Simon Kiri
 | Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Simon Kiri | |
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 9. tammikuuta 1926 |
| Paikkakunta | Simo |
| Lajit | |
| Kotisivu | https://www.simonkiri.fi/ |
Simon Kiri on simolainen urheiluseura. Voimistelu- ja urheiluseura Simon Kirin perustettiin 9. tammikuuta 1926.[1] Se on nykyisin yksi vanhimmista Lapin maakunnan alueen maalaispitäjien aktiivisista urheiluseuroista. Simon Kirin vahvoja lajeja ovat olleet alkuvaiheesta lähtien hiihto ja 1940-luvulta lähtien pesäpallo. Vuodesta 2018 lähtien seuran nimi on ollut virallisesti Simon Kiri ry.
Nykyisin Simon Kiri on Lapin maakunnan johtava pesäpalloseura.[2] Simon Kiri teki pesäpallohistoriaa kesällä 2018 nousemalla ensimmäisenä lappilaisena seurana miesten Ykköspesikseen.[3] Simon Kirin naiset pelasivat 2000-luvun alussa kolmena kautena Naisten Ykköspesistä. Simon pesäpalloareena sijaitsee valtatie 4:n tuntumassa Simojoen rantatörmällä keskusurheilukentällä. Sijaintia pidetään maisemallisesti yhtenä kauneimpana Suomen pesäpallokentistä.
Seuran perustamisvaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joukko urheilusta innostuneita 15–17-vuotiaita nuorukaisia kokoontui tammikuisena lauantaipäivänä 1926 Simon Asemakylälle Salmelan talon yläkertaan seuran perustavaan kokoukseen. Nimeksi päätettiin antaa voimistelu- ja urheiluseura Simon Kiri. Simolaisnuorukaisten innoituksen lähteenä oli ollut etenkin torniolaisen Röyttän karhun eli Ville Pörhölän mutta myös muiden suomalaisten olympiamenestys yleisurheilussa sekä halu kilpailemiseen talvikauden hiihtourheilussa.
Kiri ei ollut kuitenkaan pitäjän ensimmäinen urheiluseura, sillä 1920-luvun alkuvuosina oli toiminut v. & u.-seura Simon Jymy. Toiminta oli jäänyt lyhytaikaiseksi ja oli ollut läheisesti yhteydessä Simon nuorisoseuraan.
Kuten monilla muillakin paikkakunnilla, Simonkin paikallinen innostus liittyi 1920-luvun laajempaan suomalaisen urheilutoiminnan järjestäytymiseen ja olympiamenestykseen. Varsinkin maaseudulla kilpaurheiluun oli alkujaan suhtauduttu kielteisesti. Myös Simossa monet isännät pitivät urheilemista lähinnä turhanaikaisena ajan hukkana. Kommenttina kuului hyvinkin: ”Joillakin sitä on aikaa”. Vähitellen tervehenkisellä liikunnalla alettiin nähdä myös monia myönteisiä arvoja.
Maaliskuussa 1927 Simon Kiri hyväksyttiin SVUL:n jäsenseuraksi. Tuolloin seuran jäsenmääräksi ilmoitettiin 65. Virallisesti voimistelu- ja urheiluseura Simon Kiri merkittiin yhdistysrekisteriin vuonna 1928. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin 17-vuotias Reino Salmela, josta tuli yksi Simon Kirin kantavia seuratoimijoita vuosikymmeniksi ja myös SVUL:n Länsipohjan piirin pitkäaikainen johtokunnan jäsen.
Hiihto alkuvuosikymmenien vahva laji
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Simon Kirissä oli aloitettu pian järjestäytymisen jälkeen tammikuusta 1926 lähtien omat jäsentenväliset sarjahiihdot. Ensimmäisiin kilpailuihin osallistui 36 hiihtäjää viidessä sarjaluokassa alle 10-vuotiaista alle 18-vuotiaisiin. Kesällä pidettiin murtomaajuoksukilpailuja, joihin kemiläinen kultaseppä Juntunen oli lahjoittanut palkintoja. Kilpakeskuksena toimi nuoriseuran talo Väinölä Simonkylän Kuuselanmäellä.
Seuran varhaisin merkittävä kilpailullinen menestys saatiin maaliskuussa 1927 pidetyissä ensimmäisissä Ounasvaaran hiihdoissa. Yli 35-vuotiaiden sarjan 10 km kisan voitti ylivoimaisesti aiemmin jo suojeluskuntahiihdoissa erinomaisesti menestynyt Heikki Alakärppä. Taakse jäi muun muassa yksi Suomen varhaisista suurhiihtäjistä Matti Koskenkorva. Seuraavana talvena Koskenkorva oli Ounasvaaran kisoissa puolestaan Matti Alakärppää nopeampi. Vuosikymmenen lopulla simolaisten menestystä jatkoi Jaakko Heikkilä, joka teki ajan urheilemisen edellytyksiä kuvaavasti itse sukset ja mononsa.
Menestyksekkäiden alkuvuosien jälkeen seuratoiminta hiipui sekä taloudellisiin vaikeuksiin että sisäisiin ristiriitoihin. Vuonna 1934 Simon kilpahiihtäjät siirtyivät edustamaan hiihdon erikoisseuraksi perustettua Kiveliöiden Hiihtäjiä. Urheiluharrastus keskittyi 1930-luvun loppupuolella Simon suojeluskuntaan, jossa hiihto, yleisurheilu ja pesäpallo olivat vahvoja lajeja. Kirin toiminta oli hiljaista 1930-luvun puolivälistä yli sotavuosien.
Sotien jälkeen Simon Kirin menestynein hiihtäjä on ollut Väinö Posti, jonka huippuvuodet ajoittuivat 1950-luvun alkuvuosiin. Posti osallistui vuonna 1952 myös olympiakatsastuksiin Sotkamossa ja Lahdessa mutta jäi niukasti Suomen olympiajoukkueesta Oslon kisoihin. Edellisvuonna Posti oli edustanut Suomea Holmenkollenin kisoissa. Simon Kiri oli myös Länsipohjan alueen johtavia hiihtoseuroja 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alkupuolella. Piirinmestaruuksia tuli lukuisia, ja seura voitti muun muassa maakuntahiihdot vuosien 1945–1954 aikana yhdeksän kertaa.
Hiihdon osalta seuratoiminta laantui 1960-luvulla. Vuosittain helmikuussa järjestettiin yhä kuitenkin kaksipäiväiset Simon hiihdot, joita oli pidetty vuodesta 1945 lähtien. Kilpailut järjestettiin aluksi Simon Pirtin maastossa, josta ne siirtyivät 1960-luvun alusta lähtien Aseman koulun lähimaastoon. Kun Simon kunta rakennutti vuonna 1987 Maliniin kunnon liikuntapaikat ja latupohjat, ryhdyttiin Kirin järjestämiä Simon hiihtoja pitämään vuodesta 1988 lähtien Malinissa. Vuonna 2019 pidetään järjestyksessä 73. Simon hiihdot Malinissa.
Vähitellen 1970-luvulla myös itse hiihdon kilpailutoiminta elpyi uudelleen, kun seurassa panostettiin nuorten hiihtoharrastukseen ja aktiivisia vetäjiä saatiin mukaan. Veteraanisarjoissa tuli myös menestystä. Simon Kirin yksi seuraikoneista, jo 1930-luvulla kilpauransa nuorten sarjoissa aloittanut Armas Ilvo voitti 2000-luvulla useita maailmanmestaruusmitaleja vanhimpien veteraanisarjojen luokissa. Lupaava joukko simolaisnuoria siirtyi 2017 läheisen erikoisseuran Karihaaran Visan riveihin. Nykyisin seuran hiihtotoiminta on keskittynyt varhaisjunioreiden kasvattamiseen. Maajoukkuetason simolaislähtöisiä hiihtäjiä ovat muun muassa Ari Luusua, Santeri Pirneskoski, Josefiina Böök ja Jarkko Kukkonen.
Pesäpallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Simon Kiri (pesäpallo)
Simon Kirin edustusjoukkue pelaa kaudella 2026 miesten toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Ykköspesiksessä.[4] Simon Kirin edustusjoukkue on pelannut toiseksi korkeimmalla sarjatasolla yhteensä 7 kauden ajan yhtäjaksoisesti kaudesta 2019 lähtien. Seuran naisjoukkue on pelannut Ykköspesiksessä kolmen kauden ajan vuosina 1999–2001 sekä Simon Kiri-Siskot nimellä vuosina 1988–1990.[5]
Muita lajeja seuran historiassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Simon Kirin lajivalikoimassa on ollut hiihdon, pesäpallon ja yleisurheilun lisäksi myös nyrkkeily, pyöräily, sulkapallo ja suunnistus. Vuodesta 1975 lähtien Simon Kirin ohjelmaan tuli myös ampumahiihto, jossa seura saavutti piiritasolla menestystä. Yleisseuran laaja lajikirjo supistui kuitenkin vähitellen yhä pienemmäksi. Yleisurheilu hiipui seurassa 1980-luvulla, kun kelvollisia kenttäolosuhteita ei kunnassa ollut.
Tukkilaiskisat Simojoella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Urheiluseuralle poikkeuksellinen laji oli vuodesta 1972 lähtien koskenlaskukisat eli tukkilaiskisat, joita oli järjestetty Simojoella jo 1950-luvulla. Simon Kirin hiihtojaosto otti vetovastuun kisoista vuodesta 1980 lähtien koskenlaskun valtakunnanmestari Martti Hamarin johdolla. Kohokohtana oli vuonna 1988 Simon Hamarinkoskella pidetyt tukkilaiskisojen SM-kisat. Viimeiset Simojen tukkilaiskisat pidettiin vuonna 1993.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Seuran historiaa Simon Kiri. Viitattu 9.2.2025.
- ↑ Peltoperä, Jari: "Ei paremmin olisi voinut mennä" – Simossa tehtiin pesishistoriaa, kun Simon Kiri nousi miesten Ykköspesikseen Yle. 18.5.2019. Viitattu 9.2.2025.
- ↑ Koskinen, Risto: "Ei paremmin olisi voinut mennä" – Simossa tehtiin pesishistoriaa, kun Simon Kiri nousi miesten Ykköspesikseen Yle. 10.9.2018. Viitattu 9.2.2025.
- ↑ Sarjajärjestelmä Ykköspesis. Viitattu 30.4.2026.
- ↑ Menestystaulukko 1922–2025 Pesäpallon tieto- ja historiapalvelu (M. Rasilainen). Viitattu 30.4.2026.