Sikamessias

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sikamessias on kuvataiteilija Harro Koskisen pop-taidetta edustava teos vuodelta 1969. Se kuvaa Jeesuksen tapaan ristiinnaulittua sikaa, jonka pään ympärillä on sädekehä. Teos on vuodesta 1990 lähtien kuulunut Valtion taidemuseon eli nykyisen Suomen Kansallisgallerian omistukseen ja se on sijoitettu nykytaiteen museo Kiasman kokoelmiin Helsinkiin.[1] Sikamessias tuli tunnetuksi aiheuttamastaan jumalanpilkkasyytteestä, joka lopulta johti sakkotuomioihin.[2]

Teos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sikamessiaan hahmotelma vuonna 1968 ilmestyneen Aamurusko-lehden kannessa.

Koskinen piirsi ensimmäisiä sikakuviaan jo kouluaikoina ja myöhemmin 1960-luvun lopussa niitä ilmestyi turkulaisessa Aamurusko-underground-lehdessä.[3] Sikamessias on isokokoisempi versio teoksesta Sikakrusifiksi, joka on osa hänen vuonna 1969 tekemäänsä Sikatuotanto-sarjaa. Sen muita töitä ovat muun muassa televisiota katselevaa sikaperhettä esittävä Sikaperhe-installaatio sekä Sikapoliisivaakuna ja Sikavaakuna, jotka ovat mukaelmia Suomen leijonavaakunasta ja poliisin tunnuksesta.[4]

Sikamessias koostuu 3,8 metriä korkeasta puisesta rististä, johon on kiinnitetty lastulevylle akryylivärein maalattu sika.[1] Se oli ensimmäistä kertaa esillä syyskuussa 1969 Helsingin Taidehallissa järjestetyssä 23. Nuorten näyttelyssä, jonka teemana oli ”taide osallistuvana”. Teos oli sijoitettu näyttelyn näkyvimmälle paikalle heti sisäänkäynnin jälkeen.[5]

Koskinen on myöhemmin kertonut, ettei sikateosten tarkoitus ollut pilkata uskontoa, vaan ainoastaan omasta hyvinvoinnistaan välittävää pikkuporvarillistoa. Hänen mukaansa sikojen yhteisön messiaskin on sika.[6]

Aikalaisarviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomien taidearvostelija Marjaleena Wegelius keskittyi näyttelystä kertovassa kirjoituksessaan joidenkin taiteilijoiden protestiin sitä vastaan, että näyttelylle oli asetettu teema. Wegelius totesi taiteen olevan huono väline vaikuttamiseen ja kannanottoon, vaikka jotkut kirjallisten oikeudenkäyntien synnyttämät kohut olivat aiheuttaneet ”vääristyneitä näköaloja” taiteen vaikutusmahdollisuuksista yhteiskunnassa. Nuorten näyttelyyn saivat osallistua alle 40-vuotiaat taiteilijat. Tämän ikäisten taiteilijoiden pitäminen nuorina sai myös kirjoituksessa laajalti tilaa. Sikamessias sai yhden virkkeen mittaisen arvioinnin, jonka mukaan se oli ”siekailematon ja suorasukainen osoitus, joka osuu mihin osuu”. Arviointiin oli liitetty kuva Sikamessiaasta ja Kimmo Kaivannon veistoksesta Contact.[7]

Tuomio jumalanpilkasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rikosilmoituksen sikamessiaasta teki helsinkiläinen maallikkosaarnaaja, 35-vuotias muurari Kyösti Laari (1935–1996). Hän ei itse ollut käynyt Taidehallin näyttelyssä, vaan oli kuullut teoksesta radiosta ja myöhemmin nähnyt siitä kuvan sanomalehdessä. Laari oli tietoinen, että vuonna 1902 Martiniquen saaren asukkaat olivat rituaalissaan kantaneet ristiinnaulittua sikaa, jonka jälkeen Saint-Pierren kaupunki tuhoutui tulivuorenpurkauksessa. Sikamessiaan johdosta hän pelkäsi jotain vastaavaa tapahtuvan myös Helsingille ja päätti tehdä näyttelystä rikosilmoituksen. Suomen Kuvalehden toimittajalle Pirkko Pekkariselle antamassaan haastattelussa Laari tunsi saaneensa Jumalalta käskyn toimia, koska Helsingin hiippakunnan piispa Aarre Lauha ja kirkko eivät olleet reagoineet asiaan mitenkään. Sikamessias aiheutti Suomen lisäksi kohua myös Sveitsissä erään paikallisen sanomalehden julkaistua siitä kuvan. Maan luterilainen ja katolinen kirkko pitivät teosta Jumalaa pilkkaavana shokkitaiteena.[5]

Laarin rikosilmoituksen perusteella Helsingin kaupunginviskaali päätti nostaa syytteen jumalanpilkasta sekä taiteilijaa että näyttelyn järjestäjiä vastaan.[4] Tapaus kävi läpi kaikki oikeusasteet ja lopulta vuonna 1974 korkein oikeus katsoi, ettei ollut syytä muuttaa hovioikeuden päätöstä. Niinpä taiteilija Harro Koskinen tuomittiin jumalanpilkasta (Sikamessias) ja kahdesta valtakunnanvaakunan häpäisemisestä (Sikavaakuna) 70:een kolmen markan päiväsakkoon eli yhteensä 210 markkaa. Arvostelulautakunnan jäsenet tuomittiin kukin 50:een päiväsakkoon. Lisäksi yksi toimittaja sai maksettavakseen 300 markkaa sekä kolme taiteilijaa 250 markkaa sakkoja. Tuomittujen sakkojen määrä oli yhteensä 1 260 markkaa.[8]

Oikeidenkäynnin jälkeen teos on ollut esillä muun muassa Turussa ja Reykjavikissä, mutta ei enää aiheuttanut pahennusta. Tapauksen johdosta Koskinen kuitenkin menetti apurahansa vuosiksi, mikä aiheutti hänelle taloudellisiin ongelmia. Kohun jälkeen Koskinen muutti Turusta maaseudulle ja vaihtoi 1970-luvun aikana tyyliään realismiin.[6] Vuonna 2009 teosta esiteltiin Koskisen muun sikatuotannon ohella Tallinnan Kumu-taidemuseossa.[9]

Vuoden 2017 kohu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syksyllä 2017 Sikamessias on esillä Kouvolan taidemuseon järjestämässä Sirpaleita suomalaisuudesta -näyttelyssä, joka on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa. Lokakuussa Kouvolan kaupunki vastaanotti 27 asukkaan allekirjoittaman addressin, jossa vaadittiin teoksen poistamista, koska se heidän mukaansa pilkkasi Jeesusta.[10] Asiaa käsitellyt lautakunta kuitenkin totesi, ettei valitus aiheuta toimenpiteitä, ja teos pysyy näytteillä tammikuuhun 2018 saakka.[11] Koskinen kommentoi uutta kohua sanomalla ainoastaan ”vähäjärkisten” kuvittelevan, että Jumalaa voisi pilkata.[12] Hänen mukaansa uusi kohu oli ”yleisen kulttuuritaantuman ilmentymä”.[6]

Marraskuussa 2017 yhdeksän eri puolueiden kansanedustajaa teki perussuomalaisten Mika Niikon johdolla asiasta kirjallisen kysymyksen. Heidän mukaansa ei ole suotavaa, että Jumalaa pilkkaavaa taideteosta ylläpidetään valtion varoista ja esitellään Suomen itsenäisyyden juhlavuoden näyttelyssä. Allekirjoittajien joukossa olivat muun muassa Sari Essayah, Päivi Räsänen, Teuvo Hakkarainen ja Toimi Kankaanniemi.[13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Koskinen, Harro: Sikamessias 1969 Suomen Kansallisgalleria. Viitattu 31.7.2014.
  2. Huovinen, Arto: Kun Sikamessias raastupaan vei 9.4.2012. Kansan Uutiset. Viitattu 31.7.2014.
  3. Virolaisille esitellään Harro Koskisen sika ja muuta poptaidetta 1.10.2009. Yle Uutiset. Viitattu 22.11.2017.
  4. a b Sikatuotanto (1969) Harro Koskisen kotisivut. Viitattu 31.7.2014.
  5. a b Pekkarinen, Pirkko: Sikamessias-kantelija tekee vain mitä käsketään. Suomen Kuvalehti, 2.10.1970, nro 40, s. 60–61. Digilehti (vain tilaajille) (PDF) Viitattu 31.7.2014.
  6. a b c Lehmusvesi, Jussi: ”Totta kai sikojen messias on sika” – 24-vuotiaana jumalanpilkasta tuomittu Harro Koskinen on jälleen kohun keskellä, nyt keskiluokkaa pilkkaava Sikamessias raivostuttaa Kouvolassa 14.10.2017. Helsingin Sanomat. Viitattu 22.11.2017.
  7. Wegelius, Marjaleena: Nuorten näyttely vastatuulessa. Helsingin Sanomat, 14.9.1969, s. 25. Viitattu 13.2.2015.
  8. Korkein oikeus vahvisti tuomiot Sika-teoksille. Helsingin Sanomat, 17.3.1974, s. 3, 11. Viitattu 14.2.2015.
  9. HARRO! Suomen poptaiteen klassikko Kumussa 28.9.2009. Suomen Tallinnan suurlähetystö. Viitattu 22.11.2017.
  10. Krautsuk, Satu; Kaipainen, Minna: 1970-luvulla jumalanpilkasta rangaistuksen tuonut Sikamessias nosti uuden porun – adressi vaatii taidemuseota poistamaan teoksen näyttelystä Kouvolassa 13.10.2017. Yle Uutiset. Viitattu 22.11.2017.
  11. Aho, Tiina; Haimi, Annamari: Sikamessias pysyy Poikilossa — lautakunta kävi aiheesta vilkasta keskustelua 25.10.2017. Kouvolan Sanomat. Viitattu 22.11.2017.
  12. Penttinen, Anne: Taiteilija Harro Koskinen Sikamessias-kohusta: ”Vain vähäjärkinen luulee, että Jumalaa edes voisi pilkata” 13.10.2017. Kouvolan Sanomat. Viitattu 22.11.2017.
  13. Krautsuk, Satu: Suomi 100 -näyttelyn Sikamessiaasta tehtiin kirjallinen kysymys – "Jos islamin profeetta kuvattaisiin siaksi, Suomen liput käryäisivät jo jossain" 22.11.2017. Yle Uutiset. Viitattu 22.11.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]