Sillanpään marssilaulu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sillanpään marssilaulu on isänmaallinen sota-aikana 1940 syntynyt laulu, joka on edelleen suosittu muun muassa varusmiesten marsseilla. Sen on säveltänyt Aimo Mustonen Frans Emil Sillanpään tekstiin. Teksti perustuu Sillanpään aiemmin syksyllä 1939 tekemään runoon.

Sillanpään marssilaulusta on tehty useita äänitteitä.

Synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuussa 1939, jolloin suomalaiset miehet – muiden muassa F. E. Sillanpään vanhin poika Esko – oli komennettu ylimääräisiin kertausharjoituksiin ja kansalaiset seurasivat huolestuneina valtioneuvos J. K. Paasikiven ja ministeri Väinö Tannerin neuvotteluja Moskovassa, Helsingin Töölössä asunut Sillanpää kuuli eräänä päivänä sotilasosaston marssivan hänen ikkunansa alitse ja laulavan "Maailman Mattia". Sillanpää suivaantui "yhdentekevän renkutuksen" laulamisesta vakavana aikana ja päätti kirjoittaa samaan säveleen sopivammat sanat, jotka julkaistiin Suomen Kuvalehdessä lokakuun lopulla otsikolla "Marssilaulu – Tervehdys pojalleni ylimääräisiin".[1]

Pääesikunnan tiedotusosastolla työskennellyt kapteeni Reino Palmroth (Palle) luki runon ja tajusi heti, että siinä oli ilmaistu koko kansan mielialat. "Maailman Matin" sijasta hän piti parempana, että sanoja siivittämään saataisiin kokonaan uusi sävelmä. Palmroth soitti siitä paikasta Yleisradioon ja pyysi kymmenen minuuttia lähetysaikaa sävellyskilpailun julistamista varten. Säveltäjille annettiin viikko aikaa ja kilpailu ratkaistiin yhtä tulisella vauhdilla. Kilpailun raatiin kuuluivat Reino Palmroth ja F. E. Sillanpää sekä puolustusvoimien ylikapellimestari, musiikkieverstiluutnantti Lauri Näre, tohtori Sakari Pälsi ja toimittaja Maija Suova. Voittajaksi nousi suurelle yleisölle tuntematon mainospäällikkö Aimo Mustonen, joka päihitti monta tunnettua säveltäjää. Voittoisan sävellyksen nimeksi otettiin kirjailijan suostumuksella Sillanpään marssilaulu, ja siitä tuli syksyn 1939 iskumarssi, jota laulaen suomalaiset sotilaat asettuivat talvisodan puolustusasemiin.[1]

Panu Rajalan mukaan laulussa ovat mukana kaikki F. E. Sillanpään tuotannon keskeiset teemat. Laulu alkaa maisemakuvauksella, joka on lavea vetäisy Suomen kartan eteläkärjestä maan pohjoisimpaan kolkkaan ja joka rakentaa hieman mystisen kollektiivisen yhteistunteen. Toinen säkeistö kuvaa ajankohdan henkeä, mutta sukupolvien ketjun korostaminen palauttaa sanonnan levolliseen poljentoon. Kolmannen säkeistön loppunousu kokoaa yhteen sukupolvet, perheen tukipilarit äidit ja morsiamet sekä nostaa isänmaata puolustavan miehen myyttiseen voimaan ja itsetuntoon. Sotamarssien joukossa Sillanpään marssilaulu on rauhanomaisimpia, sanonnaltaan kokonaan puolustuksellinen ja sävyltään miltei kotirintaman marssi.[1]

Puolustusvoimien johdossa arvioitiin Sillanpään marssilaulun vastanneen henkisesti vähintään yhtä divisioonaa Suomen puolustuksessa. Oma merkityksensä oli myös sillä, että sota-ajan suosituin marssilaulu oli kotimaista tekoa eikä esimerkiksi saksalainen. Sillanpään marssilaulu pysyi hengissä läpi sotavuosien. Suomen ja Neuvostoliiton välisen "uuden ystävyyspolitiikan" alettua jatkosodan jälkeen Sillanpään marssilaulu joutui Yleisradiossa soittokieltoon ja se rasitti kirjailijan mainetta YYA-Suomessa ja itänaapurissa.[1]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Panu Rajala: Korkea päivä ja ehtoo: F. E. Sillanpää vuosina 1931–1964, s. 188–190. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 595, 1993, Helsinki. ISBN 951-717-779-8.
Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.