Siikameltti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Siikameltti
Australian grayling.JPG
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Kuorekalat Osmeriformes
Heimo: Talkameltit Retropinnidae
Suku: Prototroctes
Laji: maraena
Kaksiosainen nimi

Prototroctes maraena
Günther, 1864

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Siikameltti Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Siikameltti Commonsissa

Siikameltti (Prototroctes maraena) on talkameltteihin kuuluva kalalaji. Lajia tavataan uhanalaisena makeista vesistä Australiasta.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siikameltti voi kasvaa suurimmillaan 33 cm pitkäksi ja tyypillinen pituus on 18–20 cm. Laji on ruumiinmuodoltaan pitkänomainen, pienipäinen ja hoikka. Selkäevä sijaitsee ruumiin takaosassa ja sen takana on rasvaevä. Kalan pyrstöevä on haarautunut. Väriltään siikameltti on selästään ruskea, kyljistään kellertävän harmaa ja vatsastaan hopeanharmaa. Selkä- ja pyrstöevät ovat harmaat ja muut evät kellertävät. Kutuaikaan koiraan otsaan muodostuu kyhmyjä.[2][3][4][5]

Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siikamelttiä tavataan rannikon läheisyydestä Victoriasta, Uudesta Etelä-Walesista ja Tasmaniasta. Lajin elinympäristöä täysikasvuisena ovat kirkasvetiset, viileät ja nopeasti virtaavat joet ja purot. Kala liikkuu parvina erityisesti lisääntymisaikaan. Siikameltin ravintoa on erityisesti levä ja eloperäinen materiaali, mutta se syö myös hyönteisiä, niiden toukkia ja planktonäyriäisiä. Lisääntymisaika on helmikuusta toukokuulle ja laji kutee jokiin. Kuoriutuneet poikaset ajautuvat virran mukana mereen ja elävät siellä kuudesta yhdeksään kuukautta ja vaeltavat sitten takaisin makeisiin vesiin.[1][2][3][4][5][6]

Siikameltti luokitellaan vaarantuneeksi. Kantaa uhkaavat erityisesti patojen rakentaminen, ilmastonmuutoksen aiheuttama kuivuus ja vieraslajit kuten taimen. Siikameltti oli 1900-luvun alussa suosittu onkikala, mutta kannan vähenemisen vuoksi laji on rauhoitettu.[1][2][3][4][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Koster, W. & Gilligan, D.: Prototroctes maraena IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-2. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.11.2021. (englanniksi)
  2. a b c Prototroctes maraena (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 25.11.2021. (englanniksi)
  3. a b c Anne Hildyard (päätoim.): Endangered Wildlife and Plants of the World, s. 647-648. Marshall Cavendish Corporation, 2001. ISBN 0-7614-7199-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.11.2021). (englanniksi)
  4. a b c Francis Bernard Prokop: Australian Fish Guide, s. 14. Australian Fishing Network, 2000. ISBN 978-1-8651-3107-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.11.2021). (englanniksi)
  5. a b c Australian Grayling, Prototroctes maraena Günther 1864 Fishes of Australia. Museums Victoria. Viitattu 25.11.2021. (englanniksi)
  6. Tim M. Berra: Freshwater Fish Distribution, s. 262. University of Chicago Press, 2007. ISBN 9780226044422. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.11.2021). (englanniksi)