Siniritariyökkönen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Siniritariyökkönen
Catocala fraxini in the gras.JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Yökköset Noctuidae
Alaheimo: Ritariyökköset Catocalinae
Suku: Catocala
Laji: fraxini
Kaksiosainen nimi

Catocala fraxini
Linnaeus, 1758

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Siniritariyökkönen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Siniritariyökkönen Commonsissa

Siniritariyökkönen (Catocala fraxini) on ritariyökkösiin kuuluva, kookas perhoslaji. Se on Suomen kookkain yökköslaji ja muutenkin yksi suurikokoisimmista perhoslajeista.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siniritariyökkönen on huomattavan kookas laji, ja sen siipienkärkiväli vaihtelee 86–96 mm. Siipien vaalean alapinnan ansiosta lennossa laji näyttää helposti tätäkin suuremmalta. Etusiipien harmaankirjava kuviointi naamioi kuitenkin lepäävän perhosen erinomaisesti ympäristöönsä. Etusiivet ovat kauttaaltaan harmaan eri sävyjen kuvioimat ja niissä on selvästi erottuva vaalea täplä sekä jyrkästi mutkitteleva ulompi poikkiviiru. Etusiiven keskiosa on siiven etureunan puolelta selvästi tummentunut ja siinä erottuu harmaankirjava munuaistäplä. Takasiivet, jotka jäävät perhosen levätessä etusiipien alle piiloon, ovat tummat ja niiden poikki kulkee leveä, vaaleansininen poikkiraita. Erityisesti takasiipien värityksen vuoksi siniritariyökköstä ei ole mahdollista sekoittaa muihin perhoslajeihin.[1][2][3]

Lajista tunnetaan etusiiviltään vihertävän harmaa värimuoto f. moerens.[3]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji esiintyy Euroopassa ja Aasian pohjoisosissa. Harhailijoita on tavattu Islannissa saakka.[3] Suomessa se on sukunsa yleisin laji ja yleinen lähes koko maassa ja havaintoja on pohjoisinta Lappia myöten. Aikuiset perhoset lentävät yhtenä sukupolvena alkusyksyllä elokuun puolivälistä lokakuun alkuun, huipun ollessa elo-syyskuun vaihteessa.[4]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siniritariyökkönen viihtyy lehdoissa sekä lehti- ja sekametsissä, mutta myös kulttuuriympäristöissä kuten puistossa ja puutarhoissa. Laji lentää öisin ja hakeutuu usein valolle. Ehkä helpoimmin siniritariyökkösen tapaakin ulkovalojen läheisyydestä. Aikuisia perhosia houkuttelee valoakin tehokkaammin ateriointi perhosbaareissa[5]. Hyvinä vuosina laji voi olla erittäin runsaslukuinen, kun huonompina havaintoja tehdään vain harvakseltaan.[3] Kookas ritariyökkönen on lepakoille mieluinen saalis.

Munat talvehtivat.[3]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukka elää pääasiassa haavalla (Populus tremula), mutta myös monilla muilla lehtipuilla kuten koivuilla (Betula) ja saarnilla (Fraxinus excelsior).[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]