  43. ↑ Soikkanen 1970 s. 132
  44. ↑ Soikkanen 1970 s. 127
  45. ↑ a b Soikkanen 1970 s. 179
  46. ↑ Soikkanen 1961 s. 2
  47. ↑ Anto 1709, 1711-1712, 1721
  48. ↑ Anto s. 1719
  49. ↑ Anto s. 1726
  50. ↑ Soikkanen 1970 s.133
  51. ↑ Anto s. 1862–1865
  52. ↑ 5.3.1921 Kansan Voima no 26 B, s. 3 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 25.3.2023.
  53. ↑ Soikkanen 1970 s. 175
  54. ↑ a b Anto s. 1735
  55. ↑ Soikkanen s. 492
  56. ↑ a b c Sortavalan kaupungin historia s. 247, 248
  57. ↑ a b Anto s. 1775
  58. ↑ Soikkanen 1970 s. 181
  59. ↑ a b c Sortavalan kaupungin historia s. 246
  60. ↑ Partanen s. 10
  61. ↑ a b Anto s. 1761
  62. ↑ Säädökset alkuperäisinä: Asetus työstä teollisuus- ynnä eräissä muissa… 64/1917 finlex.fi. Viitattu 26.10.2020.
  63. ↑ Suomi 1917-1918. Asetuskokoelma Laki kahdeksan tunnin työajasta www15.uta.fi. Viitattu 26.10.2020.
  64. ↑ Anto s. 1760
  65. ↑ Soikkanen 1970 s. 226
  66. ↑ Anto s. 1777
  67. ↑ Kangasluoma, Kati: Työväenyhdistys yhteisönä - työväentalo yhteisön kotina : esimerkkinä vaasalaisen työväenyhdistyksen murros, s. 18. Yhteiskuntapolitiikan pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, 2002. Teoksen verkkoversio.
  68. ↑ Soikkanen 1970 s. 262–264
  69. ↑ Anto s. 1778
  70. ↑ Tapio Hämynen ja Hannu Itkonen. Sortavala: Muutosten ja muistojen kaupunki. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2020, s. 104
  71. ↑ a b Anto s. 1942
  72. ↑ Eeva Karttunen: Sortavalan työväenliikkeen historiikki 1917-1939. Käsikirjoitus, s. 130. Linkki arkistoyksikköön https://yksa.disec.fi/Yksa4/id/136995815031200/?search=&sub1=HAE&search.freetext=sortavala&view=list&history=1&ref=results#tab/basic. Työväen arkisto, 1983.
  73. ↑ Soikkanen 1970 s.165, 278, 357
  74. ↑ Soikkanen 1970 s. 350
  75. ↑ Soikkanen 1961 s. 284
  76. ↑ Partanen s. 40
  77. ↑ Historia (Turun SDP) sdpturku.fi. Viitattu 27.10.2020.
  78. ↑ Kangasluoma s. 40
  79. ↑ a b c Karttunen s. 131
  80. ↑ a b c d e f g Karttunen s. 132
  81. ↑ a b Karttunen s. 135
  82. ↑ Anto s. 1727
  83. ↑ a b c d e f g h Karttunen s. 133
  84. ↑ a b Hytönen, Marja: Kahvinkeittoa ja kulttuurityötä : naistoimijan rooli työväenyhdistyksessä 1920–1930-luvulla, s. 64. Pro gradu -tutkielma. Yhteiskuntapolitiikka. Jyväskylän yliopisto, 1999. Teoksen verkkoversio.
  85. ↑ a b Anto s. 1792, 1923, 1949
  86. ↑ Anto s. 1808
  87. ↑ Ministeri Wuolijoen raportti no 51, s. 2, 5. Ulkoministeriö, 1930. Teoksen verkkoversio.
  88. ↑ Anto s. 1803
  89. ↑ Karjalainen, 14.10.2020, s. B 8.
  90. ↑ Anto s. 1809
  91. ↑ Anto s. 1815–1816
  92. ↑ a b c Anto s. 1817
  93. ↑ Soininen 1970 s. 454
  94. ↑ a b Anto s. 1818–1820
  95. ↑ a b Sortavalan kaupungin historia s. 208
  96. ↑ Soikkanen 1970 s. 16
  97. ↑ a b Sortavalan kaupungin historia s. 202
  98. ↑ a b c d Sortavalan kaupungin historia s. 329
  99. ↑ a b c d Sortavalan kaupungin historia s. 328
  100. ↑ Tapio Hämynen ja Hannu Itkonen. Sortavala: Muutosten ja muistojen kaupunki. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2020, s. 85
  101. ↑ Tapio Hämynen ja Hannu Itkonen. Sortavala: Muutosten ja muistojen kaupunki. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2020, s. 98
  102. ↑ Tapio Hämynen ja Hannu Itkonen. Sortavala: Muutosten ja muistojen kaupunki. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2020, s. 97
  103. ↑ a b Anto s. 1674
  104. ↑ Anto s. 1720–21
  105. ↑ Soikkanen 1970 s. 80
  106. ↑ a b Anto s. 1740
  107. ↑ Janne Martikainen eduskunta.fi. Viitattu 30.10.2020.
  108. ↑ a b Anto s. 1879
  109. ↑ a b Anto s. 1883
  110. ↑ Anto s. 1888
  111. ↑ Kansanedustajat eduskunta.fi. Viitattu 30.10.2020.
  112. ↑ 1893 Työväen kalenteri no 1, s. 148 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 30.10.2020.
  113. ↑ a b Anto s. 1675
  114. ↑ a b Anto s. 1679
  115. ↑ Anto s. 1754
  116. ↑ a b Anto s. 1738, 1752
  117. ↑ a b c d Anto s. 1756
  118. ↑ Anto s. 1682
  119. ↑ Anto s. 1759
  120. ↑ a b Anto s. 1828–1837
  121. ↑ BeerFinland.com beerfinland.com. Viitattu 27.10.2020.
  122. ↑ Laatokka, 30.12.1919, nro 146. Artikkelin verkkoversio.
  123. ↑ Karjala, 10.1.1926, s. 9. Artikkelin verkkoversio.
  124. ↑ Anto s. 1772
  125. ↑ a b Karttunen s. 134
  126. ↑ Anto s. 1736
  127. ↑ Anto s. 1765
  128. ↑ Anto s. 1769
  129. ↑ Anto s. 1686
  130. ↑ Anto s. 1921
  131. ↑ Anto s.1934
  132. ↑ Anto s. 1853–1861
  133. ↑ Sortavalan kaupungin historia s. 380
  134. ↑ Anto s. 1822–1827
  135. ↑ Anto s. 1811
  136. ↑ Anto s. 1783
  137. ↑ Anto s. 1678
  138. ↑ a b Anto s. 1668
  139. ↑ a b Anto s. 1670
  140. ↑ Anto s. 1681
  141. ↑ a b c d Anto s. 1842
  142. ↑ Anto s. 1825
  143. ↑ Anto s. 1766
  144. ↑ a b Anto s. 1691
  145. ↑ Sortavalan kaupungin historia s. 238
  146. ↑ Anto s. 1744
  147. ↑ Työvöenopisto (s. 53) Tietosanakirja / 10. Työehtosopimus-Öölanti. Viitattu 28.10.2020.
  148. ↑ Sakari Kiuru: Työväen sivistystyön vaiheita ja linjoja, s. 1. Ylipainos Parempaa etsimässä, artikkelista (sivut 86—103), 1966. Teoksen verkkoversio.
  149. ↑ Anto s. 1716
  150. ↑ Sakari Saaritsa ja Sinikka Selin: Sivistyksen aamunkoit ja iltaruskot. Työväki ja sivistys / toimittaneet Sakari Saaritsa ja Sinikka Selin, 2016, s. 10. Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura. Artikkelin verkkoversio.
  151. ↑ Hytönen, Marja: Kahvinkeittoa ja kulttuurityötä : naistoimijan rooli työväenyhdistyksessä 1920–1930-luvulla, s. 46–47. Pro gradu -tutkielma. Yhteiskuntapolitiikka. Jyväskylän yliopisto. Teoksen verkkoversio.
  152. ↑ Elina Hakoniemi: Sivistys yhteiskunnallisena voimana ‒ työväen sivistystyön sivistys-käsite. Koulu ja menneisyys Suomen kasvatuksen ja koulutuksen historian seuran vuosikirja, Vol 56 (2018), s. 155. Artikkelin verkkoversio.
  153. ↑ 5.1.1922 Kansan Voima no 2, s. 3 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 28.10.2020.
  154. ↑ Anto s. 1843–1853
  155. ↑ Soikkanen s. 46
  156. ↑ Elviira Willman: Lyyli: viisinäytöksinen näytelmä. Helsinki: Yrjö Weilin, 1903 Helsinki : Lilius & Hertzberg), 1903. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.10.2020).
  157. ↑ Sortavalan kaupungin historia s. 389
  158. ↑ Tapio Hämynen ja Hannu Itkonen. Sortavala: Muutosten ja muistojen kaupunki. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2020, s. 113
  159. ↑ Anto s. 1795
  160. ↑ a b c d e f Karttunen s. 136
  161. ↑ a b 15.8.1928 Kirjatyö : Suomen kirjatyöntekijäin liiton ääne... no 15-16, s. 8 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 29.10.2020.
  162. ↑ Anto s. 1841
  163. ↑ Anto s. 1838
  164. ↑ Pajunen, Suvi: Tanssiva Tampere : Työväen tanssiminen 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa, s. 35. Pro gradu ; Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö. University of Tampere, 2016. Teoksen verkkoversio.
  165. ↑ Pajunen s. 20
  166. ↑ Anto s. 1707
  167. ↑ Pajunen s. 2
  168. ↑ Kauhanen, Tuija: "Virkistykseksi Sekä Ruumiille Että Sielulle": Yhdistysten Huvitoiminta Ja Kansalaisyhteiskunnan Synty Keski-Suomessa 1880-1905, s. 2. Pro gradu. Suomen historia. Jyväskylän yliopisto, 2017. Teoksen verkkoversio.
  169. ↑ Anto s. 1758
  170. ↑ a b Sortavalan kaupungin historia s. 399
  171. ↑ Sortavalan kaupungin historia s. 398
  172. ↑ Karttunen s. 137
  173. ↑ Anto s. 1695
  174. ↑ Anto s. 1945
  175. ↑ Sortavala - Luovutettu Karjala (PDF) (s. 7) luovutettukarjala.fi. Viitattu 29.10.2020.
  176. ↑ a b Elsinen, Pertti. 75 vuotta karjalaista työväen lehteä: kansan voima oy, sanomalehti pohjois-karjala 75 vuotta. kansan voima, 1981 s. 39
  177. ↑ Anto s. 1872
  178. ↑ Elsinen, Pertti. 75 vuotta karjalaista työväen lehteä: kansan voima oy, sanomalehti pohjois-karjala 75 vuotta. kansan voima, 1981.s. 57–59
  179. ↑ 16.12.1944 Laatokka no 283, s. 2 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 5.3.2021.
  180. ↑ Anto s. 1821
  181. ↑ Anto s. 1819
  182. ↑ Anto s. 1776
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sortavalan_työväenyhdistys&oldid=22224531”