Siirry sisältöön

Sielun matka Jumalaan

Wikipediasta

Sielun matka Jumalaan (lat. Itinerarium mentis in Deum) on Bonaventuran teos vuodelta 1259.

Teosta pidetään lyhyydestään huolimatta yhtenä kristillisen kirjallisuuden huomattavimmista teoksista, ja yhtenä keskiajan edustavimmista kirjoista. Se on samaan aikaan filosofinen ja teologinen teos, keskiajan spiritualiteetin summa ja näyte fransiskaanisääntökunnan ajattelusta. Lisäksi se viitoittaa tietä uudelle luonnon arvostamiselle ja myös sen empiiriselle tutkimiselle. Bonaventura jatkaa teologisesti platonilais-augustinolaista linjaa. Teoksen suomennoksessa latinan sana speculatio on käännetty tähyämiseksi. Mens on suomeksi lähinnä "mieli" mutta tarkoittaa myös korkeampia sielunkykyjä yhdessä: muistia, ymmärrystä ja tahtoa. Otsikossa se on yleiseen tapaan käännetty vain "sieluksi",[1]

Teoksen sisällys:

  • I. Jumalaan kohoamisen asteista ja hänen tähyämisestään hänen jälkiensä perusteella kaikkeudessa
  • II. Jumalan tähyämisestä hänen jäljistään tässä aistein havaittavassa maailmassa
  • III. Jumalan tähyämisestä hänen kuvansa perusteella, joka on painettu luonnollisiin kykyihin
  • IV. Jumalan tähyämisestä hänen kuvastaan, jonka armon lahjat ovat uudistaneet
  • V. Jumalallisen ykseyden tähyämisestä hänen ensimmäisen nimensä perusteella, joka on Oleminen
  • VI. Pyhimmän Kolminaisuuden tähyämisestä hänen nimestään, joka on hyvyys
  • VII. Henkisestä ja mystisestä noususta, jossa ymmärrys saa levon ja jossa kiintymys siirtyy kokonaan Jumalaan
  1. Seppo A. Teinonen: Esipuhe. Sielun matka Jumalaan, s. 7-16

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Sielun matka Jumalaan. (Johdanto, suomennos, selitykset: Seppo A. Teinonen. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 150) Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1987. ISBN 951-9111-62-X Teoksen verkkoversio.