Siskoni ja minä
| Siskoni ja minä | |
|---|---|
| Les Sœurs fâchées | |
 |
|
| Ohjaaja | Alexandra Leclère |
| Käsikirjoittaja | Alexandra Leclère |
| Tuottaja | Philippe Godeau |
| Säveltäjä | Philippe Sarde |
| Kuvaaja | Michel Amathieu |
| Leikkaaja |
Hervé de Luze Jacqueline Mariani |
| Lavastaja | Carlos Conti |
| Pääosat |
Isabelle Huppert Catherine Frot |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Ranska |
| Tuotantoyhtiö | Pan-Européenne |
| Levittäjä | Netflix |
| Ensi-ilta |
|
| Kesto | 93 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | ranska |
| Budjetti | 5 320 000 euroa[2] |
| Tuotto | 9 954 736 dollaria (Ranska)[2] |
| Katsojat | 1 450 584 (Ranska)[2] |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Siskoni ja minä (ransk. Les Sœurs fâchées) on vuonna 2004 ensi-iltansa saanut Alexandra Leclèren ohjaama ja käsikirjoittama ranskalainen draamakomediaelokuva, jonka pääosia näyttelevät Isabelle Huppert ja Catherine Frot.[1][3] Elokuva on Leclèren ensimmäinen elokuvaohjaus.[1] Philippe Godeau oli elokuvan tuottajana.[3][4] Huppert ja Frot laulavat elokuvan lopputekstien aikana soivan ”Rue de Jollières” -kappaleen, jonka sanoitti Alexandra Leclère ja sävelsi Philippe Sarde.[1]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elegantti pariisitar Martine Demouthy (Isabelle Huppert) on päässyt avioliiton kautta parempaan keskiluokkaan ja jättänyt vaatimattoman syntyperänsä taakseen. Eräänä päivänä hänen sisarensa Louise Mollet (Catherine Frot) saapuu maalta kaupunkiin, ja kauhukseen Martine huomaa, että sisar aikoo viettää viikonlopun hänen kanssaan. Hienostunut Martine häpeää Louisen suorasukaista käytöstä ystäviensä edessä, mutta kahden kesken sisarukset alkavat lähentyä toisiaan.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Isabelle Huppert | … | Martine Demouthy |
| Catherine Frot | … | Louise Mollet |
| François Berléand | … | Pierre Demouthy |
| Brigitte Catillon | … | Sophie |
| Michel Vuillermoz | … | Richard |
| Christiane Millet | … | Géraldine |
| Rose Thiéry | … | Fernanda |
| Bruno Chiche | … | Charles |
| Antoine Beaufils | … | Alexandre Demouthy |
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siskoni ja minä kuvattiin Pariisissa 5 320 000 euron budjetilla.[2] Elokuvan tuotantoyhtiönä oli Pan-Européenne ja elokuvan tuotantoa olivat tukemassa myös muun muassa StudioCanal, France 2 Cinéma, Canal+ ja Ciné+.[1][3][4]
Siskoni ja minä -elokuvan virallinen traileri julkaistiin 4. marraskuuta 2004.[1]
Julkaisu ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siskoni ja minä sai ensi-iltansa Thessalonikin elokuvajuhlilla Kreikassa 21. marraskuuta 2004. Elokuva sai ensi-iltansa Ranskassa 22. joulukuuta 2004 ja oli Pan-Européennen teatterilevittämä.[2][1][3] Elokuva keräsi Ranskassa teatterikierroksensa aikana 1 450 584 katsojaa ja lähes kymmenen miljoonan dollarin lipputulot.[2] Siskoni ja minä sai ranskalaisilta elokuvakriitikoilta myönteisen vastaanoton.[1] Suomessa elokuva ei saanut teatteriensi-iltaa, mutta televisioensi-iltansa se sai Yle TV1 -kanavalla 23. heinäkuuta 2010.[4]
Siskoni ja minä julkaistiin Ranskassa DVD:lle 5. syyskuuta 2005.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Siskoni ja minä Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Siskoni ja minä AllMoviessa. (englanniksi)
- Siskoni ja minä UniFrancessa (ranskaksi)