Skvaleenisyntaasi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Malli ihmisen skvaleenisyntaasin rakenteesta

Skvaleenisyntaasi eli farnesyylidifosfaattifarnesyylitransferaasi on entsyymi, joka katalysoi skvaleenin biosynteesiä kahdesta farnesyylipyrofosfaattimolekyylistä. Entsyymillä on tärkeä rooli sterolien, kuten kolesterolin biosynteesissä. Ihmisellä skvaleenisyntaasin tuotantoa säätelee FDFT1-geeni, joka sijaitsee kromosomissa 8p23.1-p22. Geeniä tavataan kaikissa ihmisen kudoksissa, mutta erityisen aktiivinen se on maksassa ja hypotalamuksessa.[1][2]

Reaktiomekanismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skvaleenisyntaasi tarvitsee toimiakseen koentsyymikseen NADPH-molekyylin ja magnesiumioneita. Kahden farnesyylipyrofosfaattimolekyylin kondensoituminen skvaleeniksi tapahtuu kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa muodostuu karbokationien kautta syklopropaanirenkaan sisältävä välituote, preskvaleenidifosfaatti. Seuraavassa vaiheessa tästä irtoaa pyrofosfaatti-ioni ja muodostuu karbokationi, jonka hiilirunko järjestäytyy uudelleen, jolloin muodostuu allyylinen karbokationi. Viimeisessä vaiheessa tämä karbokationi pelkistetään NADPH:n avulla skvaleeniksi.[3][4]

Cholesterol-Synthesis-Reaction10.png

Olosuhteet ja inhibiittorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skvaleenisyntaasi toimii entsyymistä riippuen parhaiten, kun lämpötila on 25–60 °C ja pH on 5,2–7,6. Entsyymin inhibiittoreista useat ovat rakenteeltaan hyvin lähellä farnesyylipyrofosfaattia tai preskvaleenidifosfaattia. Muita entsyymin toimintaa haittaavia yhdisteitä ovat muun muassa klorogeenihappo ja deoksikoolihappo.[5][2]

Skvaleenisyntaasin inhibiittoreiden käyttöä mahdollisina veren kolesterolipitoisuutta vähentävinä lääkkeinä tutkitaan.[6] Tehokkaimmaksi on osoittautunut lapakistaatti eli TAK-475[2][7]

Hiirillä skvaleenisyntaasientsyymin puute aiheuttaa kohdun kehittymisen heikkenemistä, alkioiden kuolemia ja hermostoputkien toiminnan vaurioita.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b M. A. Kramer: Focus on cholesterol research, s. 30. Nova Publishers, 2006. ISBN 978-1594547386. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.9.2010). (englanniksi)
  2. a b c d R Do, RS Kiss, D Gaudet & JC Engert: Squalene synthase: a critical enzyme in the cholesterol biosynthesis pathway. Clinical Genetics, 2009, 75. vsk, nro 1, s. 19–29. Wiley. Artikkelin verkkoversio Viitattu 3.9.2010. (englanniksi)
  3. Richard B. Silverman: The organic chemistry of enzyme-catalyzed reactions, s. 524. Academic Press, 2002. ISBN 978-0-12-643731-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.9.2010). (englanniksi)
  4. John McMurry,Tadhg P. Begley: The organic chemistry of biological pathways, s. 144–148. Roberts and Company Publishers, 2005. ISBN 978-0974707716. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.9.2010). (englanniksi)
  5. EC 2.5.1.21 - squalene synthase Brenda. Viitattu 3.9.2010. (englanniksi)
  6. Kolesterolilääkkeillä stafylokokkien kimppuun. Duodecim, 2008, 124. vsk, nro 9, s. 974. Artikkelin verkkoversio Viitattu 3.9.2010.
  7. Christie M. Ballantyne: Clinical Lipidology, s. 530. Elsevier Health Sciences, 2008. ISBN 978-1-4160-5469-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.9.2010). (englanniksi)
Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.