Sinipiikkiputki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sinipiikkiputki
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Apiales
Heimo: Sarjakukkaiskasvit Apiaceae
Alaheimo: Saniculoideae
Suku: Piikkiputket Eryngium
Laji: planum
Kaksiosainen nimi

Eryngium planum
L.

Katso myös

  Sinipiikkiputki Wikispeciesissä
  Sinipiikkiputki Commonsissa

Sinipiikkiputki (Eryngium planum) on monivuotinen sarjakukkaiskasvi, jota esiintyy Keski- ja Kaakkois-Euroopassa sekä Aasiassa.

Sinipiikkiputki kasvaa yleensä 30–90 senttimetriä korkeaksi. Kasvilla on syvä paalujuuri.[1][2]

Varsi on ontto, jäykkä ja yläosastaan haarautuva. Varsi on usein väriltään sinertävä.

Kasvin alus- ja varsilehdet ovat ulkomuodoltaan varsin erilaiset. Alemmat lehdet ovat pitkulaisia ja sahalaitaisia. Ylemmät varsilehdet ovat aluslehtiä pienempiä, liuskaisia ja laidoiltaain piikikkäitä. Alemmat lehdet ovat ruodillisia ja ylemmät ruodittomia.[1][2]

Kukka tai kukinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinipiikkiputkea kasvatetaan koristekasvina.

Kukat ovat sinertävät ja mykerömäiset, mikä on sarjakukkaiskasvilajeille epätyypillistä. Kukan ympärillä ovat piikikkäät suojuslehdet. Kukkii heinä-elokuussa. Jalostetuilla lajikkeilla esiintyy myös muun muassa sinipunaisia kukkia.[1][2]

Sinipiikkiputkea kasvaa luontaisesti Keski- ja Kaakkois-Euroopan alueilla sekä Aasiassa.[3][2]

Lajia kasvatetaan koristekasvina myös luontaisen levinneisyysalueensa ulkopuolella.[2]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinipiikkiputki menestyy parhaiten aurinkoisilla ja kuivilla kasvupaikoilla hiekkaisessa ja kalkkipitoisessa maaperässä. [1][2]

Sinipiikkiputken kukinto.

Sinipiikkiputkea käytetään koristekasvina. Sitä voidaan käyttää myös leikkokukkana ja kuivakukkana.[1]

Kasvia tiedetään käytettäneen kansanparannuksessa lääkekasvina. Kasvista valmistetulla uutteella on todettu olevan ainakin tulehdusta rauhoittava vaikutus.[4][5]

  • Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.) 1998: Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos, 656 s. Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo. Helsinki.
  1. a b c d e Sinipiikkiputki (Eryngium planum) – LuontoPortti: Kukkakasvit luontoportti.com. Viitattu 19.7.2023.
  2. a b c d e f Sinipiikkiputki – Eryngium planum | Yleiskuvaus | Suomen Lajitietokeskus laji.fi. Viitattu 19.7.2023.
  3. Eryngium planum | Euro+Med-Plantbase europlusmed.org. Viitattu 19.7.2023.
  4. Андрій Грицик, Ксенія Гнатойко: Research of Acute Toxicity and Anti-Inflammatory Activity of Extracts of Eryngium Planum. SSP Modern Pharmacy and Medicine, 23.1.2022, 2. vsk, nro 1, s. 1–12. doi:10.53933/sspmpm.v2i1.36. ISSN 2733-368X. Artikkelin verkkoversio.
  5. Sinem Aslan Erdem, Seyed Fazel Nabavi, Ilkay Erdogan Orhan, Maria Daglia, Morteza Izadi, Seyed Mohammad Nabavi: Blessings in disguise: a review of phytochemical composition and antimicrobial activity of plants belonging to the genus Eryngium. DARU Journal of Pharmaceutical Sciences, 2015-12, 23. vsk, nro 1. PubMed:26667677. doi:10.1186/s40199-015-0136-3. ISSN 2008-2231. Artikkelin verkkoversio. (englanti)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]