Sijoitusvakuutus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sijoitusvakuutus on säästöhenkivakuutus. Vakuutussäästämisellä voidaan varautua omaan vanhuuteen ja ansiotulojen loppumiseen tai vanhuudesta aiheutuvan lisähoivan tarpeen rahoittamiseen. Vakuutussäästäminen voi tapahtua myös jonkun muun kuin vakuutussäästäjän itsensä hyväksi, kuten esimerkiksi lasten tai lastenlasten. Säästöhenkivakuutuksen vakuutussäästön voi myös yleensä nostaa itselleen kesken sopimuskauden.

Sijoitusvakuutus eli säästöhenkivakuutus on sopimus, jossa vakuutettu saa korvausta, jos hän on sovittuna aikana hengissä. Vakuutuskorvaus voidaan suorittaa kerralla tai osissa pidemmällä aikavälillä, jolloin kyseessä on usein eläke.

Henkivakuutuksen idea on yksinkertainen: asiakas maksaa vakuutusmaksun tai useita vakuutusmaksuja, joita vakuutusyhtiö säilyttää asiakkaan lukuun ja palauttaa sovittuna ajankohtana sijoitukselle kertyneen koron kera. Säästöaikana vakuutusyhtiö sijoittaa saamansa vakuutussumman parhaan kykynsä mukaan mahdollisimman tuottavasti. Sijoitusten on myös oltava niin turvattuja, että vakuutusyhtiö kykenee sopimuskauden päättyessä maksamaan sovitun vakuutuskorvauksen vakuutetulle. Säästöhenkivakuutuksen tuotto voi olla sovittu kiinteäkorkoiseksi, jolloin vakuutusyhtiö ottaa riskin hyvistä ja huonoista sijoitusvuosista itselleen. Hyvän sijoitusvuoden tuottoja käytetään tasaamaan huonon sijoitusvuoden tuottoja. Kiinteän koron lisäksi on voitu sopia asiakashyvityksestä, joka maksetaan asiakkaan vakuutusäästölle, mikäli sijoitusvuosi on ollut hyvä.

Lähtökohtaisesti säästö palautetaan vain, mikäli vakuutuksenottaja on elossa kun vakuutussopimus päättyy. Jos vakuutuksenottaja ehtisi kuolla ennen sopimuksen päättymistä, tasattaisiin yhtiöön jäänyt vakuutussäästö muiden vakuutuksenottajien kesken. Käytännössä säästöhenkivakuutukseen on useimmiten liitetty kuolemanvaravakuutus, jolloin vakuutetun kuollessa kesken sopimuskauden ennalta määritelty edunsaaja saa kertyneen vakuutussäästön itselleen. Vakuutussäästäminen on ajankohtaista silloin, kun ansiotuloista jää jäljelle säästöjä myöhempää aikaa varten. [1][2]

Henkivakuutuksissa saattaa olla myös kytkettynä muita henkilövakuutukseen kuuluvia vakuutusturvia, esimerkiksi työkyvyttömyysvakuuton sisältö.

Sijoitussidonnaiset vakuutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijoitussidonnaisessa vakuutuksessa eli unit link -vakuutuksessa vakuutuksenottaja voi itse määrittää varsin pitkälle sen, miten hänen vakuutukseen maksamansa varat sijoitetaan. Vakuutusyhtiö tarjoaa asiakkaan valittavaksi useita vaihtoehtoisia sijoituskohteita, kuten koti- tai ulkomaisia osakkeita tai joukkovelkakirjalainoja. Käytännössä valittavana on markkinoilla muutenkin toimivia sijoitusrahastoja. Vakuutuksenottaja valitsee näistä yhden tai useamman, johon hänen säästönsä ohjataan sovitussa suhteessa. Sijoitussidonnaiset vakuutukset vievät vakuutussäästämistä sijoitustoiminnan alueelle, missä se kilpailee suoran osake-, korko- ja rahastosijoittamisen sekä pankkitallettamisen kanssa. Vakuutuksenottajan säästön arvo sidotaan varoilla hankitun sijoitustuotteen arvoon. Näin ollen riski vakuutussäästön arvosta on vakuutuksenottajalla eikä vakuutusyhtiöllä. Sijoitustuotteen arvon noustessa asiakas saa hyödyn itselleen täysimääräisenä, mutta toisaalta vakuutusyhtiö ei sitoudu huonon kurssikehityksen aikoina tasapainottamaan vakuutussäästön arvoa omalla riskillään.[3][4]

Kapitalisaatiosopimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapitalisaatiosopimus poikkeaa muista henkivakuutuksista siten, että sopimuksen perusteella ei vakuuteta ketään. Kapitalisaatiosopimus on aina määräaikainen ja ne on tehty pääasiassa pitkäaikaiseen säästämiseen. Kapitalisaatiosopimus voi olla sijoitussidonnainen, laskuperustekorkoinen tai näiden kahden yhdistelmä. Valinnalla on merkitystä tuoton ja riskin kannalta.[5] Laskuperustekorkoisessa vakuutussopimuksessa sovitaan jokin tietty kiinteä korko, jonka säästöt tuottavat tai johonkin korkotekijään (esim. euribor tai vastaava) sidottu korko. Lisäksi laskuperusteisissa sopimuksissa voidaan maksaa asiakashyvitystä sen mukaan, miten vakuutusyhtiö on vuositasolla onnistunut sijoituksissaan.[6]

Sijoitussidonnaisessa kapitalisaatiosopimuksessa asiakas valitsee itse sopimukseen liittyvät sijoitukset, jotka usein ovat sijoitusrahastojen osuuksia tai niin sanottujen rahastokorien osuuksia. Tuotoista ja riskeistä vastaa asiakas itse.[5]

Verokohtelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säästöhenkivakuutuksen perusteella maksettavan säästösumman verotus riippuu siitä, kuka on edunsaaja. Jos säästösumma maksetaan vakuutuksenottajalle itselleen (ja hän on itse vakuutettuna) tai hänen lähiomaiselleen, veronalaista pääomatuloa on vain se osa, joka on karttunut tuottona. Jos edunsaajana ei ole vakuutuksenottaja itse vaan hänen lähiomaisensa, lahjaverotus kohdistuu - muun kuin edellä sanotun tuloverotettavan tuoton osalta - maksettavaan säästösummaan.

Henkivakuutusten verotusta koskevat säännökset löytyvät pääasiassa tuloverolaista (TVL 1535/1992), laista elinkeinotulon verottamisesta (EVL 360/1968) ja laista eräistä vakuutusmaksuista suoritettavasta verosta (664/1966).[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rantala, Jukka & Kivisaari, Esko: Vakuutusoppi, s. 474-480. Finanssi- ja vakuutuskustannus Oy, 2014.
  2. Antila, Veli-Aunus et al.: Vapaaehtoinen henkilövakuutus, s. 96-97. Suomen vakuutusalan koulutus ja kustannus Oy, 2005.
  3. Rantala, Jukka & Kivisaari, Esko: Vakuutusoppi, s. 480-481. Finanssi- ja vakuutuskustannus Oy, 2014.
  4. Antila, Veli-Aunus et al.: Vapaaehtoinen henkilövakuutus, s. 107-116. Suomen vakuutusalan koulutus ja kustannus Oy, 2005.
  5. a b Rantala, Jukka & Kivisaari, Esko: Vakuutusoppi, s. 481-482. Finanssi- ja vakuutuskustannus Oy, 2014.
  6. Antila, Veli-Aunus et al.: Vapaaehtoinen henkilövakuutus, s. 103-105. Suomen vakuutusalan koulutus ja kustannus Oy, 2005.
  7. Rantala, Jukka & Kivisaari, Esko: Vakuutusoppi, s. 354-356. Finanssi- ja vakuutuskustannus Oy, 2014.