Simo Huhta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Simo Huhta
Simo Huhta teoksessa Elämä on lahja (2020) Kuvaaja Antti Rintala
Simo Huhta teoksessa Elämä on lahja (2020)
Kuvaaja Antti Rintala
Henkilötiedot
Syntynyt6. heinäkuuta 1944 (ikä 79)
Pattijoki
Ammatti rehtori ja johtaja
Puoliso Annikki Huhta o.s. Antola
Lapset 4, ml. Ilkka Huhta
Kirjailija
Aikakausi 1969–
Esikoisteos Rukouspäiväkäytäntö Suomessa (1969)
Pääteokset Kirkkopalvelujen synty (1999), Elämä on lahja (2020)
Muuta tietoa

rovasti 1994, kanslianeuvos 2008.
Etelä-Pohjalaisen osakunnan ja Kansanopistoyhdistyksen ansiomerkit
Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan ritarimerkki SVR R 1.
Seurakuntatoiminnan Keskusliiton kultainen ansiomerkki

Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Simo Juha Kustaa Huhta (s. 6. heinäkuuta 1944 Pattijoki) on suomalainen pappi, rehtori ja johtaja.

Perhetausta ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhta syntyi rovasti Kustaa ja sairaanhoitaja Aino Huhdan (s. Tengvall) perheeseen. Hän avioitui teologi Annikki Antolan kanssa vuonna 1967. He saivat neljä lasta, joista Ilkka Huhta toimii kirkkohistorian professorina Itä-Suomen yliopistossa.

Huhta kävi kansakoulun Pattijoella ja jatkoi oppikoulua Raahen yhteislyseossa, josta valmistui ylioppilaaksi 1963. Hän suorittiylemmän teologian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistosta vuonna 1969 ja hänet vihittiin papiksi Oulussa 1970. Pedagogisia opintoja kansanopistoja varten Huhta suoritti 1973 sekä Johtamisen erikoistutkinnon 2007.

Työ[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhta työskenteli Lahdessa Launeen seurakunnassa virallisena apulaisena 1970-72. Huhta oli käynnistämässä Liipolan alueen seurakunnallista toimintaa, toimi seurakuntapappina kirkollisine toimituksineen sekä seurakunnan innostavassa nuorisotyössä.

Jyväskylän Kristillisen Opiston rehtorina Huhta toimi 1972-75. Hänen saavutuksiaan rehtorina olivat koulutusohjelmien uudistaminen sekä rakennuskannan uudistaminen. Opiston uusi asuntola opetustiloineen saatiin käyttöön vuonna 1975. Luther-opiston rehtorina Huhta toimi 1975-84 osana Seurakuntaopistoa.

Vuodet 1984-94 Huhta toimi Seurakuntaopiston Säätiön johtajana. Opetustehtävät vähenivät ja tilalle tuli paljon hallintoa ja kirkollista ja yhteiskunnallista verkostoitumista. Suurimmaksi työprojektiksi tuli uuden kurssikeskuksen rakentaminen. Kustannuspuoli ratkesi siten, että Kirkkohallituksesta tuli omistaja ja Seurakuntaopisto vuokrasi Kirkkohallitukselle maapohjan. Uudeksi työmuodoksi kehitettiin Uskonnonpedagoginen instituutti (UPI) koulujen uskonnonopettajien tueksi.

Suomen kirkon Seurakuntatoiminnan Keskusliiton pääsihteerinä Huhta toimi 1994-96. Suomen Kirkon Sisälähetysseura (SKS) ja Suomen Kirkon Seurakuntatoiminnan Keskusliitto (SKSK) olivat tehneet aiesopimuksen yhdistymisestä, kun järjestöjen toimialat olivat osittain päällekkäiset, mutta työn muodot erilaiset. Järjestöjen fuusio oli Huhdan tehtävä.

Vähitellen muodostui organisaatio, joka sai nimen Kirkkopalvelut ry ja jonka ensimmäisenä johtajana Huhta toimi vuodet 1996-2008. Kirkkopalveluiden vastuulle siirtyivät kirkon suurkatselmus Kirkkopäivät sekä Yhteisvastuukeräys. Kurssikeskus Atrinmaja Kittilässä oli Sisälähetyseuran perustama, mutta Kirkkopalvelut myi sen vuonna 2008.

Huhta siirtyi eläkkeelle vuonna 2008.

Sivutoimet ja luottamustehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jyväskylän kaupunkiseurakunnassa Huhta toimi kirkkovaltuutettuna 1974-75, Järvenpään seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtajana hän oli 1983-86 sekä Järvenpään seurakunnan kirkkoneuvoston jäsenenä 1987-90. Helsingin hiippakunnan hiippakuntakokouksiin Huhta osallistui 1982-84.

Kirkon diakoniakoulutuksen neuvottelukunnan puheenjohtajana Huhta oli 1984-90, Diakonia ry:n puheenjohtajana 1991-94 sekä Diakonia-ammattikorkeakoulun hallituksen jäsenenä 1997-2002.

Kirkon koulutuskeskuksen johtokuntaan Huhta kuului 1981-83 ja Kristillisen opistokeskuksen johtokunnan puheenjohtajuutta hän hoiti 1994-2007. Seurakuntaopiston Säätiön hallituksen jäsen hän oli 1996-2007.

Suomen Kansanopistoyhdistyksen hallituksen ja työvaliokunnan jäsenenä Huhta on toiminut 1976-84. Kirkon ulkomaanavun hallituksen jäsenenä hän oli 2002-08 sekä Luterilaisen Kulttuurisäätiön valtuuskunnan jäsenenä 2004-07. Yhteisvastuukeräyksen keräystoimikunnan puheenjohtajana Huhta oli 1994-2007.

Sisälähetysseuran oppilaitoksen johtokunnan puheenjohtajana hän oli 1997-2007 sekä on kuulunut Suomen Lähetysseuran Elders-ryhmään 2012 lähtien.

Kustannus Oy Kotimaan hallituksen puheenjohtajana Huhta oli 1994-2008, Kotimaa-yhtiöiden hallituksen puheenjohtajana 2006-08, Kirjapaja Oy:n hallituksen puheenjohtajana 1997-2001 sekä Arvojen Akatemian suunnitteluryhmän jäsenenä 1997-2007.

Ulkomaanmatkat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhdan ensimmäinen opintomatka oli lukioaikana Länsi-Saksaan 1960-luvun alussa. Huhta oli mukana Palestiinassa Munib Younania vihittäessä piispaksi 1998. Huhta oli mukana Namibiassa, kun Tomas Shivute 2002 vihittiin piispaksi. Vuonna 1996 Huhta kävi Riitta Virkkusen kanssa Tansaniassa tutustumassa tilanteeseen voida Seurakuntaopistolla kouluttaa kirkollisesti aktiivisia nuoria vapaaehtoistyöhön.

Kansainvälisesti Huhta on ollut Europäische Diakonenkonferens -komitean jäsen 1984-94, Intereuropean Comission on Church and Schoolin työryhmän jäsen 1990-94 sekä Deutscher Evangelische Kirchentagin kansainvälisen komitean jäsen 1997-2003.

Huhdan ja Eero Huovisen perheet lomailivat Thaimaan Phuketissa vuonna 2004 juuri, kun Intian valtameren maanjäristys ja tsunami tapahtuivat. Huhta ja Huovinen keskittyivät tukemaan Finnairin evakuointilentoja odottavia matkalaisia.

Huomioita ja ansioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhdalle myönnettiin rovastin arvo 1994 sekä kanslianeuvoksen arvo 2008. Sotilasarvoltaan hän on luutnantti.

Huhta on saanut Etelä-Pohjalaisen osakunnan, Kansanopistoyhdistyksen ja Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan ritarimerkin SVR R 1. Seurakuntatoiminnan Keskusliitto myönsi kultaisen ansiomerkin.

Huhta puhuu ruotsia ja saksaa ja on harrastanut kuorolaulua.

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksia

  • Rukouspäiväkäytäntö Suomessa. Helsingin yliopisto 1969.
  • Kasvatus ihmisyyteen : Seurakuntaopiston ja Luther-opiston juhlakirja. Toimittaneet Veikko Pöyhönen ja Simo Huhta ; kirjoittajina Erkki Aho...ja muita. Kirjapaja 1977.
  • Kirkkopalvelujen synty : Suomen kirkon sisälähetysseuran ja Suomen kirkon seurakuntatoiminnan keskusliiton integraatio vuosina 1993-1999. Kirkkopalvelut 1999.
  • Elämä on lahja. Herättäjä-Yhdistys 2020.

Artikkeleita

  • The Christian folk high school in Finland. Adult Education in Finland 22(1985) : 2, s. 21-23
  • Avaran kirkonmiehen vahva tilitys : Seurasin nuoruuteni näkyä : muistettavaa vuosilta 1939-82 (Mikko Juva). Diakonia 1994 : 4, s.39-40
  • Kun lomasta ei tullut lomaa : elämänhallinta tsunamin jälkeen. Suomen lääkärilehti 60(2005) : 35, s.3410-3411
  • Suoraselkäinen vakaumuksen mies : Pappi, professori, Kotimaa- ja Pohjalainen -lehtien päätoimittajana toiminut Jaakko Elenius (4.8.1939-14.6.2010). Kotimaa 2010 : 25-26, s.36-37

Talentin pääkirjoitukset ja kolumnit 1996-2000

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pappismatrikkeli 2018 : Prästmatrikeln 2018. Suomen kirkon pappisliitto 2019.
  • Elämä on lahja. Herättäjä-Yhdistys 2020.
  • Kuka kukin on teos vuosina 1978, 1982, 1986, 1990, 1994, 1998, 2001, 2003, 2005, 2007.
  • Vem och vad  2016.