Somaattinen harjoittelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Somaattinen harjoittelu herättää ja vahvistaa kykyä tuntea ja korjata itseämme – ei vain automaattisesti – vaan myös tahdonalaisesti. Somatiikassa annetaan opetuksen kautta suuret mahdollisuudet löytää itsestään paranemiseen liittyviä voimavaroja. Perustana käytetään sensomotorista oppimista eli opitaan tuntemaan miten motoriikka kehossa toimii.

Somatiikka on saanut jalansijaa terveydenhoidon maailmassa. Siksi on tärkeää, että sitä ei sotketa fysioterapiaan tai hierontamuotoihin, vaan se on erillinen osa-alue, jolla on omat periaatteensa. Tavoite on sama kuin monilla terveydenhoidon aloilla eli kohentaa ihmisen terveydentilaa, säilyttää riippumattomuus liikuntakykyä ylläpitäen. Jos liikkumiskyky on häiriintynyt, tavoitteena on korjata se ennalleen opettamalla ihminen hallitsemaan omaa soomaansa, omaa kehoaan.

Somaattinen työskentely on vahvasti mielen läsnäoloa vaativaa kehollista harjoittelua. Siihen kuuluu hyvin tarkka aistimus omasta itsestä sekä tuntemus kehon toiminnan muuttumisesta, ei vain kaavamainen liikkeiden toisto mallin mukaan. Harjoittelu on prosessi, jonka myötä luovutaan virheellisistä liikemalleista ohjaajan avustamana.

Somaattisen harjoittelun edut: Somaattisella harjoittelulla saavutetaan itsenäisen osaamisen harjoittelu. Siinä opitaan rakentamaan oman ruumiin tuntemusta ja sen käyttöä. Sen avulla riippuvuus ulkopuolisesta ohjauksesta vähenee ja saavutetaan itsenäinen ruumiinhallinnan. Samalla ulkoisten tekijöiden vaikutus toimintoihin pienenee, itsetuntemus kasvaa ja luottamus omaan tekemiseen paranee merkittävästi.

Somaattisiin harjoitusmenetelmiin luetaan muun muassa pilates, Method Putkisto, Feldenkrais-menetelmä, Alexander-tekniikka, Franklin-metodi sekä Somatics.