Sinfonia nro 9 (Bruckner)
Sinfonia nro 9 d-molli on Anton Brucknerin viimeinen sinfonia. Teos on sävelletty vuosina 1887–1896. Kantaesitys oli vuonna 1903.[1] Bruckner omisti sinfonian "rakkaalle Jumalalle" ("den lieben Gott"). Sinfonian finaali jäi keskeneräiseksi.
Sinfoniassa on scherzo toisena osana ennen adagiota. Teoksessa on rohkeaa muunnesointujen käyttöä, esimerkiksi scherzon ja adagion alussa. Laajassa, syvämietteisessä adagiossa on muistumia aikaisemmista sinfonioista. Säveltäjä on kuvaillut osaa "jäähyväisiksi elämälle".[1] Sinfoniaa esitetään yleensä kolmiosaisena.
Sinfonian finaalina on esitetty täydennettyjä versioita, jotka perustuvat Brucknerin säilyneisiin käsikirjoituksiin. Brucknerin teosta Te Deum on myös esitetty sinfonian finaalina Brucknerin oman ehdotuksen perusteella.[1]
Osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Feierlich, misterioso
- Scherzo. Bewegt, lebhaft
- Adagio. Langsam, feierlich
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c ”Bruckner”, Otavan iso musiikkitietosanakirja. Otava, 1976. ISBN 951-1-02380-2.