Siegfried Herrmann
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Siegfried Herrmann elokuussa 1956 Erfurtissa Itä-Saksan mestaruuskilpailuissa. | |||
Maa:  Itä-Saksa
| |||
| Sisäratojen EM-kilpailut | |||
 Hopeaa |
Dortmund 1966 | 3 000 metriä | |
Siegfried Herrmann (7. marraskuuta 1932 Unterschönau – 14. helmikuuta 2017 Erfurt[1]) oli saksalainen yleisurheilija, joka kilpaili keski- ja pitkienmatkojen juoksuissa. Hän edusti aktiiviurallaan maajoukkuetasolla Itä-Saksaa ja seuratasolla vuoteen 1951 Rot-Weiß Unterschönauta, 1951–1953 Traktor Unterschönau, Einheit-Mitte Halle, SC Chemie Halle ja vuodesta 1962 SC Turbine Erfurt.
Nuoruudessaan Hermmannin päälaji oli ensin murtomaahiihto, johon hänen kotiseudullaan Thüringenissä oli hyvät mahdollisuudet. Yleisurheilu oli aluksi kesäkausien laji, josta tuli vuodesta 1953 päälaji. Herrmann teki Itä-Saksan ennätyksen 1 500 metrillä, jonka seurauksena hänestä tuli yhteissaksalaisen joukkueen jäsen Melbournen vuoden 1956 olympialaisiin. Hän loukkasi akillesjänteensä, jonka vuoksi joutui keskeyttämään 1 500 metrin alkuerissä.[2] Kisoihin liittyi myös itäblokin joukkueista tapahtuneet loikkaukset. Lähipiiristä tapahtuneiden länteen loikkausten vuoksi Hermannkin joutui vuoden 1957 urheilemaan vain itäblokin alueella. Vuoden 1958 EM-kisoissa Tukholmassa Hermann oli kärkitaistossa loppusijoituksen ollessa kuudes.
Hermann siirtyi 1960-luvulla pitemmille matkoille eli 5 000 ja 10 000 metrille. Vuoden 1962 Belgradin EM-kisoissa hän sijoittui seitsemänneksi 5 000 metrillä. Hänet valittiin vuoden 1964 Tokion olympialaisiin yhteissaksalaiseen olympiajoukkueeseen. Hän sijoittui 10 000 metrillä 11:nneksi.[2] Seuraavana kahtena vuonna Hermann teki pari merkittävää suoritusta. Elokuun 5. 1965 hän teki Erfurtissa 3 000 metrillä ME:n 7.46,0 parantaen Ranskan Michel Jazyn ennätystä kolme sekuntia. Ennätys säilyi Hermannin nimissä vain kolme viikkoa, sillä Kenian Kipchoge Keino juoksi 27. elokuuta Ruotsin Helsingborgissa ennätykseksi 7.39,6. Seuraavan talvena pidetyissä ensimmäisissä EM-hallikisoissa Hermann saavutti hopeaa Länsi-Saksan Harald Norpothin jäljessä. Syyskuussa 1966 järjestetyt EM-kisat Budapestissä olivat Hermannin kansainvälisen uran päätepiste. Hänen juoksunsa päättyi 5 000 metrillä alkueriin.
Kaikkiaan Siegried Hermann saavutti kahdeksan Itä-Saksan mestaruutta: 1964, 1965 ja 1966 5 000 metrillä, 1966 10 000 metrillä, 1960 ja 1961 maastojuoksun lyhyillä matkoilla sekä 1964 ja 1966 maastojuoksun pitkillä matkoilla. Hermann teki Itä-Saksan ennätyksiä kaikkiaan 21 ja yhteissaksalaisia ennätyksiä 14 kertaa.
Urheilu-uransa jälkeen Hermannista tuli urheilunopettaja kotiseudullaan. Lisäksi hän toimi valmentajana. Menestynein valmennettava on ollut Hartwig Gauder, vuoden 1980 Moskovan olympialaisten 50 kilometrin kävelyn olympiavoittaja. Valmennusuraa jatkui aina vuoteen 2000 asti.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jentzsch, Uwe: Siegfried Herrmann verstorben inSüdthüringen.de. 17.2.2017. Viitattu 17.2.2017. (saksaksi)
- ↑ a b Siegfried Herrmann (Arkistoitu – Internet Archive). sports-reference.com
- ↑ Uwe Jentzsch: Läufer-Idol Siegfried Herrmann wird 80 Jahre alt, Thüringer Allgemeine 26. syyskuuta 2015
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Siegfried Herrmann Wikimedia Commonsissa
| Edeltäjä: Michel Jazy, Ranska |
Miesten 3 000 metrin maailmanennätyksen haltija 5. elokuuta 1965 – 27. elokuuta 1965 |
Seuraaja: Kipchoge Keino, Kenia |
|
