Solveig von Schoultz

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Solveig von Schoultz
Solveig von Schoultz toisen avio­miehensä Erik Bergmanin kanssa kahvipöydässä vuonna 1962.

Solveig Margareta von Schoultz (o.s. Segerstråle; 5. elokuuta 1907 Porvoo3. joulukuuta 1996 Helsinki) oli suomenruotsalainen kirjailija, modernisti ja lyyrikko. Monissa hänen teksteistään keskeisinä teemoina ovat naiseus ja äitiys.[1]

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Von Schoultz valmistui opettajaksi Uudenkaarlepyyn seminaarista ja oli opettaja 1937–1973 Privata svenska flickskolanissa. Hänen vanhempansa olivat lehtori, valtiopäivämies Knut Albert Segerstråle ja taidemaalari Hanna Frosterus-Segerstråle. Von Schoultzin sisaruksia olivat arkkitehti Ellen Segerstråle, eläintieteilijä Sven Segerstråle ja kuvataiteilija Lennart Segerstråle. Von Schoultzin ensimmäinen puoliso oli Sven Frithiof Karl von Schoultz, toinen puoliso oli säveltäjä Erik Bergman. Von Schoultz oli Astra-lehden toimittaja 1935–1946 ja kirjoitti erityisesti yhteiskunnallisista asioista. Hänen kirjailijanuransa oli lähes 70 vuoden mittainen.

Von Schoultz kuoli vakavaan sairauteen 89 vuoden iässä. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle samaan hautaan puolisonsa Erik Bergmanin kanssa.[2][3]

Svenska folkskolans vänner järjestää vuosittain Solveig von Schoultz -kilpailun. Joka toinen vuosi kilpaillaan novelleilla, joka toinen vuosi runoilla. Kilpailijoiden alaikäraja on 30 vuotta.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaaneja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Petra och silverapan 1932
  • December 1937
  • Min timme 1940
  • De sju dagarna 1942 (kasvatusopillinen teos omista lapsista)
  • Den bortvända glädjen 1943
  • Nalleresan 1944
  • Eko av ett rop 1945
  • Ingenting ovanligt 1947
  • Nattlig äng 1949
  • Närmare någon 1951
  • Allt sker nu 1952
  • Ansa och samvetet 1954
  • Nätet 1956
  • Den blomstertid 1958
  • Terrassen 1959
  • Millaskolan 1961
  • Sänk ditt ljus 1963
  • Även dina kameler 1965
  • Klippbok 1968
  • Rymdbruden 1970
  • Där står du 1973
  • De fyra flöjtspelarna 1975
  • Somliga mornar 1976
  • Porträtt av Hanna 1978
  • Bortom träden hörs havet 1980
  • En enda minut 1981
  • Kolteckning, ofullbordad 1983
  • Ingen dag förgäves 1984
  • Vattenhjulet 1986
  • Systrar 1988
  • Alla träd väntar fåglar 1988
  • Ett sätt att räkna tiden 1989
  • Nästa dag 1991
  • Längs vattenbrynet 1992
  • Samtal med en fjäril 1994
  • Molnskuggan 1996
  • Den heliga oron 1997

Näytelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teatterille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Parkbänk (1959)
  • Strumpan X (1963)

Televisionäytelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Javisst kära du (1967)
  • Ett rum för natten (1972)

Kuunnelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Luftombyte (1950)
  • Situationen (1967)
  • Amaryllis (1971)
  • Weekend i oktober (1973)

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Det som har varit, det som är. Brev från Solveig von Schoultz, valikoima. Inga-Britt Wikin kommentein, 1999.

Suomennettuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kahden nallen Ruotsin-matka. 1945, WSOY. suom. Lauri Hirvensalo, kuvitus Tove Jansson.
  • Seitsemän päivää kaksi lasta luo maailmaansa. 1948.
  • Kuka veisi Mariannen tanssiin. Kaksi novellia. 1952
  • Ja juotan kamelisikin (1967)
  • Hanna. Äidin muotokuva. 1980
  • Heijastus ikkunassa (1987)
  • Pitkin vedenviivaa (1993)
  • Puitten takaa kuulee meren. Valitut runot 1940-1989 (1991). suom. Helena Anhava
  • Pilvenvarjo. Runoja. 1997

Palkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Numers-Ekman, Katarina von: ”Schoultz, Solveig von (1907–1996)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 773–775. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5. Teoksen verkkoversio.
  2. Taiteilijainmäki V21A (PDF) Helsingin seurakuntayhtymä. Arkistoitu 14.7.2021. Viitattu 25.4.2015.
  3. Eeva-Kaarina Kolsi: Näyttelijä Christina Indrenius-Zalewski, 80, on jäänyt kahdesti leskeksi – puolison ele kuolinvuoteelta sai kyyneleet virtaamaan Ilta-Sanomat. 1.12.2018. Viitattu 31.5.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]