Sillikuninkaat
| Sillikuninkaat | |
|---|---|
 Helmisillikuningas (Hydrolagus colliei) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Rustokalat Chondrichthyes |
| Alaluokka: | Koppapäiset Holocephali |
| Lahko: | Sillikuningaskalat Chimaeriformes |
| Heimo: |
Sillikuninkaat Chimaeridae Bonaparte, 1831[1] |
| Katso myös | |
Sillikuninkaat (Chimaeridae) on valtamerissä elävien koppapäisten rustokalojen heimo.
Systematiikka ja evoluutio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sillikuninkaisiin kuuluu kaksi sukua ja 29 lajia. Suvuista laajempi Hydrolagus käsittää 22 lajia, Chimaera puolestaan seitsemän. Heimon lajeista varhaisimmat fossiilit ovat liitukaudelta ja kuuluivat sukuun Belgorodon. Chimaera-suvun fossiileja, jotka on ajoitettu liitukauden loppuun ja eoseenikaudelle, on löydetty Etelämantereelta.[2]
Lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pantterisillikuningas (Chimaera panthera)
- Sillikuningas (Chimaera monstrosa)
- Afrikansillikuningas (Hydrolagus africanus)
- Helmisillikuningas (Hydrolagus colliei)
- Kummituskuningas (Hydrolagus mitsukurii)
- Mustakummituskuningas (Hydrolagus lemures)
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sillikuninkaat elävät lauhkeissa ja lämpimissä vesissä. Ne ovat syvän veden kaloja ja erityisesti lämpimämmissä merissä ne elävät yli 200 metrin syvyydessä. Chimaera-kuvun sillikuninkaita tavataan Pohjois-Atlantilta, Afrikan rannikolta ja Japanin, Kiinan, Australian ja Uuden-Seelannin alueilta. Hydrolagus-lajit elävät Tyynellämerellä Pohjois-Amerikan, Japanin, Australian ja Uuden-Seelannin lähistöllä sekä Atlantin pohjois- ja länsiosissa.[2][3]
Anatomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sillikuninkaiden kuono on lyhyt ja pyöreä. Ensimmäinen selkäevä on korkea ja sen edessä on terävä myrkkypiikki. Myrkky aiheuttaa kipua myös ihmiselle. Toinen selkäevistä on pitkä ja matala ja ulottuu siimamaisen pyrstön kärkeen asti. Sillikuninkaiden rintaevät ovat suuret ja kalat käyttävät niitä liikkumiseen. Suurikokoisin sillikuninkaista on Chimaera lignaria, joka voi kasvaa 120 cm pitkäksi.[4][2][3]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sillikuninkaiden ravintoa ovat pienet kalat ja pohjan selkärangattomat eläimet. Sillikuninkaiden hedelmöitys on sisäinen, ja naaras munii kaksi noin 17 cm pitkää munakoteloa, jotka tarttuvat pohjaan.[4][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Markku Varjo, Lauri Koli ja Harri Dahlström: Maailman kalojen nimet, s. 7. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0. (suomenkieliset lajinimet)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Chimaeridae ITIS. Viitattu 7.2.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d Joseph S. Nelson: Fishes of the world, s. 46. John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.2.2011). (englanniksi)
- ↑ a b James Leonard Brierley Smith,Margaret Mary Smith,Phillip C. Heemstra: Smiths' Sea fishes, s. 144. Struik, 2003. ISBN 978-1868728909. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.2.2011). (englanniksi)
- ↑ a b Family Chimaeridae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 7.2.2011. (englanniksi)