Slovjanskin taistelu (2014)
| Slovjanskin taistelu | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Itä-Ukrainan sotaa | |||||||||
 Ukrainalaisten eteneminen heinäkuun 2014 alussa kartalla.
| |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
.svg){kind=small}
Slovjanskin taistelu 12. huhtikuuta – 5. heinäkuuta 2014 oli Itä-Ukrainan sodan alettua käyty taistelu Itä-Ukrainassa sijaitsevan Slovjanskin kaupungin hallinnasta Itä-Ukrainan kapinallisten ja Ukrainan hallinnon välillä. Igor Girkinin johtama ilmeisesti tukea Venäjältä saanut joukko asemiehiä oli vallannut rakennuksia kaupungissa 12. huhtikuuta 2014 ja seuraavana päivänä käytiin Itä-Ukrainan sodan ensimmäisiksi kuvaillut aseelliset yhteenotot. Tilanne kiristyi entisestään seuraavien kuukausien aikana ja etenkin toukokuussa, kun niin sanottu Donetskin kansantasavalta julistautui itsenäiseksi. Kaupunki kärsi huomattavia tuhoja tykistötulessa. Heinäkuun alussa Ukrainan asevoimat käynnisti hyökkäyksen, joka johti kapinallisten vetäytymiseen ja kaupungin takaisinvaltaukseen 5. heinäkuuta.
Kaupungin takaisinvaltaus oli tärkeä voitto ukrainalaisille.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Slovjansk sijaitsee Ukrainan itäosassa Donetskin alueella. Kaupunki on tärkeä liikenteen solmukohta. Vuonna 2001 sen asukasluku oli 122 575. Suurin osa asukkaista mielsi tuolloin itsensä etnisiksi ukrainalaisiksi, mutta toisaalta äidinkielensä venäjäksi.[1]
Tilanne Itä-Ukrainassa alkoi eskaloitua huhtikuussa 2014. Mielenosoittajat valtasivat 6. ja 7. huhtikuuta rakennuksia Luhanskissa ja Donetskissa. Tilanne johti pian Itä-Ukrainan kriisin laajenemiseen, kun vastaavia valtauksia alkoi tapahtua muissa kaupungeissa.[2]
Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Slovjanskin valtaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
12. huhtikuuta 2014 Igor Girkinin johtama noin 50 miehen asejoukko valtasi Ukrainan turvallisuuspalvelun (SBU) ja poliisin päämajat Slovjanskissa. Girkin väitti myöhemmin, että hänen johtamansa joukko Slovjanskissa olisi muodostettu Venäjän miehittämällä Krimillä ja että se käsitti vapaaehtoisia Ukrainasta ja Venäjältä.[2] Myöhemmin kapinallisten johtajaksi Slovjanskissa julistautui Vjatšeslav Ponomarjov.[3] Tiettävästi Itä-Ukrainan sodan ensimmäiset laukaukset vaihdettiin jo 13. huhtikuuta Ukrainan turvallisuusjoukkojen yrittäessä rynnäköidä poliisiasemalle. Laukaustenvaihdossa kuoli ainakin yksi ukrainalainen upseeri.[4] Seuraavana päivänä vallattiin rakennuksia Kramatorskissa. Kapinalliset saivat haltuunsa aseita. Tiettyjen aseiden, kuten RPG-26-sinkojen käyttö Slovjanskissa viittasi myös Venäjän valtion tukeen Slovjanskin kapinallisille. 14. huhtikuuta Ukrainan presidentti Oleksandr Turtšynov ilmoitti aloittavansa niin sanotun terrorismin vastaisen operaation Itä-Ukrainassa.[2]
Ukraina, Venäjä, Euroopan unioni ja Yhdysvallat neuvottelivat tilanteesta Genevessä ja saivat aikaan 17. huhtikuuta sopimuksen, joka olisi edellyttänyt kapinallisten hylkäävän valtaamansa rakennukset. Kapinalliset eivät näin lopulta kuitenkaan tehneet.[5] Ukraina ilmoitti 19. huhtikuuta tulitauosta pääsiäiseksi.[6] 21. huhtikuuta joukkojen uutisoitiin kuitenkin iskeneen kapinallisten tarkastusasemille, joskin ukrainalaisten mukaan ei ollut selvää, mikä taho oli iskut toteuttanut. Venäläismedia syytti tapauksesta Oikea sektorin jäseniä.[5] 24. huhtikuuta Ukrainan hallituksen joukot iskivät kapinallisten tarkastusasemille kaupungin pohjoispuolella.[7] 25. huhtikuuta kapinalliset pidättivät joukon Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) tarkkailijoita Slovjanskissa syytettynä vakoilusta sotilasliitto Natolle. Ryhmä vapautettiin toukokuun alussa.[8]
Taistelut kiihtyvät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
2. toukokuuta Ukraina aloitti hyökkäyksen kaupungin valtaamiseksi. Syttyi ankaria taisteluja ja samana päivänä ukrainalaiset menettivät oman tiedotteensa mukaan kaksi taisteluhelikopteria.[9] Janes Information Services arvioi helikopterit ammutun alas 9K38 Igla-olalta laukaistavalla ilmatorjuntaohjuksella.[10] Kolmas helikopteri putosi myöhemmässä taistelussa. Taistelujen molemmat osapuolet ilmoittivat kärsineensä tappioita.[11] 11. toukokuuta kapinalliset toteuttivat valtaamillaan alueilla kiistanalaisen kansanäänestyksen aluiden itsenäisyydestä. Tulosten mukaan suuri valtaosa kannatti itsenäisyyttä, vaikkakin kansanäänestys tuomittiin ulkomailla. Donetskin kansantasavalta julistautui itsenäiseksi seuraavana päivänä, ja sodan kulku kiihtyi.[2]
Takaisinvaltaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taistelujen jatkuessa kesäkuussa kaupunki joutui ankaran tykkitulen kohteeksi. Venäläisten tiedotusvälineiden mukaan kaupungin rakennukset, mukaan lukien sairaalat ja koulut kärsivät huomattavia vahinkoja. Sähkön- ja vedenjakkelu häiriytyi samalla, kun Ukrainan joukot piirittivät kaupungin.[12] Kesäkuun loppupuoliskolla Ukrainan hallinto julisti yksipuolisen tulitauon, jonka presidentti Petro Porošenko julisti rikkoutuneen 30 kesäkuuta.[13] Ukrainan asevoimat ilmoittivat uudesta suurhyökkäyksestä Itä-Ukrainassa 1. heinäkuuta. 5. toukokuuta kapinallisten uutisoitiin paenneen kaupungista.[14] Ukrainan puolustusministeri Valeri Heletey ilmoitti ukrainalaisten joukkojen nostaneen Ukrainan lipun Slovjanskin kaupungintalolla lauantai iltapäivänä 5. heinäkuuta.[15]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Slovjanskin takaisinvaltausta kuvailtiin Ukrainan asevoimien saavutuksista siihen asti huomattavimmaksi. Kapinalliset menettivät huomattavan tukikohtansa ja kaupungin valtauksella oli symbolista arvoa Itä-Ukrainan sodan syttymispaikkana. Kapinallisten uutisoitiin vetäytyneen kohti Kramatorskia ja edelleen Donetskiin. Kapinallisjohtajat sanoivat päätöksen hylätä Slovjansk olleen Igor Girkinin. Donetskin kansantasavallan sotilasjohtajaksi noussut Grikin oli aikaisemmin pyytänyt Venäjän väliintuloa ja kuvaillut joukkojensa taistelutahdon murentuneen.[13]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Sloviansk Internet Encyclopedia of Ukraine. Viitattu 12.4.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d Juha-Antero Puistola ja Johanna Suhonen: ”2.”, Itä-Ukraina : Lännen etuvartio. Docendo, 2020. ISBN 978-952-383-006-7.
- ↑ Varpu Kiviranta: Ukrainan separatistit: Etyj-tarkkailijoiden vapauttamisesta ei keskustella ennen pakotteiden poistoa Yle uutiset. 29.4.2014. Yleisradio. Viitattu 12.4.2022. (englanniksi)
- ↑ Ukrainan sisäministeri: Slovjanskissa kuolonuhreja "kummallakin puolella" Yle uutiset. 13.4.2014. Yleisradio. Viitattu 12.4.2022.
- ↑ a b Ukraine unrest: Russian outrage at fatal Sloviansk shooting BBC News. 21.4.2014. BBC. Viitattu 12.4.2022. (englanniksi)
- ↑ Ukraine crisis: Kiev calls Easter truce in east BBC News. 19.4.2014. BBC. Viitattu 12.4.2022. (englanniksi)
- ↑ Katriina Töyrylä: Ukrainan hallituksen joukkoja Slovjanskiin Yle uutiset. 24.4.2014. Yleisradio. Viitattu 12.4.2022.
- ↑ Ilpo Pajunen: Etyjin tarkkailijaryhmä vapaaksi Ukrainassa Yle uutiset. 3.5.2014. Yleisradio. Viitattu 12.4.2022.
- ↑ 'Many dead' in Ukraine offensive in Sloviansk - Turchynov BBC News. 2.5.2014. BBC. Viitattu 12.4.2022. (englanniksi)
- ↑ Nicholas de Larrinaga: Two Ukrainian Mi-24s shot down by MANPADS (arkistoitu sivu) IHS Jane's Defence Weekly. Janes Information Services. Arkistoitu 13.11.2014. Viitattu 12.4.2022. (englanniksi)
- ↑ Anne Orjala: Ukraina: Sotilashelikopteri ammuttiin alas Slovjanskin lähellä Yle uutiset. 5.5.2014. Yleisradio. Viitattu 12.4.2022.
- ↑ Yrjö Kokkonen, Eero Nurmi: Piiritetty Slovjansk tykkitulen keskellä Yle uutiset. 9.6.2014. Yleisradio. Viitattu 12.4.2022.
- ↑ a b Ukraine crisis: Rebels abandon Sloviansk stronghold BBC News. 5.7.2014. BBC. Viitattu 12.4.2022. (englanniksi)
- ↑ Päivi Kerola: Itä-Ukrainan separatistit luovuttivat taistelun Slovjanskista Yle uutiset. 5.7.2014. Yleisradio. Viitattu 12.4.2022.
- ↑ Jussi Nurminen: Ukrainan lippu liehuu taas Slovjanskin yllä Yle uutiset. 5.7.2014. Yleisradio. Viitattu 12.4.2022.