Silbury Hill

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Silbury Hill
Sijainti

Silbury Hill
Koordinaatit 51°24′56″N, 1°51′27″W
Valtio  Iso-Britannia
Paikkakunta Wiltshire
Aiheesta muualla

Commonsissa

Ilmakuva Silbury Hillistä, Wiltshireissa, takan kulkee A4-tie.
Silbury Hill, muinainen maakumpu Englannissa melko lähellä Stonehengea.

Silbury Hill on neoliittisellä kaudella rakennettu maakumpu Englannissa melko lähellä Stonehengea ja Avebury Circleä Wiltshiren piirikunnassa, jossa on myös West Kennetin pitkäkumpu. Kumpu on noin 40 metriä korkea ja perustuksesta 165 metriä leveä. Sen rakentaminen aloitettiin vuoden 2500 eaa. jälkeen, ja nykyisen muotonsa se on saanut useassa rakennusvaiheessa. Kummun alkuperäistä merkitystä ei tiedetä, mutta sen käytöstä on esitetty monia teorioita.

Koko ja rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sillbury Hill on noin 40 metriä korkea ja juurestaan noin 165 metriä leveä maakumpu. Sen huippu on tasainen ja läpimitaltaan noin 30-metrinen. Kumpu on saattanut aiemmin olla 45 metriä korkea, mutta sen huippua on todennäköisesti myöhemmin madallettu puolustustarkoitusta varten.[1] Kummussa on 248 000 kuutiometriä maata, ja sen rakentamisen on arvioitu vieneen 4–6 miljoonaa miestyötuntia.[2]

Silbury Hillin rakentaminen aloitettiin neoliittisella kaudella vuoden 2500 eaa. jälkeen, todennäköisesti lähempänä vuonna 2400 eaa. Sen rakentaminen vei muutamia sukupolvia, ehkäpä muutamia vuosisatoja, kunnes ensimmäisen vaiheen rakennustyöt lopetettiin.[1] Arkeologeilla ei ole nykyään varmuutta siitä, monessako vaiheessa koko kumpu rakennettiin. Richard Atkinson 1960-luvun tekemän tunnetun tulkinnan mukaan kumpu tehtiin kolmessa vaiheessa.[3]

Kummun rakennusaineena käytettiin liitukiveä, savea ja turvetta. Rakentajat käyttivät tukimuureja sen vakauttamiseksi. Aiemmin oletettiin, että kumpu rakennettiin portaittain, mutta 2000-luvun tutkimuksissa on löydetty todisteita myös mahdollisesta spiraalin muotoisesta huipulle nousevasta polusta.[4] Rakennussyytä ei varmuudella tiedetä, mutta rakentaminen sijoittui Britannian esihistorian merkittävällä ajanjaksolle, jolloin historiassa tapahtui suuria muutoksia.[5]

Kaivaushistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muinaistutkijat ja arkeologit ovat tutkineet Silbury Hilliä ainakin 1600-luvun lopulta saakka. Hugh Perry ja eversti Drax tekivät 1776 ensimmäiset kaivaukset kummun huipulla. Heidän jälkeen aluetta tutkivat muun muassa John Gardner Wilkinson vuonna 1867, Alfred C. Pass vuonna 1886 ja Flinders Petrie heti ensimmäisen maailmansodan jälkeen. BBC televisio Richard Atkinsonin kaivauksia vuosina 1968–1970. Atkinsonin tulkintaa kummun rakenteesta oli vallitseva teoria 1900-luvun lopun ajan.[4]

2000-luvulla alkoi kummun tutkimisessa uusi vaihe, kun vuonna 1776 tehty kuilu romahti yllättäen vuonna 2000. Uusissa tutkimuksissa käytettiin muun muassa seisimisiä menetelmiä kummun rakenteen selvittämiseksi, mutta vain vähän varsinaisia kaivauksia. English Heritagen johtamissa tutkimuksissa löytyi monia todisteita, jotka olivat ristiriidassa Atkinsonin teorioiden kanssa.[4]

Käyttötarkoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silbury Hillin käyttötarkoituksesta on esitetty lukuisia teorioita, mutta mitään varmuutta sen käytöstä ei ole saatu. Sen tasaista huippua on jopa kutsuttu eräänlaiseksi red herringiksi. Huippu ei ole enää muinaisessa muodossaan, ja sitä onkin muutettu useita kertoja historian aikana. Alkuperäiset rakentajat eivät voineet tietää, minkälaiseksi rakennelma lopulta muodostuu.[6]

Alueen varhaiset kaivajat uskoivat, että kumpu on englantilaisen kuninkaan hauta. Paikallisessa kansanperinteessä kumpua onkin pidetty kuningas Silin (tai Zelin) hautana tai uskottu, että kummun sisällä on realistisen kokoinen patsas Silistä kultaisen hevosen selässä. Kummun tasaiselle huipulle on esitetty useita teorioita. On esitetty, että rakennelman huipulla pidettiin druidiuhrauksia tai että se oli jättimäinen aurinkokello, tähtitieteellinen observatorio tai äitimaan symboli.[7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Field, David: Great sites: Silbury Hill. British Archaeology, 5/2003, 9. vsk, nro 70. Council for British Archaeology. ISSN 1357-4442. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.2.2013. (englanniksi)
  • Hauhgton, Brian: Hidden History. Franklin Lakes, New Jersey: The Career Press, 2007. ISBN 978-1-56414-897-1. Google-kirjat (viitattu 3.2.2013).
  • Leary, Jim & Field, David: Making sense of Silbury. British Archaeology, 1/2011, 18. vsk, nro 116. Council for British Archaeology. ISSN 1357-4442. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.2.2013. (englanniksi)
  • Mann, Nicholas: Avebury Cosmos. O-Books, 2011. ISBN 978-1-84694-680-6. Google-kirjat (viitattu 3.2.2013).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Mann, s. 140–141.
  2. Hauhgton, s. 29.
  3. Hauhgton, s. 30.
  4. a b c Field: Great sites: Silbury Hill.
  5. History and Research: Silbury Hill English Heritage. Viitattu 3.2.2013. (englanniksi)
  6. Leary & Field: Making sense of Silbury.
  7. Hauhgton, s. 31.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]