Slovakian unkarilaiset
| Slovakian unkarilaiset | ||||
|---|---|---|---|---|
| Szlovákiai magyarok | ||||
.svg) |
||||
|
Merkittävät asuinalueet
|
||||
| Kielet | unkari, slovakia | |||
| Uskonnot | katolilaisuus 73 %, kalvinismi 16 % | |||
| Sukulaiskansat | muut unkarilaiset | |||
Slovakian unkarilaiset ovat Slovakian suurin vähemmistöryhmä. Vuoden 2011 Slovakian väestönlaskennan mukaan unkarilaisia oli 458 467 (8,5 % koko väestöstä) ja unkaria puhui äidinkielenään 508 714 (9,4 % koko väestöstä).
Slovakian unkarilaiset asuvat pääasiassa valtion eteläosassa lähellä Unkarin rajaa. He muodostavat enemmistön Komárnon ja Dunajśka Stredan piireissä.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tšekkoslovakian ensimmäinen tasavalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyisen Slovakian alueet kuuluivat Unkarin kuningaskuntaan lähes tuhat vuotta ennen Tšekkoslovakian itsenäistymistä vuonna 1918. Ennen ensimmäistä maailmansotaa unkarilaiset viranomaiset olivat pyrkineet aktiivisesti unkarilaistamaan maansa vähemmistökansojen alueita. Tätä tapahtui myös slovakkien asuttamilla alueilla. Sodan loputtua Unkari kuului sen häviinneisiin osapuoliin, eikä sitä siksi juurikaan kuultu kun Keski-Euroopan uusia rajoja suunniteltiin. Niinpä Tšekkoslovakiaan kuuluneeseen Slovakiaan jäi huomattava unkarilaisvähemmistö.[1]
Unkarilaisten usko uuteen asuinmaahansa jäi vähäiseksi. Vuoteen 1921 mennessä noin 105 000 unkarilaista oli lähtenyt Tšekkoslovakiasta, minkä lisäksi noin 45 000 ei onnistunut saamaan maan kansalaisuutta. Vuoden 1920 kansallisuuslaki oltiin tarkoituksella laadittu vähemmistöjä syrjiväksi, jotta Tšekin suurelle saksalais-, sekä Slovakian suurelle unkarilaisvähemmistölle olisi jäänyt mahdollisimman vähän valtaa uudessa slaavitasavallassa. Tästä huolimatta vähimmistökielille taattiin virallinen asema niillä alueilla, joilla niiden puhujat ylittivät 20 % väestöstä. Unkarilaisten kohdalla tämä tarkoitti lähes yksinomaa Slovakian etelä-rajoja.[2]
Tšekkoslovakian ensimmäisessä väestölaskennassa vuonna 1921 unkarilaisia laskettiin olevan 650 597 henkilöä, eli noin 21,7 % Slovakian koko väestöstä. Vuonna 1930 heidän määränsä oli laskenut 585 434 henkilöön, eli 17,6 %:iin väestöstä. Kuten muukin Etelä-Slovakia, Slovakian unkarilaiset kärsivät työttömyydestä sekä heikosta terveydenhuollosta. Tšekkoslovakian laki takasi unkarilaisille mahdollisuuden koulunkäyntiin omalla äidinkielellään, vaikka samalla tšekkoslovakki oli kaikille pakollinen.[2]
Alussa unkarilaisten poliittinen toiminta oli keskittynyt erityisesti Kansallisen kristillis-sosialistisen puolueen (Országos Kereszténysocialista párt) sekä Unkarin kansallispuolueen (Magyar Nezeti párt) ympärille. 1920-luvulla ne toimivat lähinnä erikseen, mutta 30-luvun alussa ne toimivat erilaisissa vaaliliitoissa sekä yhdessä, että saksalaisvähemmistön kanssa. Vuonna 1936 ne puolueet muodostivat yhdessä Yhdistyneen unkarilaispuolueen, joka vaati unkarilaisenemmistöisten alueiden liittämistä takaisin Unkarin kuningaskuntaan. Tämä tapahtuikin suurilta osin Wienin ensimmäisesen välitystuomion jälkeen vuonna 1938. Siirretyillä alueilla kuitenkin eli 270 000 slovakkia, mikä johti omiin ongelmiinsa. Slovakian tasavallan itsenäistyttyä vuonna 1939 Unkari valtasi vielä lisää alueita erityisesti Itä-Slovakiassa.[3]
Slovakian tasavalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaikka maan suurimmat unkarilaisalueet olivatkin siirtyneet Unkarille, asui Slovakiassa silti noin 65 000 unkarilaista toisen maailmansodan aikana. Politiikassa János Esterházy oli vähemmistön näkyvin edustaja kun unkarilaisten puolueeksi muodostui uusi Unkarilaisten kansallispuolue. Puolue kuitenkin lakkautettiin Slovakian kansannousun aikana vuonna 1944.[3]
Tšekkoslovakian kolmas tasavalta ja sosialistivalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisen maailmansodan loputtua Tšekkoslovakian ja Unkarin välinen raja palautettiin sotaa edeltäneeseen muotoon. Välittömästi noin 32 000 alueelle sodan aikana asettunutta unkarilaista palautettiin sen eteläpuolelle. Unkarin vallan aikaisia vääryyksiä oioittiin myös jonkin verran omankädenoikeudella, mutta Slovakian kansallisneuvosto ei vielä tässä vaiheessa virallisesti syrjinyt etnisiä unkarilaisia. Tämä muuttui kuitenkin pian kun Edvard Benešin pakolaishallitus palasi johtamaan maata. Vuoden 1938 katastrofiin se piti syypäänä erityisesti Tšekkoslovakian saksalaisvähemmistöä, mutta pienemmältä osin myös unkarilaisia. Vuoden 1945 ja 1946 aikana otettiin käyttöön useita lakeja ja säädöksiä, jotka pyrkivät suoraan heikentämään maan vähemmistöjen asemaa. Unkarinkielisten koulujen ja kirkkojen toimintamahdollisuuksia heikennettiin ja valtionapu tehtiin saajan kansallisuudesta riippuvaiseksi.[4]
Erityisesti länsivallat sekä Unkarin hallitus vastustivat voimakkaasti suoria väestönsiirtoja Slovakiasta Unkariin. Tšekkoslovakian hallitus pyrkikin vähentämään Etelä-Slovakian unkarilaisväestöä niin kutsutulla uudelleenslovakialaistamispolitiikalla. Alueen unkarilaisia alettiin pakkosiirtää Tšekkiin, jotta Unkari ei voisi käyttää rajan etnistä kokoonpanoa syynä hyökkäyssodalle niin kuin se oli vuonna 1939 tehnyt.[5]
Helmikuussa 1946 Tšekkoslovakia ja Unkari sopivat osittaisesta väestönvaihdosta. Tšekkoslovakiassa asuneet etniset unkarilaiset voitaisiin siirtää Unkarista vapaaehtoisesti lähtemään halunneita etnisiä slovakkeja vastaan. Kohtaamistaan vaikeukista huolimatta tämä prosessi siirsi lopulta lähes 90 000 unkarilaista Unkariin, sekä lähes 78 000 slovakkia Tšekkoslovakiaan vuoteen 1949 mennessä.
Unkarilaiskysymys alkoi parantua Tšekkoslovakiassa vuonna 1948 tapahtuneen kommunistisen vallankaappauksen jälkeen. Tšekkoslovakian- sekä Unkarin kommunistisen puolueen tapaamisessa kesäkuussa 1948 tšekkoslovakialaiset julistivat tulevansa takaamaan maansa unkarilaisille kansalaisoikeudet sekä maan kansalaisuuden. Valtion suorittama virallinen syrjintä vähemmistöä kohtaan loppuikin yhdessä vuoden 1948 kanssa.[6]
Slovakian unkarilaiskulttuuri alkoi elpyä nopeasti vuoden 1948 jälkeen. Unkarinkielisiä kouluja, teattereita sekä sanomalehtiä perustettiin palvelemaan vähemmistön tarpeita. Kulttuuriseura Csemadok perustettiin vuonna 1949. Kuten tasavallan kaikki muuksin toiminta, olivat unkarinkieliset liikkeet alisteisia valtaapitävälle kommunistiselle puolueeelle.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Teich, Kovác & Brown: ”Šutaj, Štefan: The Magyar minority of Slovakia”, Slovakia in History. Cambridge University Press, 2011. ISBN 978-1-107-67690-9. (englanniksi)
