Sokeat miehet ja elefantti
Sokeista miehistä ja elefantista kertova tarina on lähtöisin Intiasta, josta se on levinnyt laajalle. Tarinan avulla havainnollistetaan erilaisten totuuksien ja harhakäsitysten syntymistä ja kehittymistä. Eri aikoina tarina on tarjonnut näkemystä muun muassa siihen, mitä totuus on. Tarinan avulla havainnollistetaan, miten asiantuntijat toimivat tilanteessa, jolloin on puutetta tiedosta, sekä korostetaan kommunikaation ja eri näkemysten kunnioitusta.
Tarina on vertaus, joka on muodostunut osaksi useita uskonnollisia perinteitä. Se kuuluu muun muassa jainalaiseen, buddhalaiseen, suufilaiseen ja hindulaiseen perinteeseen. Tarina on tunnettu myös Euroopassa. 1800-luvulla yhdysvaltalainen kirjailija John Godfrey Saxe loi tarinasta oman versionsa runomuodossa. Sittemmin tarina on julkaistu useina kirjoina sekä lapsille että aikuisille ja sitä on tulkittu mitä moninaisimmilla tavoilla.
Tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Useissa tarinan versioissa joukko sokeita miehiä tunnustelee elefanttia oppiakseen tuntemaan millainen se on. Kukin miehistä tunnustelee eri osaa, kuten kylkeä tai torahammasta. Lopulta miehet vertaavat omia havaintojaan ja huomaavat, että ne ovat täysin ristiriidassa toistensa kanssa.
Tarinat eroavat pääasiassa sen suhteen, miten elefantin ruumiinosia kuvataan, kuinka voimakkaaksi erilaisten näkemysten kohtaaminen kääntyy ja miten miehet saavuttavat yhteisymmärryksen.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Synkretismi
- Tasomaa
- Väärä kompositio
- Filosofisia näkökantoja
