Sirolauha

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sirolauha
Aira caryophyllea FWS-01.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Heinäkasvit Poaceae
Suku: Kääpiölauhat Aira
Laji: caryophyllea
Kaksiosainen nimi

Aira caryophyllea
L.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Sirolauha Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Sirolauha Commonsissa

Sirolauha eli sirokääpiölauha (Aira caryophyllea) on yksivuotinen, pienikokoinen heinälaji.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sirolauha kasvaa 10–25 senttimetriä korkeaksi. Sen korsi on ohut. Lehdet ovat 0,3 millimetriä leveät, väriltään harmaanvihreät. Heinälajin kukinto on harsu röyhy, jonka 2,2–3,5 millimetriä pitkät tähkylät ovat hopeanhohtoiset ja violetit.[1] Sirolauha muistuttaa ulkonäöltään eniten metsälauhaa (Deschampsia flexuosa).[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sirolauhan yhtenäistä levinneisyysaluetta on Etelä- ja Keski-Eurooppa, Pohjois-Euroopassa sitä kasvaa vain Tanskassa ja Etelä-Ruotsissa. Lisäksi sitä tavataan tulokaslajina eri puolilla maailmaa.[3] Sirolauha on löydetty Suomesta Ahvenanmaalta, Kumlingesta, ensimmäisen kerran vuoden 2005 jälkeen.[4][5][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 863. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
  2. Den virtuella floran: Vittåtel (Aira caryophyllea) (ruotsiksi)
  3. Den virtuella floran: Vittåtel (Aira caryophyllea): Levinneisyys Maan pohjoispuolella. (ruotsiksi)
  4. Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M.: Kasviatlas 2014: Suomen putkilokasvien levinneisyyskartasto (Sirolauha Aira caryophyllea) 2014. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo.
  5. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 184. Helsinki: Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3805-8.
  6. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Hatikka (→ haku kasvitietokannasta).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]