Sinikka Kallio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sinikka Sisko Nevanlinna (sukunimi vuoteen 1958 Kallio-Visapää; 2. helmikuuta 1917 Rauma19. maaliskuuta 2002 Helsinki)[1] oli suomalainen kirjailija ja kääntäjä. Hän käytti vuodesta 1958 kirjailijanimenään Sinikka Kalliota.[2]

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kallio pääsi ylioppilaaksi 1935 Lappeenrannan yhteiskoulusta ja valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli kouluneuvos Niilo Visapää (1904–1979) ja toinen vuodesta 1958 professori Rolf Nevanlinna (1895–1980).lähde?

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kallion oma kirjallinen tuotanto ajoittuu pääasiassa 1940- ja 1950-luvuille. Esikoisteos, ylioppilasromaani Vahasydän, ilmestyi 1946, samoin esikoisrunokokoelma Siivet.[2]

Kallio on suomentanut muun muassa Thomas Mannin, Rainer Maria Rilken, T. S. Eliotin, José Ortega y Gassetin, Dag Hammarskjöldin ja Georges Simenonin teoksia.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vahasydän, romaani. Otava 1946
  • Siivet, runoja. Otava 1946
  • Kolme vuorokautta, romaani. Otava 1948
  • Neljästi minä palaan: metamorfooseja. Otava 1948
  • Kaislakerttu: kertomus. Otava 1950
  • Sils-Maria, runoja. Otava 1950
  • Santiagon simpukka: matkaesseitä ja kuvasarjoja Espanjasta. Otava 1952
  • Kuvista ja kuvaamisesta: esseitä taiteen ja kirjallisuuden ilmiöistä. Otava 1955
  • Puita: neljä harjotelmaa, novelleja. Otava 1966 (nimellä Sinikka Kallio)

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Juhani Korhonen, Risto Rantala (toim.): Suomalaisia kirjailijoita, s. 94. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19094-6.
  2. a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Kallio, Sinikka”, Otavan kirjallisuustieto, s. 365. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.