Siperian jäätyneet mammutit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

 

Eräs Siperiasta löydetty säilynyt mammutti.

Siperian jäätyneet mammutit ovat Siperian pohjoisosien ikiroudasta löytyneitä mammutteja, jotka ovat harvinaisen hyvin säilyneitä. Tavallisimmin mammutista säilyy vain syöksyhampaita ja hajanaisia luita, ja joskus jopa kokonainen luurankokin. Yleensä löydetyissä hyvin säilyneissä ruhoissa on vain nahka säilynyt hyvin. Tunnetuin näistä on Berezovkajoen mammutti, jolla säilyi hyvin nahka, sen syömää ruohoa ja mahalaukku. Liha oli löydettäessä jo pitkälle mädäntynyt. Vuonna 2013 löytyi Uuden Siperian saarilta mammutti, jonka liha oli punaista ja josta vuosi verta.

Katastrofiteorioihin uskovat näennäistieteilijät ovat esitelleet hurjia ajatuksia suuressa kylmyydessä äkillisesti vesimassoihin hautautumalla kuolleista mammuttilaumoista.lähde? Vakavammin otettavien tutkijoiden mukaan näiden mammuttien uskotaan kuolleen maanvyöryjen ikiroudan lähelle hautaamina.lähde? Silloin nämä mammutit olisivat säilyneet kuivina ja kylminä pitkään, kunnes ikiroudan luontaiset nostoliikkeet olisivat nostaneet ne lähelle maanpintaa.

Siperian Berezovkan jäätynyt mammutti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Berezovkan mammutin ennallistus museossa.

Löytyminen ja hypoteeseja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itä-Siperiasta Kolyman sivuhaaran Berezovkajoen varrelta löytyi vuonna 1900 hyvin säilynyt mammutti, joka oli kuollut ehkä maanvyöryn upottamana tai suohon vajoamana, ja jäätynyt sitten. Mammutin suussa ja mahassa oli ruohoa, ja sudet olivat syöneet osan sen kärsästä. Kaikesta päätellen mammutti oli kuollut äkkiä tukehtumalla. Myöhemmät luultavasti voimakkaan routimisen ja sulamisen aiheuttamat maanmuutokset paljastivat mammutin taas maan pinnalle.

Luonnontieteilijä ja näennäistieteilijä Ivan T. Sandersonin Saturday Evening Postissa 16. tammikuuta 1960 julkaiseman artikkelin Riddle of the frozen giants (”Jäätyneiden jättiläisten arvoitus”) mukaan löydettyjen mammutinraatojen on täytynyt jäätyä uskomattoman kylmässä ja nopeasti, koska ne ovat hänen mukaansa niin hyvin säilyneet.[1] Sandersonin mukaan mammutit jäätyivät äkisti –100 °C asteeseen. Hän väitti, että valtavat laumat mammutteja jäätyi äkkiä, niin että yksittäiset solutkin säilyivät.[2]

Sandersonin mukaan jäätymisen aiheutti tulivuorenpurkauksen nostama aurinkoa pimentävä pöly ja muut seikat.[3] Muun muassa Joseph Dillow on olettanut mammuttien pakastuneen äkkiä ennen vedenpaisumusta ja Walter Brown vedenpaisumuksen aikana. Immanuel Velikovsky on olettanut mammuttien pakastuneen, kun Maan läheltä ohittanut planeetta kallisti maan akselia.[4] Erään näkemyksen mukaan avaruudesta syöksyneet vesimassat olisivat tuoneet mukanaan suuren kylmyyden.[5]

Tutkijat eivät näitä väitteitä vahvista,[6] vaan heidän mielestään muutamat löydetyt tukehtuneet ja pakastuneet mammutit ovat vain yksittäistapauksia. Monet ”pakastesäilyneet” mammutit sisältävät tutkimuksen mukaan todennäköisimmin mammutin kuolinaikoina tulleita loisia, niissä on haaskansyönnin merkkejä ja ovat kuolleet eri vuodenaikoina mahalaukkujen sisällöistä päätellen.

Mitä tiedetään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mammutin löysi vuonna 1900 eräs paikallinen alkuasukas metsästysretkellä, kun koira haistoi mädäntyvän mammutin hajun. Hän uskalsi ottaa mammutista mukaan vain syöksyhampaan, koska kunnioitti perinteistä uskontoaan. Koillis-Siperian tšuktšit pitävät mammutteja pahoina henkinä nähdessään niiden luita maassa.[7]

Vuonna 1902 Otto Herzin julkaiseman alkuperäisen selvityksen mukaan tutkijoiden tullessa vain mammutin ulkokuori oli säilynyt hyvin ja sisus ehtinyt mädäntyä. Venäjän tiedeakatemian tutkijoiden Herzin ja Pfizenmayerin tutkimusretkikunnan tullessa vuonna 1901 paikalle mammutista levisi hirveä löyhkä.[8][1] Mahalaukussa oli säilynyt ruohoa, jonka kasvilajisto oli siitepölytutkimusten mukaan alkukesän tundralajistoa ja myös arolajistoa, jollaista ei nykyään kasva alueella. On usein väitetty, että Berezovkan mammutin mahalaukusta löydetty kasvilajisto olisi vain lämpimälle ilmanalalle tyypillinen,[9] mutta tämä ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi sammallaji tunturihuopasammal (Aulacomnium turgidum) kasvaa nykyään Siperiassa 61 leveyspiiristä pohjoiseen.[10] Berezovkan mammutista löytyi leppää (Alnus). Kosteaan tai kosteahkoon niittyyn viittaavaa alueella nykyään kasvamatonta lajistoa mitä löytyi Berezovkan mammutista ovat esimerkiksi ohran sukuinen kylmänlauhkessa viihtyvä sinipunaohra (Hordeum violaceum),[11] harjasvehnä (Agropyrum cristatum)[12][13][14] joita ja joiden sukuisia kasveja kasvaa nykyään yli 600–1 500 km lounaaseen, ja jopa Välimeren seudulla ja Iranissa asti[9] Toisaalta lajeja Agropyrum cristatum ja puntarpäälaji (Alopecurus alpinus) kasvaa Alaskassa, ja vertailun vuoksi esimerkiksi ohra kasvaa Suomessa napapiirin pohjoispuolella ja vaatii lyhyen vain 3 kk kasvuajan.

Mammutilta oli katkennut luita sen kuollessa, ja kuolema oli tullut äkkiä tukehtumalla. Mammutin hyvin säilynyt liha näytti tummanpunaiselta ja tuoreelta, mutta alkoi haista pian sulamisensa jälkeen ja muuttui harmaaksi.[15][16] Sudet ja karhut olivat syöneet jonkin verran mammuttia. Herz kumppaneineen mietti, uskaltaisiko syödä mammutin lihaa, muttei uskaltanut. Koirat söivät sulanutta lihaa. Väitettiin, että joku retkikunnan jäsenistä olisi mammutin lihaa syönyt, muttei pitänyt sen mausta.[17] Mammutin säilyminen edes kohtuullisesti on ollut mahdollista, jos mammutti on jäätynyt muutamassa tunnissa ja sen jälkeen pysynyt jäässä, ja osa lihasta ehti mädäntyä, mutta mahalaukku säilyi säilyttäen monta kiloa ruohomaisia kasveja. Mammutin pikapakastuminen on ollut täysin mahdotonta, koska kuollut mammuttikin tuottaa pitkään lämpöä vaikka jäätyisi ulkopuolelta miten paljon.[18]

Noin 35–40-vuotias urosmammutti kuoli radiohiiliajoitusten mukaan 29 000–34 000 vuotta sitten.[8]

Arvioita kuolintavoista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläimet olivat syöneet osan Berezovkan mammutin kärsästä, mistä ennallistus.

Yleensä vanhoista mammuteista löytyy vain niiden hampaita, ja kokonainen luurankokin on harvinaisuus. Näin ollen Berezovkan mammutin säilyminen niinkin hyvin on vaatinut melko harvinaisia olosuhteita ja yhteensattumia.

Mammutin säilyminen perustui jäätymiseen ja kuivumiseen, ja siihen etteivät haaskansyöjät ehtineet sitä syödä sen kuoltua.[19][20]

Venäläisen Tihonovin mielestä hyvin säilyneet mammutit kuolivat ikiroudan sulamiseen. Ikiroudan sulaminen aiheuttaa ilmaston hieman lämmettyä routa-alueilla monesti erilaisia romahtamisia:[21] sulamiskuoppia (venäjäksi ”alas”) tai maanvyöryjä, jotka ovat saattaneet haudata ruohoa syömässä olevia mammutteja.[22] Ikirouta suli eniten jääkauden lämpimissä vaiheissa, ja siksi Siperiasta on löydetty mammutteja enemmän jääkauden lämpimiltä kuin kylmiltä vaiheilta.[23]

Erään näkemyksen mukaan pölymyrsky olisi tukahduttanut ja haudannut mammutin pöly- ja hiekkakinokseen, joka sitten jäätyi. Keski-Aasian aavikoilla tiedetään pölymyrskyjen pystyvän tukehduttamaan eläimiä kuoliaiksi. Yhdysvalloissa vallitsi 1930-luvulla pölymyrskykausi, jolloin eläimiä saattoi tukehtua ilmassa sakeana lentävään pölyyn ja niiden vatsoista löytyi muun muassa mutaa, joka oli pölyn ja ruumiin nesteiden seosta[24] Vuonna 1977 löytyneen mammutinpoikasen Diman vatsasta löytyi silttiä ja savea, mikä saattaa viitata tai olla viittaamatta siihen, että eläin olisi tukehtunut pölymyrskyyn. Monia muttei kaikkia säilyneitä mamuttien jäänteitä on löydetty silttipitoisista kerrostumista. Jääkauden ajan lössissä oli runsaasti silttiä. Niinpä tutkijat ovat ajatelleet kuoleiden mammuttien hautautuneen pölymyrskyissä. Katastrofiteoreetikot sanovat jopa yhden valtavan pölymyrskyn haudanneen kaikki säilyneet eläimet, mutta tieteen valtavirtaa edustavien mielestä pölymyrskyt tulivat eri aikoihin. Pölymyrskyn jälkeen maa saattoi olojen ollessa sopivasti routaantua tapauksesta riippuen 2–21 päivässä. Kuiva dyyni olisi jäätynyt parissa päivässä, märkä kolmessa viikossa.[25]

Kurténin mukaan pakastuneet mammutit ja muut eläimet säilyvät, kun vaikkapa saaliseläimen tappama eläin jäätyy äkkiä kylmällä arktisella alueella vaikkapa rinteen varjossa. Saalistaja- ja haaskansyöjäeläimet eivät ehdi syödä eläimestä paljoakaan, ennen kuin se jäätyy pinnaltaan kivikovaksi. Seuraavan vuoden keväällä maa vyöryi laaksoon pakastuneen eläimen päälle. Maanvyöry sai alkunsa siitä, kun aurinko lämmitti ylärinteitä. Arktisilla alueilla tuollainen maanvuoto, solifluktio, on tavallista.[26] Maanvyöryn mukana tullut aines ei silti ollut kovinkaan lämmintä, ja laakson ikirouta jäädytti sen äkkiä. Näin mammutti jäi jääarkkuun, kunnes routiminen nosti sen taas pintaan.[27] Kesän aikana kylmän alueen ikirouta sulaa vain noin 1,5 metrin syvyydeltä. Sen alapuolella vesi kerääntyy jäätyessään jäälinsseiksi.[28] Tiedetäänhän, että Suomen Lapin palsasoilla jääkimpaleet säilyvät turpeen eristämänä kesälläkin.

Herzin mukaan Berezovkan mammutti oli saattanut kuolla kivivyöryssä[29] ja hautautua maahan.

Mammutti kuoli alkukesällä, ehkä kevättulvien aikaan soisessa maastossa putoamalla pohjaltaan jäiseen railoon, ruhjoutumalla ja kuolemalla miltei heti. Ehkä sen jälkeen railon pohjalla ollut kuollut mammutti jäi vielä maavyöryn alle.[16] Toisen näkemyksen mukaan maavyöry tai kivivyöry ruhjoi mammutin ja kuljetti sen jäätävän routivan kohdan lähelle.[30][31]

Jotkut olettavat joidenkin säilyneiden eläinten pudonneet suohon tai jokeen.[32] Joidenkin mielestä säilyneet mammutit uupuivat juoksuhiekkaan, jota saattoi olla arotundralla äkillisen yllättävän lämpimän kauden sateen jälkeen.lähde? Useimmat säilyneet "pakastetut" eläimet ovat painavia, ja niiden on vaikea päästä esimerkiksi suosta pois. Seuraavana vuonna mammutti jäätyi, ja jos kävi hyvin, se ei enää sulanut. Paleontologi Dan Fisherin mukaan säilynyt mammutti upposi kuollessaan märkään saveen ja lietteeseen, joka torjui hapen ja mikrobit pois. Maitohappobakteerit säilyivät, ja tuottivat säilöntäaineena toiminutta maitohappoa.[33] Maa jäätyi, mammutin ruumis kuivui ja kutistui puoleen entisestä. Kun mammutti sitten paljastui maasta, maitohapon haju piti haaskoja havittelevat eläimet kaukana.[34]

Joidenkin mielestä mammutit ja muut eläimet säilyivät, koska jäivät jääkautisten hiekka- ja pölymyrskyjen alle.lähde? Ensin hieno maalaji peitti mammutin, ja sitten routaantui. Tämän katsotaan selittävän sen miksi mammuttien jäänteitä on jääkauden löydetty kuivilta ajoilta.

Beringian arovisentti Blue Babe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös muita eläimiä kuin mammutteja on löytynyt hyvin säilyneinä. Björn Kurtén esittää kirjassaan Viattomat tappajat,[35] että eräs Beringian arovisentti, ”Blue Babe”[36] olisi kuollut maan pinnalla kylmällä alueella varjoisessa laaksossa, jossa sen liha olisi pakastunut ennen kuin leijonat ehtivät syödä tappamansa arovisentin. Kevään tullessa arovisentin päälle olisi vyörynyt ylhäältä osin auringon sulattamaa routamaata. Koska routa ei päästänyt vettä läpi, sula vesi ei päässyt lämmittämään maan sisässä ollutta arovisenttiä. Lihaa mädättävät bakteerit lakkasivat toimimasta aktiivisesti, kun mammutin liha jäätyi. Nykyaikana tiedetään että biisoni vaipuu kuollessaan maahan mahalleen eikä kaadu kyljelleen.[37] Arovisentin nahka oli hyvin säilynyt, mutta turkki oli suureksi osaksi mennyt pilalle. Eläimen niskassa säilyi lihaa, joka oli niin ohuessa kohtaa ruumista, ettei ehtinyt mädäntyä. Tätä lihaa syötiin paleontologi R. Dale Guthrien luona 6. huhtikuuta 1984. Liha haisi naudanlihalta, mutta hajussa oli mukana hienoine vivahdus sieneen.[38] Tällä arovisentillä olisi ajoitusten mukaan ikää 36 000 vuotta.[37][39] Se kuoli Keski-Alaskan alavilla mailla Fairbanksin seutuvilla.[40]

Muita melko hyvin säilyneitä mammutteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dima, harvinaisen hyvin säilynyt mammutin poikanen.

Muitakin melko hyvin säilyneitä jäätyneitä mammutteja ja muita eläimiä kuin Berezovkan mammutti on löydetty Venäjältä ja Alaskasta.

Alaskasta Fairbanks Creekistä on löydetty mammutti, joka eli siellä joko jääkauden kylmimpänä aikana tai hiemen ennen sitä. Kyseessä on 21 300 vuoden ikäiseksi arvioitu ”Effie”.[41]

Jäätyneitä mammutteja on löytynyt pohjoisesta ikiroudasta Keski-Siperiasta tundran ja subarktisen taigan alueelta Taimyrin ja Jamalin niemimailta ja Kolymajoen altaasta Itä-Siperiasta, sekä Laptevin ja Itä-Siperian meren rannoilta.[42] Radiohiiliajoitusten mukaan Siperian jäätyneiden mammuttien ikä on 11 450–44 000 vuotta.[43] Eniten Siperian mammutteja on säilynyt melko kosteilta jääkauden jaksoilta, yli 30 000 ja ajalta noin 13 000–10 000 vuotta sitten.[44] Näillä jaksoilla saattoi olla kesällä nykyistä lämpimämpää,[45] sillä vaikka oli jääkausi, maapallon akseli oli enemmän kallellaan. Samaan tapaan Alaskan saiga-antilooppien jäänteitä on löydetty ennen jääkauden kylmintä vaihetta alalta noin 40 000–25 000 vuotta sitten ja jääkauden kylmyyshuipun jälkeen n. 15 000–12 000 vuotta sitten.[46]

Kylmemmältä ajalta on säilynyt enemmän pelkkiä luita. Yleensä löydetyissä eläimissä pinnalla olevat nahka ja turkki, silmät jne. ovat hyvin säilyneitä, mutta sisäelimet hajonneet.[47] 1700-luvulta lähtien nykypäivään asti on ollut liikkeellä monia kertomuksia jäätyneen mammutin lihan syömisestä.[17] Ainakin kymmenen hyvin säilynyttä mammuttia on päätynyt tutkijoiden käsiin. Suurin osa maasta paljastuneista pakastuneista mammuteista mätänee.

Venäjältä on löydetty muun muassa yli 43 000 vuotta vanha Shandrinin mammutti ja Jarkovin mammutti. Shandrinin mammutissa on säilynyt koko mammutin mahalaukun sisältö, 291 kilogrammaa jo mustunutta kasviainetta.[48] Siitä 90 % oli heinää sekä jonkin verran lehtikuusen, pajun, koivun ja lepän silmuja.[49] Juribeijoen varrelta Gydan niemimaalta löydetyltä noin 10 000 radiohiilivuoden ikäiseltä mammutilta löytyi vieläkin vihreää ruohoa.[49] Mahassa oli erilaisten ruohokasvien siemeniä, lehtiä muun muassa kuolanvirmajuurta (Valeriana capitata). Mahasta löytynyt siitepöly oli pääosin heinien ja sarojen sekä myös muun muassa leinikkejä (Ranunculus) ja lapinvuokkoa (Dryas octopetala). Oli myös erilaisten puiden siitepölyä. Gydanin mammutti eli aivan pleistoseenin lopussa.[50] Tämä mammutti eli kasvianalyysien mukaan tundralla, jossa vuoden keskilämpötila oli alle –11 °C ja heinäkuun keskilämpötila alle 8 °C. Mammutti oli ajautunut nykyiselle paikalleen luultavasti jäätikön sulamisveden kuljettamana.

Tunnettu on 1977 Berelekh-joen sivuhaaran Kirgilyakhin joenvarren ikiroudasta löydetty eri ajoitusten mukaan 26 000 tai 40 000 vuotta sitten jäätynyt mammutinpoikanen ”Dima”. Tämä pieni mammutti oli kuollut lampeen tai railoon putoamalla, suohon juuttumalla tai jäämällä vyöryvään mutaan.[41] Mammutti löytyi rinteestä siltti-sorakerrostumasta jääkartioiden ympäröimänä.[51] Monista Dimaan liittyvistä asioista on kiistelty tutkijoiden parissa. Joidenkin mukaan Dima olisi elänyt kylmällä, kuivalla vuoristoniittyä muistuttavalla hieman puita kasvaneella arolla, toisten mukaan soisessa ympäristössä. Erään näkemyksen mukaan Diman kuolinaikoina noin 41 000–40 000 radiohiilivuotta sitten olisi jokilaaksossa kasvanut harvaa lehtikuusimetsää, mutta ylämailla kosteaa-kuivaa tundraa, ja sarasoita sekä niittyjä tulvatasangolla.[52]

Myös kuolinvuodenajasta ja tarkasta kuoliniästä on kiistelty. Dale Guthrien mukaan mammutti kuoli luultavasti myöhään kesällä tai syksyllä ehkä vain neljän kuukauden ikäisenä,[53] eikä 7–8 kuukauden ikäisenä niin kuin usein väitetään,[54] mikä viittaiis mammuttien kasvaneen nopeasti ensimmäisenä elinkesänään.

Jamalin niemimaalta löytyi vuonna 2007 nuori keväällä syntynyt mammutinpoikanen ”Ljuba”, joka painoi vain 50 kilogrammaa ja oli 85 senttimetriä korkea. Se oli luultavasti kuollut noin 40 000 vuotta sitten.[55] Mammutti oli kuollessaan vain 30–35 päivää vanha.[56]

Siperian Jamalin niemimaan keskeltä Mys-Kamennyystä[57] löytyi 2011.[58] erittäin hyvin säilynyt ”Pjotriksi” kutsuttu mammuttinpoikanen, jonka iäksi arvioidaan 10 000 vuotta.[59][60]

Keväällä 2012 löytyi Pohjois-Jakutiasta mammutti ”Juka”, jolta ihmiset olivat jossain vaiheessa leikanneet mahan auki.[61][62] Tutkijoiden mukaan luultavasti myös leijona oli raadellut Juka-mamuttia ennen sen kuolemaa. Radiohiiliajoitusten mukaan mammutti kuoli Veiksel-jääkauden keskivaiheen lopussa noin 34 000 radiohiilivuotta sitten.[63]

Se oli kuollessaan 2,5 vuotta vanha. Juka-mammutin vatsasta löytyi heinien, sarojen, kukkien, pajun, koivun ja levien jäänteitä. Heinistä löytyi muun muassa ohrien (Hordeum), lauhojen (Deschampsia)[63] makrofossiileja. Saroja (Carex sp.) ja hoikkavillaa (Eriophorum gracile).[64] Siitepölyissä oli melkein puolet marunaa. Lisäksi leinikkejä, heiniä[63] ja muita ruohomaisia kasveja, mutta puita vain 6 %. Puiden siitepölyistä löytyi eniten vaivaiskoivua ja pajua.

Syksyllä 2012 11-vuotias nenetsipoika Javgeni Salinder kulki Taimyrin niemimaalla Jenisein suiston lähellä Sopkargassa ja haistoi oudon hajun sekä huomasi maassa mammutin jäänteet.[65] Niinpä tutkijat kaivoivat esiin ”Zhenjan”,[65] joka oli kuollessaan 15–16 vuotta vanha mammuttiuros.[66] Mammutin pehmeistä kudoksista oli säilynyt puolet, ja luuranko kokonaan.[67] Mammutti kuoli lyhyestä turkista päätellen luultavasti kesällä, mutta se oli ehtinyt hankkia itselleen suuren rasvakerroksen. Sopkarginskyn mammutti on parhaiten löydetystä tutkijoiden käsiin päätyneistä toiseksi parhaiten säilynyt, mutta vielä paremmin säilynyt oli vuonna 1901 löydetty Berezovkan mammutti.[68][69] Uusien ajoitusten mukaan mammutti on noin 37 000–45 000 vuotta vanha.[70]

Mammutti, joka vuosi verta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2013 löytyi Uuden-Siperian saarien Maly Lyakhovskin saarelta hyvin säilynyt mammutti.[59] Veri alkoi vuotaa mammutista ulos,[71] kun tutkijat rikkoivat mammutin vatsan alla ollutta jäätä.[72] Mammutin liha oli tuoreen näköistä.[73] Mammutin veri pysyi nestemäisenä vielä alle 7 asteen pakkasessa.[74][75] Niinpä venäläiset tutkijat uskoivat luonnollisten jäänestoaineiden pitävän veren nestemäisenä.[76][77] Tämä 50–60-vuotias naarasmammutti[78] on parhaiten tutkijoille säilynyt mammutti.[79] Mammutti on peräisin luultavasti jääkauden loppuvaiheelta 10 000–15 000 vuoden takaa. Tutkijat olettavat löydön pohjalta voivansa löytää mammutin, jonka liha olisi vielä syömäkelpoista.[80]tarvitaan parempi lähde

Valtavia mammutinluukasoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monista paikoista arktisilta alueilta on löydetty valtavia määriä mammuttien luita, ja monia kokonaisia luurankoja. Jälleen kerran katastrofiteorian kannattajat väittävät suurten eläinlaumojen kuolleen äkkiä. Suuria ”mammuttien hautausmaita” on löydetty muun muassa Berelehistä. Joillakin alueilla joki on kuljettanut mammuttien luita suvantokohtiin.[81] Joissakin kohdissa on taas ollut ”mammuttiansoja” joihin mammutit jäivät ansoihin. Radiohiiliajoitusten mukaan näistä ”hautausmaista” löytyneet mammutit ovat kuolleet eri aikoina. Toki yhdessä tapauksessa on löydetty yhtaikaa kuolleen monen mamutin jäänteet.[82] Katastrofiteoriaa ei pystytä todentamaan, vaikka ei uskota paleontologien ajoitusmenetelmiin. Tällöin ei nimittäin kyetä todistamaan sitä, että merkittävä osa kaikista yhdellä kertaa eläneistä mammuteista olisi kuollut samaan aikaan. Mammuttejahan kuoli joka tapauksessa eri aikoihin ennen väitettyä katastrofia luonnollisista syistä. Lisäksi ei pystytä todistamaan, että pelkkinä luina säilyneet mammutit olisivat kuolleet äkkiä niin kuin Berezovkajoen mammutti.

Muita jäänteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Melko paljon tietoja mammutin ruokavaliosta on saatu myös tutkimalla mammuttien ulosteita. Siperiasta, Pohjois-Jakutiasta sisämaasta Terekhtyakh-joen rannalta on löydetty 42 000 vuotta vanha mammutin uloste. Tämän kasvijäänteissä on runsaasti heiniä, savikoita, tatarkasveja, ruusukasveja, ja saroja. Savikka oli enimmäkseen lajia pikkukilokkia (Chenopodium prostratum). Lisäksi paljon hanhikkia Potentilla cf stipularis. Kohokki (Silene), ukonnauriita (Erysimum). Heinissä oli hieman rönsykattaroita (Bromopsis), suolasorsimoita (Puccinellia), ohria (Hordeum) ja lauhoja (Deschampsia). Vähän Artemisia tilesii, Tripleurospermum hookeri, rantaluikkaa (Eleocharis palustris) ja Polygonum humifosum kasveja. Ei puita, ei varpuja. Myös vähän sammalta, muttei rahkasammalia (Sphagnum). Tämä uloste lienee syntynyt kesällä.[83]

Läntiseltä Tšuktšien niemimaalta Malyi Anyui-joen varrelta melko läheltä nykyistä Itä-Siperian pohjoisrannikkoa on löydetty mammutin yli 45 000 vuotta sitten tekemä uloste. Tämän kasvijäänteissä on eniten heinää, saraa (eniten Carex melanocarpa), ruusukasvia ja vähän savikkaa. Hieman sammalta ja alle prosentin puumaisia kasveja. Sarojen joukossa tunturisaraketta (Kobresia myosuroides) , muttei sitä ole kun muutama prosentti. Heinissä oli paljon natoja, hanhikkeja (Potentilla), hierakoita (Rumex), muun muassa lapinsuolaheinää (Rumex lapponicus), Rumex sibiricus, kutjenjalkaa (Potentilla palustris) ja nokkosta Urtica dioica. Pajua (Salix), leppää (Alnus), Betula alba, vaivaiskoivua (Betula nana) vain vähäinen määrä. Vain vähän sammalta. Vähän rahkasammalia (Sphagnum). Luultavasti tämä uloste syntyi hyönteislajistosta päätellen keväällä.[83]

Kasvijäänteistä päätelty kasvillisuus oli tundraniittyä: märkää, kosteaa ja kosteankuivaa. Aroa nämä elinympäristöt eivät olleet.

Molempien mammuttien ulosteiden siitepölyissä on huomattava määrä marunan (Artemisia) siitepölyä, vaikka Malyi Anyi-joen mammutti ei syönyt marunaa lainkaan, ja Terekhtyakhin mammutti vain vähän. Maruna kasvoi joko joenvarsiniityillä tai kivisillä rinteillä.[1]

Eniten säilynyt urosmammutteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säilyneistä mammuteista 69 % on uroksia.[84] Tämä viittaa siihen, että enemmän riskejä ottaneet nuoret urokset putosivat helpommin jäikylmiin soihin, jäisiin halkeamiin jne.[85][86]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Garutt, W. E.: Das mammut. Wittenberg Lutherstadt: A. Ziemsen Verlag, 1964. (saksaksi)
  • Guthrie, R. Dale: ”Luku 1: The curse of frozen mammoths”, Frozen fauna of the mammoth steppe : the story of Blue Babe, s. 13–16. Chicago, Illinois: University of Chicago Press, 1990. ISBN 0-226-31122-8. (englanniksi)
  • Kurtén, Björn: Kuinka mammutti pakastetaan. Helsinki: Tammi, 1987, 1988. ISBN 951-30-7002-6.
  • Kurtén, Björn: Viattomat tappajat. Helsinki: Tammi, 1982. ISBN 951-30-5627-9.
  • Lister, Adrian & Bahn, Paul: Mammutit, jääkauden jättiläiset. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-25064-3.
  • Parkkunen, Keijo: ”Vettä vai jäätä”, Sadan vuoden harha-askel – jätkän väitöskirja jääkauden olemattomuudesta, s. 136. Turku: Eita, 1984. ISBN 951-95781-7-X.
  • Ukraintseva, Valentina V.: Mammoths and the Environment. Cambridge: Cambridge University Press, 2013. ISBN 9781107027169. (englanniksi)
  • West, Frederick Hadleigh: American Beginnings, the Prehistory and Palaecology of Beringia. Chicago: University of Chicago Press, 1996. ISBN 0-226-89399-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Kurtén, Björn, 1982, s. 111.
  2. ↑ Paleontologia Raamattu ja Jehovan todistajat. Viitattu 9.9.2019.
  3. ↑ Michael J. Oard: Chapter 4, A Mammoth Number of Mammoth Hypotheses Answers in Genesis. 1.10.2004. Viitattu 9.9.2019. (englanniksi)
  4. ↑ Mikä hävitti mammutit? Netikka.net. 7.11.2005. Viitattu 9.9.2019.
  5. ↑ Parkkunen, Keijo, s. 136.
  6. ↑ Kurtén, Björn, 1982, s. 111–122.
  7. ↑ Lister & Bahn, 2000, s. 44, 46.
  8. ↑ a b Lister & Bahn, 2000, s. 44.
  9. ↑ a b The Mammoth and the Flood, Volume 6 – Chapter 1: The Berezovka Mammoth  Hans Krause’s Research Reports  . Viitattu 9.9.2019 . (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  10. ↑ Hapgood, Charles Hutchins: The Path of the Pole, s. 268–. Adventures Unlimited Press, 1999. ISBN 978-0-932813-71-8. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  11. ↑ Ukraintseva 2013, s. 24.
  12. ↑ Ukraintseva 2013, s. 213.
  13. ↑ Eteläisiä kasveja löydetty mammuttien jäänteistä  Jääkautta ei ollut? . Viitattu 9.9.2019.
  14. ↑ Mammuteista löydetyt kasvijäänteet ja siitepölyt  Jääkautta ei ollut? . Viitattu 9.9.2019.
  15. ↑ Lister & Bahn, 2000, s. 155.
  16. ↑ a b Kurtén, Björn, Jääkausi. s. 76.
  17. ↑ a b Lister & Bahn, s. 151.
  18. ↑ Korpela, Jukka K. : Re: Salamannopeasti jäätynyt mammutti?  Sfnet.fi – Ryhmä: sfnet.tiede . 8.6.2004 . Viitattu 9.9.2019.
  19. ↑ Kurtén, Björn, 1982, s. 114 ja 117.
  20. ↑ Viattomat tappajat, s. 141.
  21. ↑ Stone, Emily  : When the ground collapses like a soufflé: Studying the effect of thermokarst on the Arctic  Polar Field Services Field Notes . 28.12.2009 . Viitattu 9.9.2019. (englanniksi)
  22. ↑ Mann, Dan : Hillslopes, Forests, and Fires in Interior Alaska  Geography Program, SNRAS, UAF . Viitattu 9.9.2019. (englanniksi)
  23. ↑ Tikhonov, A. & Buigues, B.  : “Permafrost of Siberia and Alaska — the freezer of the genetic material of the Ice Age”   Extinction-workshop.psu.edu  . Viitattu 9.9.2019 . (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  24. ↑ Dust Bowl book a great read, especially this summerMichael Pearce, The Wichita Eye, Posted 8.7.2011 (Arkistoitu – Internet Archive)
  25. ↑ Bowden, Malcolm  : The extinction of the woolly mammoth—it was a quick freeze!   Creation.com  . 2003  . Viitattu 9.9.2019 . (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  26. ↑ Kurtén, Björn, 1982, s. 115.
  27. ↑ Kuinka mamutti pakastetaan, s. 114–118, varsinkin s. 115.
  28. ↑ Mammutit, jääkauden jättiläiset, s. 42.
  29. ↑ Kuinka mammutti pakastetaan, s. 113.
  30. ↑ Lister & Bahn, 2000, s. 44–46.
  31. ↑ Kurtén, Björn, 1982, s. 113.
  32. ↑ Mammutit, jääkauden jättiläiset s. 42.
  33. ↑ Mueller, Tom: Ice Baby. National Geographic, 2009, nro 2, s. 8. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.9.2019. (englanniksi)
  34. ↑ Mueller, Tom: kansiteksti ”Mammutti kloonaamalla henkiin?” ; Ainutlaatuinen raportti: Lähes täydellisenä säilynyt mammutti tuo tutkijoille kiinnostavia terveisiä 40 000 vuoden takaa. National Geographic Suomi, 2009, nro 5, s. 15.
  35. ↑ Kurtén, Björn, 1982, s. 140–141.
  36. ↑ Kurtén, Björn, 1982, s. 144.
  37. ↑ a b Kurtén, Björn, 1982, s. 140.
  38. ↑ Kurtén, Björn, 1982 s. 143, 145.
  39. ↑ Guthrie 1990, s. 61.
  40. ↑ Kurtén, Björn, 1982, s. 138.
  41. ↑ a b Lister & Bahn, 2000, s. 48–49.
  42. ↑ Lister & Bahn, 2000, kartta s. 194, takakannen alla.
  43. ↑ Kurtén, Björn, Jääkausi. s. 72.
  44. ↑ Lister & Bahn, 2000, s. 42.
  45. ↑ West 1996, s. 132.
  46. ↑ North American Saiga  Yukon Beringia Interpretive Centre . Viitattu 9.9.2019. (englanniksi)
  47. ↑ Viattomat tappajat, s. 114.
  48. ↑ Lister & Bahn, 2000, s. 47.
  49. ↑ a b Lister & Bahn, 2000, s. 74.
  50. ↑ Krause, Hans  : Chapter 5: Yuribei Mammoth   Hans Krause’s Research Reports  . Viitattu 9.9.2019 . (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  51. ↑ Guthrie 1990, s. 10.
  52. ↑ West 1996, s. 133.
  53. ↑ Guthrie 1990, s. 13–16.
  54. ↑ Guthrie 1990, s. 9.
  55. ↑ Solovyov, Dmitry: Baby mammoth find promises breakthrough Reuters. 11.7.2007. Viitattu 9.9.2019. (englanniksi)
  56. ↑ Rountrey, A. & Fisher, D. & Tikhonov, A. & Kosintsev, P. & Lazarev, P. & Boeskorov, G. & Buigues, Bernard: Early tooth development, gestation, and season of birth in mammoths. Quaternary International, 26.3.2012, 255. vsk, s. 196–205. doi:10.1016/j.quaint.2011.06.006. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.9.2019. (englanniksi)
  57. ↑ Kolmas mammutin poikanen löytyi Siperiasta Yle Uutiset. 18.8.2011. Viitattu 9.9.2019.
  58. ↑ Mammutinpoikanen löytynyt Siperiasta  MTV3 Uutiset . 18.8.2011 . Viitattu 9.9.2019.
  59. ↑ a b Liesowska, Anna: Exclusive: The first pictures of blood from a 10,000 year old Siberian woolly mammoth The Siberian Times. 29.5.2013. Viitattu 9.9.2019. (englanniksi)
  60. ↑ 10,000 year old mammoth found preserved in Siberian frost  The Telegraph . 30.5.2013 . Viitattu 9.9.2019. (englanniksi)
  61. ↑ Viegas, Jen : Young Mammoth Likely Butchered by Humans  Seeker . 4.4.2012 . Viitattu 9.9.2019. (englanniksi)
  62. ↑ Aviss, Ben : Woolly mammoth carcass may have been cut into by humans  BBC Nature News . 4.4.2012 . Viitattu 9.9.2019. (englanniksi)
  63. ↑ a b c Rudaya, Natalia & Albert, Protopopov & Trofimova, Svetlana & Valerievich, Plotnikov & Zhilich, Snezhana: Landscapes of the ‘Yuka’ mammoth habitat: A palaeobotanical approach. Review of Palaeobotany and Palynology, 2015, nro 214, s. 1–8. doi:10.1016/j.revpalbo.2014.12.003. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.9.2019. (englanniksi)
  64. ↑ Frozen mammoth Japanese Archaeobotany.net. 10.8.2013. Viitattu 9.9.2019. (englanniksi)
  65. ↑ a b Siperialainen koulupoika löysi 30 000 vuotta vanhan mammutin Helsingin Sanomat. 5.10.2012. Viitattu 9.9.2019.
  66. ↑ Weber, Katherine : Boy Finds 30,000-Year Old Mammoth Remains in Russia  The Christian Post . 4.10.2014 . Viitattu 9.9.2019. (englanniksi)
  67. ↑ Bond, Anthony : So archaeology IS child’s play! Almost intact carcass of 30,000-year-old woolly mammoth found by 11-year-old boy  Mail Online . 4.10.2012 . Viitattu 9.9.2019. (englanniksi)
  68. ↑ Grenoble, Ryan : ‘Zhenya’ Mammoth Find In North Russia, Biggest In 100 Years, Made By 11-Year-Old Evgeny Salinder  Huffington post . 4.10.2012 . Viitattu 9.9.2019. (englanniksi)
  69. ↑ Upadhyay, Dadan : Russian boy stumbles on a 30,000-year-old 'woolly giant'  Mail Online India . 5.10.2012 . Viitattu 9.9.2019. (englanniksi)
  70. ↑ Mashchenko, E & Tikhonov, Alexey & Serdyuk, Natalia & Tarasenko, Кonstantin & Cherkinsky, Alexander & Gorbunov, Sergei & Plicht, Johannes: The partial carcass of the mammoth “Zhenya” (Mammuthus primigenius) from western Taymyr Peninsula, Russia: preliminary analysis and results. Abstract Book of the VIth International Conference on Mammoths and their Relatives, 5-12.5.2014, 102. vsk, s. 121-122. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.9.2019. (englanniksi)
  71. ↑ Länkinen, Tiina: Ällistyttävä mammuttilöytö Siperiassa – lihaa ja verta Yle Uutiset. 29.5.2013. Viitattu 9.9.2019.
  72. ↑ Ovaskainen, Teppo : Venäläisväite: Huikea löytö Siperiassa – mammutista pulppusi verta  Uusi Suomi . 29.5.2013 . Viitattu 9.9.2019.
  73. ↑ Mammutin ruhosta löytyi nestemäistä verta – Onnistuisiko kloonaus? Aamulehti Uutiset Ulkomaat 30.5.2013[vanhentunut linkki]
  74. ↑ Wooly mammoth blood recovered from frozen carcass, Russian scientists say  Fox News . 29.10.2013 . Viitattu 9.9.2019. (englanniksi)
  75. ↑ Sewell, Anne : Preserved mammoth found in Siberia, blood intact  Digital Journal . 29.5.2013 . Viitattu 9.9.2019. (englanniksi)
  76. ↑ Wong, Kate : Can a mammoth carcass really preserve flowing blood and possibly live cells?  Nature . 30.5.2013 . Viitattu 9.9.2019. (englanniksi)
  77. ↑ Mammoth find: Preserved Ice Age giant found with flowing blood in Siberia   Russia Today – RT  . 29.5.2013  . Viitattu 9.9.2019 . (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  78. ↑ Dvorsky, George : Russians Recover Fresh Flowing Mammoth Blood  Gizmodo . 29.5.2013 . Viitattu 9.9.2019. (englanniksi)
  79. ↑ Tikka, Juha-Pekka: Valokuvat näyttävät yli 15 000 vuotta vanhasta mammutista virtaavaa verta Verkkouutiset.fi. 31.05.2013. Viitattu 9.9.2019. (englanniksi)
  80. ↑ Tutkimus.
  81. ↑ Mammutit, jääkauden jättiläiset
  82. ↑ Lister & Bahn 2000.
  83. ↑ a b The diet and environment of mammoths in North-East Russia reconstructed from the contents of their feces. Quaternary International, 25.6.2016, nro 406, s. 147–161. doi:10.1016/j.quaint.2015.11.002. ISSN 1040-6182. Artikkelin verkkoversio.
  84. ↑ Tutkijat löysivät syyn sille, miksi suuri osa mammuttien fossiileista on uroksia – yksin vaeltelevat mammuttipojat ottivat riskejä  Helsingin Sanomat . 3.11.2017 . Viitattu 9.9.2019.
  85. ↑ Wallius, Anniina : Mammuttitutkimus: Naarailla oli fiksu johtaja, urokset ottivat riskejä  Yle Uutiset . 4.11.2017 . Viitattu 9.9.2019.
  86. ↑ Pečnerová, Patrícia & Díez-del-Molino, David & Dussex, Nicolas & Feuerborn, Tatiana & Seth, Johanna von & Plicht, Johannes van der: Genome-Based Sexing Provides Clues about Behavior and Social Structure in the Woolly Mammoth. Current Biology, 2.11.2017, 27. vsk, nro 22. doi:10.1016/j.cub.2017.09.064. ISSN 0960-9822. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Siperian jäätyneet mammutit.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Siperian_jäätyneet_mammutit&oldid=20685947”