Vanha klinikka
| Vanha klinikka | |
|---|---|
| Yliopiston opetussairaala | |
 Vanha klinikka Kaisaniemenkadulta nähtynä |
|
| Osoite | Unioninkatu 37, 00170 Helsinki |
| Sijainti | Kruununhaka |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi |
entinen sairaala, nykyisin yliopiston opetustiloja |
| Valmistumisvuosi | 1833 |
| Suunnittelija |
Aleksandr Staubert Carl Ludvig Engel Ernst Lohrmann |
| Haltija | Helsingin yliopisto |
 |
|
Vanha klinikka,[1] joskus myös Snellmania,[2] on Helsingin yliopiston käytössä oleva rakennuskompleksi Helsingin Kruununhaassa Unioninkadun, Liisankadun, Snellmaninkadun ja Rauhankadun keskellä osana keskustakampusta. Se valmistui alun perin yliopistolliseksi opetussairaalaksi vuosina 1833–1848. Nykyisin rakennukset ovat yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan käytössä.
Vanhan klinikan päärakennus ja synnytyssairaala-pesularakennus on suojeltu rakennussuojelulailla sekä sisäpiha asemakaavalla.[3]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rakennuksen suunnittelijaksi valittiin alun perin Carl Ludvig Engel vuonna 1829, sillä hän oli suunnitellut kliinisen opetussairaalan myös Turkuun vuonna 1824. Rakennusta ei kuitenkaan koskaan otettu käyttöön ennen Turun paloa vuonna 1827. Engelin suunnitelmat Helsingin opetussairaalasta valmistuivat tammikuussa 1829, mutta keisari Nikolai I ei hyväksynyt niitä. Suunnittelijaksi määrättiin venäläinen, sairaaloihin erikoistunut Aleksandr Staubert ja rakennustyöt aloitettiin vuonna 1830. Rakennukset sijoitettiin Engelin suunnitelmien mukaisesti ja ne valmistuivat osissa vuoden 1833 aikana.[4] Sisätautiosasto ja kirurginen osasto sijoitettiin päärakennukseen Unioninkadun viereen, synnytysosastolle varattiin oma erillinen kaksikerroksinen rakennus, joka valmistui vuonna 1833 Snellmaninkadun varteen. Sairaalassa oli 30 potilaspaikkaa.[5]
Vuonna 1835 Uudenmaan Lääninsairaala päätettiin siirtää Hämeenlinnasta samaan kortteliin edellä mainittujen kanssa. Engelin suunnittelemat kaksikerroksiset lisärakennukset valmistuivat kortteliin vuosina 1836–1838. Vuonna 1841 tehtiin suunnitelma, jossa lääninsairaalaan yhdistettiin osa Helsingin sotilassairaaloista, ja samalla kliininen instituutti päätettiin eriyttää kokonaan omaksi yksikökseen.[4] Myös Hämeenlinnassa toiminut veneeristen tautien hoitola (Curhus) siirrettiin tänne.[5] Arkkitehti Ernst Lohrmann suunnitteli kortteliin 1840-luvulla suuret laajennukset, joista kliinisen instituutin oma rakennus "Uusi klinikka" valmistui vuonna 1848.[4] Potilaspaikkoja oli 90, joista valtaosa oli sukupuolitautien hoitolan käytössä.[5] Muut suunnitelmat sotilassairaaloiden muutosta tai niiden rakennuksista eivät lopulta toteutuneet.[4]
Iho- ja sukupuolitaudit Vanhalla klinikalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Klinikka tunnettiin sen alkuaikoina kaupunkilaisten keskuudessa erityisesti sen iho- ja sukupuolitautien klinikasta, jossa esimerkiksi 1840-luvulla hoidettiin enemmän potilaita kuin kaikilla muilla osastoilla yhteensä.[1] Syfilistapauksia alkoi olla niin paljon, että ne valloittivat suhteettoman suuren osan sairaansijoista, mikä vaikeutti tulevien lääkäreiden opetusta ja professorit kieltäytyivät vastaanottamasta kaikkia kuppatapauksia sairaalaan. Tilanne johti siihen, että keisari Nikolai I määräsi vuonna 1841 perustettavaksi lääketieteen kliinistä opetusta varten kokonaan uuden laitoksen. Uusi klinikka avattiin vuonna 1848. Vanha klinikka erotettiin yliopiston yhteydestä ja toimi 12 vuotta Uudenmaan Läänin Yleisenä Hospitaalina, jonka 190 potilaspaikasta 140 oli varattu sukupuolitauteja varten.[5]
Syfilidologian ja ihotautiopin professuuri perustettiin vuonna 1874 ja sen ensimmäinen haltija oli Anders Ludvig Wendelin (1820–1884). Hänen jälkeensä virka oli pitkään täyttämättä ja vasta 1900-luvulla viralla alkoi olla vakituisia haltijoita.[5] Suurin osa sairaalan osastoista muutti korttelista pikku hiljaa omien rakennustensa valmistuttua muualle kaupunkiin, kuten synnytysosasto piharakennuksesta vanhaan kätilöopistoon Ullanlinnaan vuonna 1878 ja kirurginen osasto Uudelta klinikalta vuonna 1861 ensin tilapäistiloihin ja lopulta Kirurgiseen sairaalaan vuonna 1888. Viimeiset sairaalaan liittyneet rakennukset (pesularakennus vuonna 1888) kortteliin rakennettiin 1890-luvulla.[4]
1900-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Korttelissa toimi 1920-luvulla enää ainoastaan iho- ja sukupuolitautien klinikka. "Kuppaparoniksi" nimetyn professori Axel Cedercreutzin (1873–1946) kaudella 1930-luvulla ihotautien osuus hoidoista alkoi olla suurempi kuin sukupuolitautien. 1900-luvun alusta toiminut Kumpulan sukupuolitautien sairaala liitettiin vuonna 1954 iho- ja sukupuolitautien klinikkaan. Oriveden leprasairaalan lakkautuksen vuoden 1953 jälkeen sen viimeiset kolme potilasta siirrettiin Kumpulaan sen lakkauttamiseen vuonna 1962 asti. Leprapotilaat siirrettiin Vanhan klinikan piharakennukseen, jossa he elivät eristettyinä muista ihmisistä.[5] 1990-luvulla yliopiston lääketieteellinen toiminta keskitettiin Meilahteen, minne myös iho- ja sukupuolitautien klinikka muutti vuonna 1992 laajennettuun Iho- ja allergiasairaalaan.
Sairaalatoiminnan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Korjaustöiden jälkeen kortteliin muutti Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tiedekunta vuonna 1994.[1]
Kuvagalleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Vanhan klinikan sivurakennuksia pihan puolelta nähtyinä -
Vanha klinikka Unioninkadulta etelästä päin nähtynä -
Vuonna 1888 valmistunut pesularakennus Liisankadun kulmassa -
Ns. Uusi klinikka Unioninkatu 33
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Järvenpää, Eeva: Vanha klinikka rakennettiin korkealle suojaan miasmahuuruilta Helsingin Sanomat. 11.3.2006. Viitattu 7.4.2020.
- ↑ Yliopistoa rakentamassa, s. 122. Helsingin yliopisto, 2010. ISBN 978-952-10-6185-1.
- ↑ Vanha Klinikka, Snellmaninkatu 14 - Unioninkatu 37 Kulttuuriympäristön palveluikkuna. Museovirasto. Viitattu 7.4.2020.
- ↑ a b c d e Lilius, Henrik: Kliininen instituutti / Iho- ja sukupuolitautien klinikka. Teoksessa Yliopiston Helsinki, s. 44–46. Helsingin yliopisto, Sanomaprint, 1989. ISBN 951-875-148-X.
- ↑ a b c d e f Ihatsu, Sanna & Lehtonen, Riitta & Piha, Heikki & Seitsalo, Seppo: ”Kruununhaan klinikat”, TERVEISIÄ SAIRAALASTA. Postikortit kertova pääkaupunkiseudun sairaaloiden historiasta., s. 19-20. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin taidetoimikunta, 2017. ISBN 9789523010994.