Skyros (kaupunki)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Skyros
Σκῦρος
Sijainti

Skyros
Koordinaatit 38°54′20″N, 24°34′04″E
Valtio Kreikka
Paikkakunta Chóra, Skýros, Euboia, Keski-Kreikka
Historia
Tyyppi kaupunki
Kulttuuri antiikki
Alue Pohjoiset Sporadit

Skyros (m.kreik. Σκῦρος, lat. Scyrus) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) samannimisellä saarella (nyk. Skýros) Kreikassa. Se oli pääosan historiastaan Ateenan vallan alla.[1][2][3] Skyroksen kaupunkikeskus sijaitsi nykyisen Skýroksen kylän paikalla.[4][5]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skyroksen poliksen kaupunkikeskus sijaitsi saaren itärannikolla samalla paikalla kuin nykyinen Skýroksen kylä eli Chóra. Sen akropoliina eli linnavuorena ja yläkaupunkina toimi nykyinen Kástron kukkula, joka on toiminut linnoituspaikkana myös keskiajalla.[1][3][5][6] Nykyinen kylä on rakennettu suureksi osaksi kukkulan pohjois- ja länsirinteeseen. Itärinne laskeutuu jyrkästi mereen. Näin Homeros kuvaa kaupungin oikein ilmaisulla ”jyrkkä/korkea Skyros” (Σκῦρον αἰπεῖαν, Skȳron aipeian).[7]

Antiikin Skyroksen akropolis eli nykyinen Kástron kukkula ja nykyistä Skýroksen kylää.

Skyroksen kaupunkivaltion alueeseen kuului koko saari, eikä sillä ollut muita poliksia.[1] Saaren vastakkaisella puolella eli lounaisrannikolla sijaitsi toinen kaupunki tai asutus nimeltä Kresion (Κρήσιον).[1][8] Saaren koillisrannikolla oli satamapaikka nimeltä Akhilleion (Ἀχίλλειον), jossa ei kuitenkaan ilmeisesti ole ollut ainakaan merkittävämpää asutusta. Se yhdistetään saaren itärannikolla Skýroksen kylästä etelään sijaitsevaan lahteen nykyisen, antiikin aikaisen nimen oletettavasti säilyttäneen Achíllin kylän kohdalla.[1][3]

Skyroksen saaren maaperä oli karua ja hedelmätöntä, mutta se tunnettiin vuohistaan ja marmorilouhoksistaan.[3][9] Saarella virtasi Kefissos-niminen joki, mikä vaikuttaa viittaavan Attikan Kefissokseen.[1][10] Nykyisin saari luetaan Sporadeihin ja tarkemmin Pohjoisiin Sporadeihin.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akhilleus Skyroksella. Mosaiikki Zeugmasta.

Esihistoria ja mytologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skyroksen saari on ollut asuttu mahdollisesti jo paleoliittisella ja viimeistään mesoliittisella kaudella. Enemmän varhaisia löytöjä on neoliittiselta kaudelta. Saari kukoisti varhaiselta pronssikaudelta lähtien ja edelleen mykeneläisellä kaudella.[11] Kreikkalaisen perinteen mukaan Skyroksen saaren alkuperäisiä asukkaita olivat pelasgit, kaarialaiset ja dolopit.[3][12]

Skyros esiintyy usein kreikkalaisessa mytologiassa, ja se tunnetaan erityisesti Theseukseen ja Akhilleukseen liittyvistä kertomuksista.[2][3] Thetis piilotti poikansa Akhilleuksen Skyrokselle naiseksi pukeutuneena Lykomedeen tytärten joukkoon, jotta tämän ei tarvitsisi lähteä Troijan sotaan, sillä hän tiesi poikansa kuolevan, mikäli osallistuisi sotaan.[3][13] Odysseus sai kuitenkin paljastettua Akhilleuksen ja vietyä hänet mukaansa Troijaan. Skyroksella kasvoi myös Neoptolemos eli Pyrrhos, Deidameian Akhilleukselle saama poika, ja sieltä Odysseus haki hänet Troijan sotaan hänen isänsä kuoltua.[5][14]

Toisen perinteen mukaan Akhilleus valtasi Skyroksen.[3][15] Attikalaisissa legendoissa tämä valloitus yhdistettiin Ateenan kuninkaan Theseuksen kuolemaan. Theseus oli vetäytynyt Skyrokselle sen jälkeen, kun hänet oli karkotettu Ateenasta. Siellä Lykomedes otti hänet vastaan vieraanvaraisesti, mutta myöhemmin syöksi hänet petoksellisesti mereen eräältä saaren kallioista. Peleus lähetti Akhilleuksen valtaamaan saaren kostoksi.[3][16]

Antiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thukydideen mukaan dolopit asuttivat saarta edelleen klassisen kauden alussa persialaissotien jälkeen, kun Kimon valtasi saaren Ateenalle.[3][12] Oraakkeli kehotti vuonna 476/475 eaa. ateenalaisia hakemaan Theseuksen luut takaisin saarelta. Kimon valtasi saaren joko tuolloin[1] tai vasta vuonna 470/469 eaa.[2][3] Tämän jälkeen Theseuksen luut vietiin Ateenaan suurin juhlallisuuksin, ja ne asetettiin hänelle omistettuun pyhäkköön Theseioniin. Kimon karkotti dolopit saarelta ja se asutettiin uudelleen ateenalaisilla klerukhia-siirtokuntalaisilla.[3][12][17] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Skyrios (Σκύριος).[1][3]

Skyroksen lyömiä rahoja, n. 485–480 eaa. Kuvituksessa muun muassa vuorikauriita.

Tämän jälkeen Skyros oli Ateenan vallan alla.[3] Sitä ei koskaan mainita Deloksen meriliiton jäsenenä, mikä voi tarkoittaa sitä, että saaren asukkaat säilyttivät Ateenan kansalaisuuden.[1] Kaupunki löi omaa hopearahaa 400-luvulta eaa. lähtien.[1]

Ateena joutui luopumaan Skyroksesta peloponnesolaissodan päättäneessä rauhassa vuonna 404 eaa., jonka jälkeen kaupunki oli lyhyen aikaa itsenäinen. Ateena sai sen kuitenkin takaisin haltuunsa vuoteen 392 eaa. mennessä. Ateena vahvisti oikeutensa Skyrokseen Antalkidaan rauhassa vuonna 386 eaa.[1][18] Vielä paljon myöhemminkin Skyros luettiin yhdessä Lemnoksen ja Imbroksen kanssa alueisiin, joihin Ateenalla oli erityiset oikeudet. Skyros kuului ateenalaisille edelleen 320-luvulla eaa., mikä tarkoittanee, että Filippos II:n Makedonia tunnusti näiden oikeuden saareen.[1] 300-luvulla eaa. saaren väestö jakautui ateenalaisiin ja muihin, joilla oli metoikkeja vastaavat oikeudet.[1]

Myöhemmin noin vuodesta 322 eaa. lähtien Skyros kuului Makedonialle.[5] Roomalaiset saivat Filippos V:n palauttamaan saaren ateenalaisille vuoden 196 eaa. rauhassa.[2][3][19] Roomalaisella kaudella saarelta louhittiin suosittua breccia-marmoria.[2]

Rakennukset ja löydökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keramiikkalöytöjä eri puolilta saarta. Skýroksen arkeologinen museo.

Skyroksen kaupunki on ollut ympäröity muurein, jotka ovat sulkeneet sisäänsä noin 4,5 hehtaarin kokoisen alueen. Myös kaupungin akropolis on ollut varustettu muurein, ja tämän alueen pinta-ala on ollut noin 0,5 hehtaaria. Akropoliin muurien rakenteita on käytetty nykyisen Kástron venetsialaisaikaisissa muureissa. Muurien antiikin aikaiset osat ajoitetaan 400-luvulle eaa.[2][3]

Kaupungin lähellä sijaitsi sen suojelijalle Athenelle omistettu temppeli, josta oletetaan tehdyn joitakin löytöjä. Akhilleionissa nykyisen Achíllin tienoilla sijaitsi Akhilleukselle omistettu pyhäkkö, jonka Eustathios mainitsee.[3]

Saarelta tehtyjä esinelöytöjä on esillä Skýroksen arkeologisessa museossa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”521 Skyros”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
  2. a b c d e f Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”SKYROS Major island of the N Sporades, Greece, near Kyme in Euboia”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j k l m n o p q r Smith, William: ”Scyros”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. Skyros Pleiades. Viitattu 1.6.2020.
  5. a b c d Skyros (Sporades) 110 Skyros Kastro - Σκύρος ToposText. Viitattu 1.6.2020.
  6. Strabon: Geografika 9.436; Pseudo-Skylaks: Periplus 23; Klaudios Ptolemaios: Geografika 3.13.47.
  7. Homeros: Ilias 9.668, Σκῦρον ἑλὼν αἰπεῖαν Ἐνυῆος πτολίεθρον, Otto Mannisen suomennoksessa ”Skyron konsa hän sorti, Enyeun kalliolinnan”.
  8. Kresion (Skyros) 3 Kalamitsa - Κρήσιον ToposText. Viitattu 1.6.2020.
  9. Strabon: Geografika 9.437; Athenaios: Deipnosofistai 1.28, 12.540; Zenobios 2.18; Plinius: Naturalis historia 36.16.26.
  10. Strabon: Geografika 9.424.
  11. Προϊστορική Σκύρος Αρχαιολογία & Τέχνες. Viitattu 1.6.2020.
  12. a b c Thukydides: Peloponnesolaissota 1.98; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 11.60.
  13. Pseudo-Apollodoros: Bibliotheke 3.13.8; Pausanias: Kreikan kuvaus 1.22.6; Strabon: Geografika 9.436.
  14. Homeros: Ilias 19.326, Odysseia 11.507; Sofokles: Filoktetes 239.
  15. Homeros: Ilias 1.668; Pausanias: Kreikan kuvaus 1.22.6.
  16. Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, ”Theseus” 35; Pausanias: Kreikan kuvaus 1.22.6; Filostratos: Heeroksista (Heroicus) 19.
  17. Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, ”Theseus” 36, ”Kimon” 8.
  18. Andokides 3.12; Aiskhines 2.76–77; Ksenofon: Hellenika 4.8.15, 5.1.31.
  19. Titus Livius: Rooman synty 33.30.