Sinikirjoahven
| Sinikirjoahven | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Alalahko: | Labroidei |
| Heimo: | Kirjoahvenet Cichlidae |
| Alaheimo: | Cichlasomatinae |
| Suku: | Andinoacara |
| Laji: | pulcher |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Andinoacara pulcher |
|
| Katso myös | |
Sinikirjoahven (Andinoacara pulcher[2] vanh. Cychlasoma pulchrum) on akvaariokalana suosittu keskiamerikkalainen kirjoahven.[3]
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinikirjoahven on tummemman ja vaaleamman sinisen pystyraitainen. Se voi kasvaa 16 cm pitkäksi. Kaloilla ei juuri ole ulkoisia sukupuolieroja, mutta yleensä uros on kookkaampi. Koko ei kuitenkaan ole luotettava tekijä sukupuolen määrittelyssä, koska poikueen yksilölliset kokoerot voivat olla hyvinkin suuria. Sen lisäksi pienissä akvaarioissa kalat eivät yleensä kasva hakuteoksissa ilmoitettuihin mittoihin. Sinikirjoahvenen normaali väritys on tasainen haalean ruskea sinisillä täplillä. Kuvan kala on kutuväreissä, jolloin tummat pystyraidat tulevat näkyviin ja värit muutenkin voimistuvat ja syvenevät. Myös reviiritaisteluiden yhteydessä tai muuten kalojen uhitellessa toisilleen värit voimistuvat.[4]
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinikirjoahven on kotoisin Keski- ja Etelä-Amerikasta: Trinidadista ja Venezuelasta.
Käyttäytyminen ja lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinikirjoahven on sävyisämpi kuin moni muu kirjoahvenlaji, mutta sekin saattaa kiusata pienempiä kaloja samassa akvaariossa,varsinkin jos allas on pieni tai tiheästi asutettu.[5] Se kaivelee pohjaa, joten kasvit pitää istuttaa ruukkuihin. Suuremmissa akvaarioissa kasvit yleensä saavat olla rauhassa kun isohkoksi kasvavat kalat eivät stressaannu samalla tavalla kuin pienemmissä altaissa. Myös kasvien istuttaminen tasaiseksi kasvustoksi saattaa auttaa. Yksittäiset kasvit aukealla alueella usein joutuvat kiskomisen kohteiksi. Pohja-aineksen kaivaminen on osa kuturiittejä. Muutoin pohjat saa olla rauhassa.
Kala kutee kotiakvaariossa helpohkosti ilman toimenpiteitäkin. Kutuinnon laukaisemiseen voi riittää vedenvaihto, allaslämmön nostaminen parilla asteella, kevätauringon valaisema allas ja pidentynyt päivä tai parantunut ruokavalio.
Mäti lasketaan kiinteälle alustalle yleensä kivelle, harvemmin lasiin tai kasvin lehdelle. Molemmat vanhemmat osallistuu vaihtelevalla tunnollisuudella poikasten hoitoon. Naaras vahtii munia ja poikasia uros reviiriä. Uroksella voi olla myös useampia naaraita samaan aikaan, jolloin poikasten hoito ja tunnollisuus voi kärsiä.
Kutu alkaa väristä viimeistään kolmantena päivänä, jolloin emo siirtää ne kaivettuun poikaskuoppaan. Noin viikon kuluttua poikaset lähtevät uimaan. Seura-akvaariossa poikaset joutuvat helposti muiden asukkaiden ruuaksi joten kasvatus olisi parasta suorittaa erillisessä altaassa. Toisinaan myös kokemattomat vanhemmat voivat syödä kudun ja parin epäonnistumisen jälkeen voi olla parasta vaihtaa kutuparia.[6]
Vesiolot ja ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinikirjoahven on kotoisin pehmeästä jokivedestä. Sopiva pH on 6,5–7,5 ja lämpötila 19–24 °C. Sinikirjoahven on varsin kaikkiruokainen, miltei kaikki jääkaapista löytyvät ruoka-ainekset sopivasti paloiteltuna tuntuvat kelpaavan. Tosin vedenlaatukysymysten ja rasvoittumisvaivojen vuoksi ruokavalio olisi hyvä pitää kaloille luonnollisesti kuuluville aineksille. Sinikirjoahven syö mielellään kuivaruokaa, mutta tuoreet tai pakastetut vihannekset lisäravintona ovat hyväksi. Kirjoahvenille kehitetty Räkmix on erityisen hyvä perusruoka myös sinikirjoahvenille. Myös simpukat, katkaravut ja mäti on kaloille mieluisaa purtavaa. Verimadot on herkkua, jolla voi myös kutuintoa herkistää.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lyons, T.J.: Andinoacara pulcher IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2022. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.9.2022. (englanniksi)
- ↑ Journal of Zoological Systematics and Evolutionary Research. Volume 47 Issue 3, Pages 234 - 247. Phylogeny of the Neotropical cichlid fish tribe Cichlasomatini (Teleostei: Cichlidae) based on morphological and molecular data, with the description of a new genus
- ↑ ITIS (taksonomia)
- ↑ Aequidens pulcher (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
- ↑ Faunatar (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Aquarium Life (Arkistoitu – Internet Archive)
|