Sileävalukerho

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sileävalukerho oli 1950- ja 1960-luvulla kokoontunut valtakunnallinen rakennusurakoitsijoiden ja rakennusliikkeiden omistajien epävirallinen yhdistys, joka tutki ja teki jäsenistölle tunnetuksi teollista elementti- ja betonirakennustekniikkaa. Kerho myös lobbasi päättäjille voimakkaasti teollisen elementtituotannon ja aluerakentamisen etuja.

Kerhon jäsenet olivat eri puolilta maata olevien rakennusliikkeiden johtajia. Koska yritysten päämarkkina-alueet olivat eri puolilla maata, eivät ne kilpailleet samoista urakoista, joten tietoa ja kokemuksia betonielementtitekniikasta voitiin vaihtaa vapaammin. Jäsenillä oli yhteinen näkemys teollisen betonielementtitekniikan tuomista tulevista kustannussäästöistä rakentamisessa.[1]

Vuonna 1957 perustetun kerhon jäseniä olivat[1][2]:

Sileävalukerhon jäsenyys ei ollut auki kaikille. Rakennusalan keskeisimpiin vaikuttajiin kuulunutta Armas Puolimatkaa ei otettu joukkoon.[2] Puolimatkaa varottiin; hänet tiedettiin häikäilemättömäksi liikemieheksi, jonka käytöskin saattoi olla hyvin ronskia.[1]

Kerho järjesti seminaareja ja ulkomaanmatkoja. Mukaan kutsuttiin rakennusalan asiantuntijoita eri tahoilta, virkamiehiä ja poliittisia päättäjiä. Seminaareissa tuotiin esille teollisen asuntotuotannon kustannustehokkuutta ja suurten aluerakentamiskohteiden välttämättömyyttä. Matkoilla haettiin oppia elementtitekniikasta ja tutustuttiin teolliseen rakennustuotantoon eri maissa. Mukana olivat usein esimerkiksi rakennushallituksen pääjohtaja Jussi Lappi-Seppälä, Aravan (myöh. Asuntohallituksen) pääjohtaja Olavi Lindblom ja Postisäästöpankin pääjohtaja Teuvo Aura. Sileävalukerholaiset pääsivät esittelemään virkamiehille omaksumiaan uusia tekniikoita ja vakuuttamaan niiden toimivuutta.[1]

Vuonna 1964 kerhon jäsenet perustivat Asuntopoliittinen yhdistys ry:n. Yhdistyksen tarkoituksesi määriteltiin säännöissä sosiaalisen asuntotuotannon edistäminen. Varsinaisesti yhdistys oli kuitenkin perustettu ajamaan elementtituotantoa käyttävien rakennusliikkeiden etuja.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Antti Tuuri: Linnuille pesänsä, ketuille kolonsa. Suomen Rakennuslehti Oy, 1998. ISBN 951-664-020-6.
  • Koskinen, Reijo: Näin syntyivät lähiöt. Helsingin Sanomat 27.11.1994. HS Arkisto (maksullinen). Sanoma News.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Tuuri 1998, s. 72-74
  2. a b Koskinen/HS 1994