Sinivälskäri
| Sinivälskäri | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Alalahko: | Välskärikalamaiset Acanthuroidei |
| Heimo: | Välskärikalat Acanthuridae |
| Alaheimo: | Acanthurinae |
| Suku: | Acanthurus |
| Laji: | coeruleus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Acanthurus coeruleus |
|
 Sinivälskärin levinneisyysalueet |
|
| Synonyymit | |
|
Useita synonyymejä
|
|
| Katso myös | |
Sinivälskäri[2] (Acanthurus coeruleus) on välskärikalojen (Acanthuridae) heimoon kuuluva kalalaji.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinivälskärin pituus on tavallisesti 25 senttimetriä, ja maksimissaan se voi kasvaa 39 senttimetrin mittaiseksi.[3] Lopullisen kokonsa se saavuttaa noin 4-vuotiaana, ja suurin osa kasvusta tapahtuu ensimmäisen kymmenen prosentin aikana elinajasta. Noin 85 prosenttia somaattisesta koosta saavutetaan jo ensimmäisen elinvuoden aikana.[1] Selkäevässään sinivälskärillä on yhdeksän piikkiä ja peräevässä kolme.[3] Sen korkea ruumis on ovaalin muotoinen. Sillä on terävä kuono ja pienet suomut.[4] Sinivälskärin sukupuolilla ei ole juurikaan ilmeisiä eroja, vaikkakin lisääntymisaikana koiraiden värit voimistuvat.[1]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinivälskäri on levinnyt laajalti Atlantin valtameren alueelle, ja sen levinneisyysalue ulottuu Yhdysvaltojen Etelä-Carolinasta ja Bermudasta etelään aina São Pauloon, Brasiliaan asti. Sitä on myös havaittu Ascension- ja Saint Helena-saarilla. Se on yleinen ja runsas koko elinalueellaan. Sitä kalastetaan joillakin alueilla, kuten Haitilla ja Jamaikassa, ja kalastus on siellä paikallisesti vähentänyt kantoja, mutta sitä esiintyy kuitenkin monilla rauhoitetuilla alueilla. Sinivälskäri elää koralliriutoilla sekä kivi- ja ruohopohjaisilla alueilla 1–60 metrin syvyydessä vedenpinnasta.[1]
Ravinto ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Sen ravintoa ovat monenlaiset pohjalevät sekä välillä meriruoho, joita se toisinaan nähdään syömässä ulappavälskärien (Acanthurus bahianus) ja/tai kirurgikalojen (A. chirurgus) seurassa. Abrolhos-saaristossa kaikki kasvinsyöjälajit syövät suuria määriä detritusta sinivälskäriä lukuun ottamatta, joka syö pääasiassa meheviä leviä. Sinivälskärien ruuansulatuskanavista ei ole juurikaan löytynyt hiekkaa tai muita epäorgaanisia aineita. Se voi liittoutua muiden välskärikalojen (kuten ulappavälskärien, A. tractus -kalojen ja kirurgikalojen) kanssa ryöstääkseen neitokalojen vartioimia leväläikkiä. Nuoret sinivälskärit ovat pääosin alueellisia yksineläjiä, kun taas aikuiset yksilöt muodostavat yleensä muiden lajien yksilöiden kanssa parvia päästäkseen käsiksi neitokalojen vartioimiin laadukkaisiin leväesiintymiin. Aikuiset sinivälskärit johdonmukaisesti joko ovat alueellisia tai eivät, ja kumpiakin löytyy sekä parvista että vaeltelemassa. Alueelliset yksilöt ovat aggressiivisessa vuorovaikutuksessa samaan lajiin ja samaan sukuun kuuluvien kalayksilöiden kanssa.[1]
Fernando de Noronhan saaristossa Atlantin valtameren lounaisosassa nuoret kalat pitävät puhdistusasemia yhdessä kirurgikalojen (Acanthurus chirurgus) ja ylikersanttikalojen (Abudefduf saxatilis) kanssa, missä ne syövät leviä liemikilpikonnien (Chelonia mydas) kilvistä ja poistavat niiltä vanhaa ihoa ja loisia. Eniten sinivälskärit keskittyvät tavanomaisesti räpylöiden puhdistamiseen.[1]
Sinivälskäri tulee tavallisesti sukukypsäksi noin 13 senttimetrin mittaisena. Lisääntymistä esiintyy mahdollisesti ympäri vuoden, ja Puerto Ricossa sen on havaittu keskittyvän jokaisen kuukauden täysikuun ja uudenkuun välille. Kutu tapahtuu 12–21 päivän ajanjaksoissa, jolloin myöhään iltapäivällä kutupaikalle kerääntyy 6 000 – 7 000 yksilöä. Sinivälskäri kutee pareissa, ja koiras, jolle kehittyy tällöin lyhytaikainen valkoinen väritys pään alueelle, valtaa sitä varten parille pohja-alueen. Poikaset ovat pelagisia elämänsä ensimmäiset 46–57 päivää, ja riutoilla se alkaa elämään keskimäärin 26,7 millimetrin mittaisena. Tällöin sen väritys on selvästi keltainen. Bermudassa sinivälskärin on havaittu voivan elää enintään 43 vuotta, kun taas vanhimmat Panamasta löydetyt sinivälskärit ovat olleet vain 16-vuotiaita.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Choat, J.H., Myers, R., Rocha, L.A., Abesamis, R., Clements, K.D., McIlwain, J., Nanola, C., Russell, B. & Stockwell, B.: Acanthurus coeruleus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019-3. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Markku Varjo, Lauri Koli ja Harri Dahlström: Maailman kalojen nimet, s. 102. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0.
- ↑ a b Acanthurus coeruleus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 29.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Bester, Cathleen: Acanthurus coeruleus Blue Tang Florida Museum Web. Viitattu 29.1.2020. (englanniksi)