Sinijukka
| Sinijukka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophyta |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Asparagales |
| Heimo: | Parsakasvit Asparagaceae |
| Alaheimo: | Agavoideae |
| Suku: | Jukat Yucca |
| Laji: | glauca |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Yucca glauca |
|
| Katso myös | |
Sinijukka (Yucca glauca) on parsakasvien heimoon kuuluva kasvilaji.[2]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sinijukka on ikivihreä pensas, jonka lehtiruusukkeet kasvavat 1-15 ruusukkeen ryhminä. Kukin ruusuke koostuu keihäänmuotoisista lehdistä, joiden pituus on 40–60 cm ja leveys 8–12 mm. Ruusukkeet ovat irti maanpinnasta 5-40 cm varren päässä.[3] Kukkaterttu kasvaa 1–1,5 m pitkän varren päähän. Kukat ovat pallomaisia tai kellokukkia, ja niissä on kuusi paksua, samannäköistä terälehteä, jotka ovat vihertävänvalkoisia ja violetin sävyisiä, 3,5–5,5 cm pitkiä ja 2,3–3 cm leveitä. Heteet ovat 1–2 cm pitkiä ja kolmiosaiset emit selvästi pidempiä. Hedelmä on 4,5–6 cm pitkä kota, joka sisältää lukuisia siemeniä, joiden halkaisija on 7–10 mm.[4]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sinijukkaa kasvaa Yhdysvalloissa ja Kanadassa heti Kalliovuorten itäpuolella sijaitsevalla alueella. Sitä kasvaa yleisesti hiekkaisilla, tiiviillä maaperillä, jotka ovat tyypillisiä ruohoaavikoille ja läntisille preerioille.[1]
Koska sinijukka on usein elinympäristönsä korkein kasvi, se tarjoaa muille tuulensuoojaa, ja ruusukkeet sitovat maata joka muuten lentäisi tuulen mukana pois. Sinijukka tarjoaa myös suojaa linnuille, liskoille ja pienille jyrsijöille sekä ravintoa jyrsijöille ja linnuille (se houkuttelee perhosia ja muita hyönteisiä). Eräs yöperhonen (Tegeticula yuccasella) on välttämätön lajin pölyttäjänä.[1]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Amerikan alkuperäiskansat käyttävät tätä lajia pesemiseen, lehtikuitua kutomiseen, lehtien kärkiä ja kuitua ompeluun ja kukkia ruokana.[1]
Sinijukkaa on käytetty säilörehuna karjan rehun täydentämiseksi kuivuuden aikana. Lehtien pehmeämpiä kuituja, voidaan käyttää narujen, narun ja säkkikankaan valmistukseen. Sinijukkaa on käytetty myös rohdoskasvina vatsakivun hoitoon (jauhetut juuret sekoitettuna veteen), hauteena tulehdukseen ja verenvuodon tyrehdyttämiseen. Lehtimehua käytetään myrkkynä nuolia ja kalastusta varten. Juurista valmistetaan shampoota ja voidetta hilseen ja ihottuman hoitoon .[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 Rowe, H. & Puente,: Yucca glauca IUCN Red List of Threatened Species. Version 2025-2. 2022. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.5.2026. (englanniksi)
- ↑ Yucca glauca Nutt. (Suomalaisen nimen lähde: Ella Räty & Pentti Alanko (toim.) 2004: Viljelykasvien nimistö. 7. painos. Puutarhaliitto ry. Helsinki.) Kassu - Kasvien suomenkieliset nimet. Viitattu 26.5.2026.
- ↑ Yucca glauca temperate.theferns.info. Viitattu 26.5.2026.
- ↑ Agavaceae : Yucca glauca openprairie.sdstate.edu. Viitattu 26.5.2026.