Amerikantorakka
| Amerikantorakka | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Alaluokka: | Siipikantaiset Pterygota |
| Osaluokka: | Uussiipiset Neoptera |
| Ylälahko: | Polyneoptera |
| Lahko: | Torakat Blattodea |
| Yläheimo: | Blattoidea |
| Heimo: | Blattidae |
| Suku: | Periplaneta |
| Laji: | americana |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Periplaneta americana |
|
| Katso myös | |
Amerikantorakka (Periplaneta americana) eli sokeritorakka on kookkain Suomessa tavatuista torakoista, sen pituus on 28–45 mm. Väritykseltään se on kiiltävän punaruskea. Amerikantorakka on merkittävä ihmisen seuralaislaji. Se on levinneisyydeltään erittäin kosmopoliitti ja sitä tavataan monenlaisissa elinympäristöissä. Suomessa se kuuluu kansallisen vieraslajistrategian lajeihin[1]
Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2019 amerikantorakka katsottiin arviointiin soveltumattomaksi (NA).[2]
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muiden torakoiden tapaan amerikantorakan tuntosarvet ovat pitkät, jalat pitkät ja piikikkäät, ja takaruumiin kärjessä on kaksi perälisäkettä, joissa on koiraalla 18–19 ja naaraalla 13–14 jaoketta. Amerikantorakan perälisäkkeiden teräväkärkinen muoto on helppo erottava tuntomerkki muutoin hyvin samannäköiseen Periplaneta brunnea -lajiin[3]. Aikuinen torakka on lämpimän ruskea ja 30–45 mm pitkä. Keskiruumiin selkäpuoli on reunoiltaan vaalea. Molemmilla sukupuolilla on siivet. Naaraalla siivet yltävät takaruumiin kärkeen, kun koiraalla siivet ovat selvästi ruumista pidemmät.[4][5]
Toukat eli nymfit ovat siivettömiä, mutta muistuttavat muuten aikuista. Ne ovat väriltään melko yksivärisen ruskeita ja jaokkeiden takareunat ovat mustahkot.[4][5]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimestään huolimatta amerikantorakka on kotoisin trooppisesta Afrikasta, josta se on kulkeutunut Amerikkaan, luultavasti orjalaivojen mukana. Amerikantorakoita on löydetty vuonna 1625 Bermudalla uponneen laivan hylystä, ja kun Carl von Linné kuvasi lajin tieteelle vuonna 1758 se on ollut amerikoissa jo laajalle levinnyt.[4] Nykyisin se on suuressa osassa maailmaa russakan jälkeen yleisin ihmisasutuksessa viihtyvä torakkalaji ja on lajina erittäin hyvin sopeutunut erilaisiin ihmisvaikutteisiin ympäristöihin[4]. Kaikkein tyypillisimpiä amerikantorakan elinympäristöjä ovat kellarit, viemäriverkostot sekä kaatopaikat. Riittävän lämpimän ilmaston maissa se viihtyy myös ulkona.[4]
Amerikantorakka on melko tiukasti yöaktiivinen. Se piilottelee päivät ja tulee esiin vasta hämärissä.[4][5] Sekä toukat että aikuiset yksilöt liikkuvat aktiivisesti etsimässä ravintoa.[5] Torakka on erittäin kaikkiruokainen[5], mutta se voi elää kolmekin kuukautta ilman vettä ja ravintoalähde?. Torakoiden ulosteissa on feromoneja, jotka saavat ne hakeutumaan toistensa seuraan ja sopivassa elinympäristössä amerikantorakoita voikin esiintyä tavattoman suuria määriä. Jos populaatio kasvaa niin suureksi, että ravinnosta tulee puutetta, torakat voivat lähteä massavaelluksina etsimään uutta elinpaikkaa.[4] Molemmat sukupuolet ovat lentokykyisiä, mutta laji on varsin huono lentäjä. Häirittynä torakka pyrkii pakenemaan juosten.[3]
Naaras munii noin 16 munaa munakoteloon eli oothecaan. Toukat kuoriutuvat 6–8 viikon kuluttua ja kehitys aikuiseksi kestää noin vuoden. Lämpötilalla ja muilla ympäristön olosuhteilla on suuri vaikutus kehityksen nopeuteen. Aikuinen torakka elää yleensä noin vuoden, jona aikana naaras tuottaa noin 150 jälkeläistä.[5][4]
Merkitys tautien levittäjänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elinpaikoissaan amerikantorakka on merkittävä hygieniaongelma. Amerikantorakan on todettu toimivan useiden ihmiselle patogeenisten virusten, bakteerien ja jopa loismatojen vektoreina.[5]
Amerikantorakan loisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hentokiilupistiäisiin kuuluva Aprostocetus hagenowii sekä torakkapistiäisiin kuuluvat Evania appendigaster ja Evania puctata loisivat amerikantorakan munissa. Kartiopistiäisiin kuuluva Ampulex compressa saalistaa täysikasvuisia amerikantorakoita toukkiensa ravinnoksi.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Amerikantorakka – vieraslajit.fi
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): ”Suorasiipiset, pihtihäntäiset ja torakat”, Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 362–365. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 19.11.2023).
- ↑ a b Periplaneta americana - American Cockroach BugGuide (englanniksi) (viitattu 17.12.2023)
- ↑ a b c d e f g h i William H. Robinson: ”Blattellidae”, Urban Insects and Arachnids: A Handbook of Urban Entomology, s. 35–39, 53–54. Cambridge University Press, 2005. ISBN 9780511542718. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Featured Creatures: American cockroach. University of Florida (englanniksi) (viitattu 17.12.2023)
- rentokil.fi: Amerikantorakka (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laji.fi: Amerikantorakka (Periplaneta americana)
- ITIS: Periplaneta americana (englanniksi)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Periplaneta americana (American cockroach) (englanniksi)
- Pherobase: Semiochemicals of Periplaneta americana, the American cockroach (englanniksi)
- University of Michigan, Animal Diversity Web (ADW): Periplaneta americana (American cockroach) (englanniksi)
- Bug Guide: Periplaneta americana - American Cockroach (englanniksi)