Songbun
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Pääasiassa lähteetön |
Songbun (hangul: 성분; hanja: 成分; uudistettu latinisaatio: seongbun) on Pohjois-Koreassa vallitseva kastilaitosta muistuttava yhteiskuntaluokkajärjestelmä. Sen mukaan ihmiset jaetaan karkeasti kolmeen ryhmään: puolueen suosimat, tavalliset ihmiset ja "vihamieliset". Puolueen suosimat saavat parhaat työpaikat ja asunnot. Songbun-järjestelmän loi 1950- ja 1960-luvuilla Pohjois-Korean ensimmäinen johtaja Kim Il-sung. Pohjois-Korean hallitus kiistää ihmisten suosimisen ja syrjimisen syntyperän perusteella. Songbun-järjestelmä on rapautunut 1990-luvun nälänhädän ja talousuudistuksen takia.
Songbun-laitoksen synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1958 pitämässään puheessa Kim Il-sung jaoitteli Pohjois-Korean väestön kolmeen pääryhmään, jotka olivat myötämieliset, häilyvät ja vihamieliset. Vihamielisinä Kim piti niitä, jotka olivat korkeissa asemissa Japanin hallitessa maata 1900-luvun alkupuolella. Samaan kastiin kuuluivat entiset Etelä-Korean sotilaat. Vihemielisiä olivat virkamiehet, kauppiaat, ennustajat, samaanit, viihdyttäjänaiset, ja vastaavat[1]. Myös varakkaita maanomistajia Kim piti alimpaan kastiin kuuluvina. Aivan pohjimmaiset, noin prosentti kansasta, joutuivat työleireille. Mutta Kim arvosti korkealle niitä, jotka olivat mukana vastarinnassa Japania vastaan. Pienviljelijät ja teollisuustyöläiset saivat myös hyvän tai melko hyvän aseman[2]. Näin Kim käänsi Pohjois-Korean aiemman yhteiskuntajärjestyksen päälaelleen. Kim vakiinutti songbyon-järjestelmänsä vuoteen 1967 mennessä. Songbunin pohja on perinteisessä Kungfutsen oppeihin perustuvassa kastilaitoksessa ja stalinismissa[3].
Mihin songbyon-asema vaikuttaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkuperäisten kolmen luokan (ydinjoukko, häilyvät ja vihamieliset) sijasta mainitaan usein hieman tarkempi jako viiteen ryhmään: erityisryhmä, ydinjoukko, tavalliset (häilyvät, epäilyttävät), mutkikkaat ja vihamieliset. Huipulla olevia erityisryhmään kuuluvia on vähän. Näistä mutkikkaat ja vihamieliset ovat puolueen syrjimiä. Käytössä on vielä tarkempi jako 512 ryhmään. Ylin ryhmä on Kim il-Sung ja hänen perheensä[4] .
Kun henkilö syntyy, hänet määrätään johonkin ryhmään sukulaisuuden perusteella. Songbyon-asema säilyy kolme sukupolvea.
Kuuluminen ryhmään määrää asuinpaikan, työn, opiskelun ja puolueen jäsenyyden. Ruuansaantimahdolisuudet riippuvat enemmän työpaikasta kuin songbunista. Hyvän songbunin omaava saa asua pääkaupungissa, muussa hyvässä kaupungissa tai hyvällä viljelyalueella[4]. Tavallinen ihminenkään ei pääse esimerkiksi poliisiksi tai opettajaksi. Yhteiskuntaluokka määräytyy henkilön syntyessä. Songbun-luokitus tarkistetaan joka toinen vuosi. Vihamielinen luokitus ei nouse. Luokituksessa on vaikeampi nousta kuin laskeutua alas. Esimerkiksi perheenjäsenen tuomio laskee songbunia. Samoin poliittisen kiinnostuksen puute tai se, että menee naimisiin alempaan kastiin kuuluvan kanssa. Kim Il-sungin vaimo Ko oli japanilaistaustainen, ja siksi hänen taustansa salattiin.
Talousuudistusten vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kim Jong-ilin kaudella Pohjois-Koreassa tapahtunut talouden osittainen vapauttaminen on vähentänyt songbunin merkitystä. Songbun-taustan sijasta raha merkitsee yhä enemmän. Mutta perinteisessä valtaeliitissä songubnilla on yhä arvoa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suljettu maa - elämää Pohjois-Koreassa, Barbara Demick, Atena Kustannus Oy 2011, ISBN 978-951-796-751-8
- ↑ Kastijärjestelmä songbun on määrännyt pohjoiskorealaisen elämän jo hänen syntyessään
- ↑ North Korea's Caste System, The Trouble With Songbun Phil Robetson, Foreign Affairs June 30 2016
- ↑ Demick 2011, s 42
- ↑ a b Demick 2011, s 43