Sinope (kaupunki)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sinope
Σινώπη
Sijainti

Sinope
Koordinaatit 42°1′32″N, 35°8′34″E
Valtio Turkki
Paikkakunta Sinop, Sinop
Historia
Tyyppi kaupunki
Ajanjakso n. 630 eaa.–
Huippukausi 500–300-luvut eaa.
Kulttuuri antiikki
Alue Paflagonia

Sinope (m.kreik. Σινώπη, Sinōpē) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Paflagoniassa Vähässä-Aasiassa nykyisen Turkin alueella.[1][2][3] Se on kehittynyt nykyiseksi Sinopin kaupungiksi ja sijaitsi sen paikalla.[4][5][6]

Sinope oli Miletoksen ensimmäinen ja tärkeimpiä siirtokuntia Mustallamerellä. Se oli merkittävä satama, joka sijaitsi Eufrat-joen ja Mustanmeren yhdistäneen karavaanireitin päätepisteessä. Kaupungin kauppa kukoisti erityisesti 500–300-luvuilla eaa. Hellenistisellä kaudella Sinope toimi jonkun aikaa yhtenä Pontoksen kuningaskunnan pääkaupunkina. Roomalaiset valtasivat kaupungin vuonna 70 eaa.[2][3]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinope sijaitsi Pontisessa Vähässä-Aasiassa Paflagonian rannikolla. Se oli rakennettu Mustanmeren etelärannan puolivälissä olevan niemen itäosasta pistävään pienempään niemeen (nyk. Ince Burun) johtaneelle kannakselle. Paikka oli länteen Halys-joen (nyk. Kızılırmak) suusta[3][7] ja noin 700 stadioninmittaa eli noin 145 kilometriä itään Karambiksen niemestä.[3][8][9] Etäisyys Bosporokselta eli Bosporinsalmelta kaupunkiin oli noin 560 kilometriä.[1]

Sinopen niemi ilmasta nähtynä.

Sinopen niemen pituus itä-länsisuunnassa on noin 3,2 kilometriä ja suurin leveys noin 1,6 kilometriä. Kapeimmillaan niemen mantereesen yhdistävän kannaksen leveys on noin 400 metriä. Matalan kannaksen jälkeen tuleva varsinainen niemi muodostaa kallioisen, jyrkkärinteisen ja tasalakisen kukkulan, jonka korkeus on noin 180 metriä merenpinnasta laskettuna. Se toimi kaupungin akropoliina eli yläkaupunkina ja linnavuorena. Kaupungilla oli kaksi satamaa, toinen kannaksen pohjoispuolella ja toinen suojaisammalla eteläpuolella. Niemi on tuliperäistä kiveä ja ollut alun perin ilmeisesti tulivuoren kraatteri. Tuliperäisyys teki niemestä hedelmällisen. Siellä on ollut myös makeaa vettä saatavilla lähteistä sekä maanalaisesta virrasta.[7]

Sinopen etelänpuoleinen satama oli koko Vähän-Aasian Mustanmeren puoleisen, noin 900 kilometriä pitkän rannikon paras satamapaikka.[1] Purjehdus Sinopesta Mustanmeren poikki pohjoiseen Taurien Khersonesokselle eli nykyiselle Krimille kesti päivän ja yön, ja rannikkoa pitkin itään Kolkhiiseen kolme päivää.[1] Sinopen niemen lähellä sijaitsi pieni saari nimeltä Skopelos. Suuret laivat joutuivat kaupunkiin tullessaan purjehtimaan saaren ympäri, ennen kuin saattoivat tulla kaupungin satamaan, mutta pienet laivat saattoivat purjehtia saaren ja niemen välistä, millä tavoin säästi 40 stadionin verran eli noin kahdeksan kilometriä ylimääräistä purjehdusta.[3][10]

Sinopen kaupunkivaltion hallussa ollut alue oli suhteellisen suurikokoinen, ja sen kooksi on arvioitu yli 500 neliökilometriä.[1] Strabonin mukaan Sinopen itäisenä Amisoksen vastaisena rajana toimi Halys-joki.[7][11] Lännessä Sinopen alue ei ulottunut Paflagonian ja Bithynian rajalle saakka, vaan päättyi jo aiemmin. Etelässä Sinopen alueen luonnollisen rajan muodostivat Olgassys-vuoret.[7]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoria ja mytologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikkalaisessa mytologiassa Sinopen alkuperä juonnettiin argonautteihin ja Sinopeen, joka oli varhaisemmissa myyttiversioissa Asopoksen tytär ja myöhemmissä amatsoni.[1][3][12] Sinopelaiset itse pitivät kaupunkinsa perustajana Autolykosta, joka oli Herakleen ystävä ja yksi argonauteista, ja jota kaupungissa kunnioitettiin heeroksena.[3][8]

Historiallisesti seudun asujaimisto vaikuttaa keramiikkalöytöjen perusteella olleen ennen kreikkalaisten tuloa paflagonialaisia, joihin oli sekoittunut fryygialaisia. Antiikin lähteiden mukaan seudulla olisi ollut varhaisina aikoina assyrialaista ja kimmerialaista asutusta, mutta tälle ei ole löytynyt tukea arkeologiasta.[2] Herodotos vaikuttaa pitäneen kimmerialaisia kaupungin perustajina.[3][13]

Arkaainen ja klassinen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinopen alkuperäinen asutus oli vähäinen, kunnes se sai siirtokuntalaisia Joonian Miletoksesta.[3] Antiikin lähteiden mukaan Sinope olisi asutettu kreikkalaisilla siirtokuntalaisilla kahdesti. Eusebios Kesarealainen ajoittaa nämä tapahtumat vuosiin 765 ja 630 eaa.[2][14] Ensimmäisenä paikan olisivat asuttaneet miletoslaiset, jotka kimmerialaiset myöhemmin ajoivat pois. Kimmerialaisten pois ajamisen jälkeen kaupunki olisi asutettu uudestaan Efesoksesta käsin.[3][15] Ensimmäisten miletoslaisten siirtokuntalaisten johtajaksi mainitaan Ambron. Toisen siirtokuntalaisjoukon johtajiksi mainitaan Kus ja Kritines, mutta tässä on oletettavasti virhe; Eustathioksen ja Stefanos Byzantionlaisen mukaan perustaja oli Kritios, kotoisin Kosista.[3]

Abrokomaan Sinopessa lyöttämä raha, 400/300-luku eaa.

Nykyisin kreikkalaisten siirtokuntien levittäytymistä Mustallemerelle jo 700-luvulla eaa. ei pidetä todennäköisenä. Varhaisimmat kreikkalaiset löydöt kaupungin paikalta ovat korinttilaista keramiikkaa aikaisintaan noin vuodelta 600 eaa., millä perusteella vuosi 630 eaa. on uskottavampi perustamisaika.[2] Tätä tukevat muun muassa se, että myös muiden Mustanmeren kaupunkien, kuten Olbian, Istrian ja Apollonia Pontiken, varhaisimmat kreikkalaislöydöt ovat 600-luvun eaa. lopulta. [2] Joka tapauksessa Sinopea pidettiin Miletoksen ensimmäisenä siirtokuntana Mustallamerellä.[2][8][16]

Sinopessa lyöty raha, n. 300-luku eaa. Kuvituksessa nymfin pää ja kotka.

Kreikkalaissiirtokunnan perustamisen jälkeen Sinope vaikuttaa nousseen nopeasti merkittäväksi ja vauraaksi kaupungiksi.[3] Kaupunki löi omaa aiginalaisen standardin mukaista hopearahaa noin vuodesta 480–460 eaa. lähtien.[1] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Sinōpeus (Σινωπεύς).[3]

Vuosina 431–404 eaa. käydyn peloponnesolaissodan alussa sinopelaiset, joita hallitsi tuolloin tyranni Timesileon, saivat apua ateenalaisilta. Tyrannin karkottamisen jälkeen ateenalaiset lähettivät kaupunkiin 600 uudisasukasta.[3][17]

Persian valtaan Sinope joutui vasta 300-luvun eaa. alussa.[2] Ksenofonin johtamien kymmenentuhannen paluumatkan aikoihin vuonna 399 eaa. Sinope oli vauras ja kukoistava kaupunki, jonka alue ulottui Halys-joelle saakka, ja jolla oli suuri vaikutus Paflagonian ja Kappadokian paikallisiin heimoihin sekä kaupungin omiin siirtokuntiin Kerasukseen, Kotyoraan ja Trapezukseen. Sinopelaisten avustuksella vetäytyneet kreikkalaiset saivat hankittua laivoja, joilla pääsivät Herakleia Pontikeen.[3][18] Myös Strabon mainitsee, että sinopelaisten laivasto oli arvostetussa asemassa kreikkalaisten parissa. Kaupunki hallitsi Mustaamerta lännessä Bosporokselle saakka, ja jakoi Byzantionin kanssa meren suuret tonnikalasaaliit.[3]

Hellenistinen ja roomalainen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Egyptin Ptolemaioksen aikaan Sinopea hallitsi ruhtinas nimelsä Skydrothemis, jonka luokse Ptolemaios lähetti lähetystön.[3][19] Sinopen vauraus ja edullinen sijainti houkuttelivat Pontoksen kuninkaat yrittämään kaupungin valtausta. Ensimmäisenä sinne hyökkäsi Mithridates IV vuonna 220 eaa. Tästä kertoo erityisesti Polybios. Sinopelaiset puolustautuivat urheasti, ja lopulta rhodoslaisten apu pakotti piirittäjät luopumaan yrityksestään. Mithridateen seuraaja Farnakes sen sijaan onnistui valtaamaan Sinopen yllätyksellä vuonna 183 eaa.[2][3][20]

Kyynikkofilosofi Diogenes Sinopelaisen patsas nykyisessä Sinopissa.

Tämän jälkeen Sinope toimi Pontoksen pääkaupunkina ja kuninkaiden asuinpaikkana.[3][21] Farnakeen seuraaja Mithridates V salamurhattiin Sinopessa vuonna 120 eaa.[3][8] Hänen poikansa Mithridates VI syntyi ja sai kasvatuksensa Sinopessa, ja hänet myös haudattiin sinne. Hän varusti ja kaunisti synnyinpaikkaansa monin tavoin, ja rakennutti muun muassa satamat kaupungin kannaksen kummallekin puolelle ja sekä laivaston laivasuojia. Kärsittyään tappion Kyzikoksessa vuonna 73 eaa. roomalaisia vastaan Mithridates antoi Sinopen varuskunnan Bakkhideen johtoon. Tämä toimi julmana tyrannina. Roomalaiset saivat vallattua kaupungin Luculluksen johdolla vuonna 70 eaa.[2][3][22] Lucullus surmautti kaupungin pontoslaiset sotilaat, mutta kohteli itse sinopelaisia lempeästi, ja myös kaupungin taideaarteet saivat enimmäkseen jäädä rauhaan. Kaupunki sai aikaisemman vapautensa ja itsenäisyytensä takaisin joksikin aikaa. Sen jälkeen kun Julius Ceasar voitti Mithridateen pojan Farnakes II:n Zelan taistelussa vuonna 47 eaa., hän teki Sinopesta kuitenkin roomalaisen colonian nimellä Colonia Julia Caesarea Felix Sinope.[2][3]

Roomalaisella kaudella Sinope kuului Bithynia et Pontuksen provinssiin. Klaudios Ptolemaios sanoo virheellisesti sen kuuluneen Galatiaan.[7][23] Strabonin aikana Sinope oli hänen antamansa kuvauksen perusteella edelleen suuri, kukoistava ja hyvin linnoitettu kaupunki. Sen käymä kauppa taantui jonkin verran, mutta meren suomat ehtymättömät tonnikalasaalit pitivät sen suhteellisen vauraana.[3][8] Eräästä Plinius nuoremman keisari Trajanukselle kirjoittamasta kirjeestä käy ilmi, että kaupungilla oli tuohon aikaan ongelmia saada tarpeeksi makeaa vettä, ja Plinius sai keisarin auttamaan 16 roomalaista mailia pitkän akveduktin rakennushankkeessa.[3][24][25]

Sinope löi rahaa rooman keisarikaudella Augustuksen ajasta Gallienuksen aikaan saakka.[3]

Myöhempi historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myöhemmällä keskiajalla Sinope kuului Trebizondin keisarikuntaan. Turkkilaiset valtasivat sen vuonna 1470.[3] Nykyisin paikalla oleva kaupunki tunnetaan edelleen nimellä Sinop.

Kulttuuri ja talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinopesta olivat kotoisin kyynikkofilosofi Diogenes, historioitsija Baton ja komediakirjailija Difilos.[2][3] Olympian kisojen voittoja kaupungilla tiedetään olleen koko antiikin ajalla ainakin neljä.[26]

Sinopen tärkeimpiä vientituotteita oli Kappadokiasta tuotu arseenisulfaattipitoinen punainen maa, jota kutsuttiin sinopelaiseksi punaiseksi maaksi tai sinopelaiseksi sinooperiksi (μίλτος Σινωπική, miltos Sinōpikē, Σινωπὶς, Sinōpis, Σινωπικὴ γῆ, Sinōpikē gē), vaikka se ei ollutkaan suoraan Sinopesta peräisin.[2][3]

Rakennukset ja löydökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinopen kaupunki on ollut ympäröity muurein.[1] Antiikin lähteistä kaupungissa tiedetään olleen muun muassa Serapiksen temppeli, Mithridateen palatsi ja agora sekä stoia ja gymnasioneita.[7] Kaupungilla oli laajat esikaupungit, ja sen ympäristössä oli lukuisia huviloita.[3][8][27]

Nykyisessä kaupungissa on näkyvissä vain vähän antiikin aikaisia jäänteitä.[3] Kannaksen poikki kulkevassa muurissa sekä monissa muissa kaupungin vanhoissa rakennuksissa on käytetty uudelleen antiikin aikaisten rakennusten osia, kuten pylväitä ja arkkitraaveja.[3]

Kaivauksissa on löydetty hellenistiselle kaudelle ajoitetun temppelin ja alttarin sekä läheisen pylväikön jäänteet.[2] Kaupungista on löydetty myös arkaaiselle kaudelle ajoitettuja hautakiviä.[2] Kaupungista löydettyä 500–300-lukujen eaa. kreikkalaista keramiikkaa on museoissa paitsi Sinopissa myös Ankarassa ja Kastamonussa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”729. Sinope”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”SINOPE (Sinop) Turkey”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae Smith, William: ”Sinope”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. Sinope Pleiades. Viitattu 4.10.2021.
  5. Sinope (Pontus) 245 Sinop - Σινώπη ToposText. Viitattu 4.10.2021.
  6. ”87 A2 Sinope”, Barrington Atlas of the Greek and Roman World. Princeton University Press, 2000. ISBN 978-0691031699.
  7. a b c d e f Robinson, David M.: Ancient Sinope: First Part. The American Journal of Philology, 1906, 27. vsk, nro 2, s. 125–153. Artikkelin verkkoversio.
  8. a b c d e f Strabon: Geografika 10.477, 12.554–546.
  9. Markianos Herakleialainen: Ulkoisen meren ympäripurjehdus (Periplus tēs eksō thalassēs) s. 73; Eustathios: Kommentaari Dionysios Periegeteehen (Ad Dionysium Periegetem) 775.
  10. Markianos Herakleialainen: Ulkoisen meren ympäripurjehdus (Periplus tēs eksō thalassēs) s. 72–.
  11. Strabon: Geografika 12.546, 650.
  12. Apollonios Rhodoslainen: Argonautika 2.947; Valerius Flaccus: Argonautica 5.108.
  13. Herodotos: Historiateos 4.12.
  14. Eusebios: Kronikka 2.88–89.
  15. Pseudo-Skymnos 204, foll.; Anonyymi Mustanmeren ympäripurjehdus (Periplus Ponti Euxini) s. 8.
  16. Ksenofon: Kyyroksen sotaretki (Anabasis) 6.1.15; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 14.31.2.
  17. Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Perikles 20.
  18. Ksenofon: Kyyroksen sotaretki (Anabasis) 5.5.3; Arrianos: Mustanmeren ympäripurjehdus (Periplus Ponti Euxini) s. 17; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 14.30, 32; Ammianus Marcellinus: Res gestae 22.8.
  19. Tacitus: Taistelu keisarivallasta (Historiae) 4.82–.
  20. Polybios: Historiai 4.56.
  21. Polybios: Historiai 24.10.
  22. Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Lucullus 18; Appianos: Mithridateen sota (Bellum Mithridaticum) 83.
  23. Klaudios Ptolemaios: Geografia V.4, VIII.17, VIII.26.
  24. Plinius nuorempi: Kirjeet 10.90, 91.
  25. Citations Roman Aqueducts. Viitattu 4.10.2021.
  26. The Olympic Victors From Ancient Olympia to Athens of 1896. Foundation of the Hellenic World. Viitattu 4.10.2021.
  27. Plinius vanhempi: Naturalis historia 6.2.