Silomustesieni
| Silomustesieni | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Alaluokka: | Agaricomycetidae |
| Lahko: | Agaricales |
| Heimo: | Psathyrellaceae |
| Suku: | Varjomustesienet Parasola |
| Laji: | leiocephala |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Parasola leiocephala |
|
Silomustesieni (Parasola leiocephala, syn. Coprinus leiocephalus) on esimerkiksi puistoissa, puutarhoissa ja nurmikoilla, lähinnä varjoisissa paikoissa harvakseltaan kasvava mustesienilaji. Se kasvaa puoliloisena lehtihumuksella ja mädäntyvillä kasvinjätteillä, esimerkiksi lastuilla. Laji on Suomessa melko yleinen.[2]
Laji muistuttaa erehdyttävästi muita Parasola-suvun sieniä irtotyvisine helttoineen ja kellanruskeine keskustoineen sekä nopeasti ilmestymisensä jälkeen säteittäisen sateenvarjomaisesti avautuvine soikeine lakkeineen, mutta esimerkiksi heltat ovat hieman harvemmassa kuin esimerkiksi ratasmustesienellä (P. plicatilis). Jalan pituus vaihtelee 40–120 senttimetrin välillä ja paksuus on noin yhden ja kahden millimetrin välillä. Ilman mikroskooppia suvun lajeja on vaikea varmuudella erottaa toisistaan.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum[vanhentunut linkki] Luettu 29.10.2008
- ↑ a b Jan Vesterholt: ”Parasola586”, Funga Nordica, s. 561. Copenhagen: Nordsvamp, 2004. ISBN 978-87-983961-3-0. (englanniksi)
| ||||||||||