Sinikulmamesikko
| Sinikulmamesikko | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Mesikot Meliphagidae |
| Suku: | Tiaismesikot Melithreptus |
| Laji: | gularis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Melithreptus gularis |
|
| Alalajit [2] | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Sinikulmamesikko (Melithreptus gularis) on Australian pohjoisosissa ja itärannikolla tavattava mesikkoihin kuuluva varpuslintu.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kooltaan sinikulmamesikko on noin 14–16 cm. Lajin päälaki ja posket ovat mustat, ja päässä on valkea silmäkulmajuova. Kurkku on linnulla valkoinen. Silmien yläpuolella on paljas sininen alue. Selkä on väriltään tummanvihertävä tai keltainen. Sinikulmamesikon vatsa on väritykseltään harmahtavan valkoinen. Sinikulmamesikon sukupuolet eivät eroa toisistaan ulkonäön perusteella. Nuoret yksilöt ovat hieman aikuisia lintuja vaaleampia.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinikulmamesikkoa tavataan alueella, joka ulottuu Pilbarasta Australian pohjoisrannikkoa myöten kaakkoon Uuteen Etelä-Walesiin. Linnun elinympäristöä ovat avoimet eukalyptusmetsät ja muut metsämaat. Sinikulmamesikot elävät usein vesistöjen läheisyydessä erityisesti kuivemmassa Pohjois-Australiassa.[3]
Elintavat ja ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinikulmamesikot elävät yleensä pienissä ryhmissä, joissa on tavallisesti alle 12 lintua. Lajin pesimäkausi kestää heinäkuulta joulukuulle. Laji käyttää hyödykseen yhteispesintää, jolloin naarasta auttaa poikasten ruokkimisessa kahdesta neljään muuta lintua. Naaras rakentaa puunkuoresta kuppimaisen pesän ja pehmustaa sen villalla ja eläinten karvoilla. Naaras munii kahdesta kolmeen munaa ja hautoo munat mahdollisesti muiden lintujen avustuksella. Pesimäaikaan koiraat ovat hyvin aggressiivisia ja voivat hyökätä pesimäalueella olevia itseään suurempiakin lintuja vastaan.[3]
Sinikulmamesikon ravinto koostuu pääosin medestä ja hyönteisistä, mutta se syö satunnaisesti myös siemeniä.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Melithreptus gularis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Melithreptus gularis ITIS. Viitattu 4.7.2009.
- ↑ a b c d Black-chinned Honeyeater Birds in Backyards. Australian museum. Viitattu 4.7.2009. (englanniksi)