Siachenin konflikti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Siachenin konflikti on Pakistanin ja Intian välinen pitkäaikainen konflikti Intian, Pakistanin ja Kiinan rajaseudulla melko lähellä Karakorumin solaa Ladakhin alueen pohjoispuolella olevasta Siachenin vuoristojäätikköalueesta. Alue oli aiemmin Pakistanin hallussa, ja se pitää aluetta omanaan, mutta Intia miehitti sen vuonna 1984, jolloin jäätiköstä tuli maailman korkein miehitetty kohta. Pakistanilaiset eivät ole onnistuneet ajamaan intialaisia monista yrityksistä huolimatta jäätiköltä pois

Siachenin jäätikkö lähiympäristöineen on nykyäänkin maailman korkein rintamalinja 3 600–6 900 metrin korkeudessa. Intia ja Pakistan sotivat ensimmäistä kertaa Kashmirin alueen omistuksesta 1947–1948. Kun aselepo tehtiin vuonna 1949, aselepolinjaa ei piirretty Siachenin alueelle asti, koska siellä ei ollut kenenkään joukkoja[1].

Kun Simlan sopimus solmittiin 1972, se ei määrännyt rajaa Intian ja Pakistanin joukkojen välille jäätikölle. Tälle kylmälle vuoristoalueelle lähti ensimmäinen brittiläinen retkikunta vasta vuonna 1957.

Yhdysvaltain armeijan vuonna 1967 laatiman kartan mukaan Siachen kuului Pakistanille, mikä merkittiin moniin muihinkin karttoihin. 70-luvulla ja 80-luvulla muutaman Siachenin läheisiin vuorenhuippuihin kiipeilevät retkikunnat lähtivät Pakistanista, jonka mukaan Siachen on osa Pakistania. Ennen vuotta 1984 niin enempää pakistanilaiset kuin intialaisetkaan eivät oleskelleet pysyvästi täällä ylävuoristossa. Mutta silti vuonna 1978 intialainen vuoristosotakoulun johtaja eversti Kumar teki kiipeilyoperaation alueella.

Vuonna 1882 eräs intialainen lehtilähde tarkemmin? mainitsi, että Siachen saattaisi olla tulevan konfliktin alue.

Vuonna 1984 Intia käynnisti Operaatio Meghdootin jolloin sen joukko-osasto alkoi kiivetä kohti huippua. Pakistanilaiset kuitenkin saivat vakoilemalla selville Intian vaatetuksen laadun, ja tilasivat samalta toimittajalta kuin Intiakin napavaatetuksen. Tästä intialaiset päättelivät Pakistanin aikovan toimia Siachenin jäätiköllä. Niinpä Intia ehti muutamaa päivää ennen Pakistania käynnistämään Siachenin operaationsa. Operaatioon osallistui lentokoneita ja helikoptereita.

Pakistan vastasi tähän lähettämällä oman joukko-osastonsa, ja Intia voitti kilpajuoksun huipulle valtaamalla koko jäätikön muutamassa päivässä. Intia onnistui sijoittamaan noin 300 miestä strategisiin kohtiin Siachenin jäätiköllä ennen pakistanilaisten joukkojen tuloa. Pakistanille jäi vain Karakorumin Saltoron harjanteen (Saltoro Muztagh) länsiosan alarinteet.

Intian Operaation nimi Meghdoot (Meghaduuta) tarkoittaa jumalallista pilvisanansaattajaa. Intialaisia oli kouluttautunut kylmiin oloihin muun muassa vuoden 1982 etelänaparetkellä, ja intialaisilla oli sopiva varustus kylmiin oloihin. Pakistan menetti 2 300–2 600 km² aluetta Intialle. Pakistan on yrittänyt muutaman kerran ajaa intialaiset pois jäätiköltä, muttei ole onnistunut. Kuuluisin valtausyritys oli 1987, jolloin Intia löi takaisin tulevan Pakistanin presidentin, Pervez Musharrafin 8 000 miehen hyökkäyksen, joka yritti kaapata Boilafond Lan solan. Siinä oli mukana Yhdysvaltain kommandojen kouluttamia Pakistanin erikoisjoukkoja. Pakistan uusi hyökkäyksensä 1990, 1995, 1996 ja 1999 mutta ei silloinkaan menestynyt. Tulitauko solmittiin vuonna 2003, muttei sillä ole ollut käytännön merkitystä, joukot ammuskelevat silloin tällöin toisiaan.

Molemmilla mailla on alueella noin 150 asemaa ja 3 000 miestä.lähde? Intian asemia jäätiköllä huolletaan helikoptereilla. Siachenin jäätiköllä on kuollut noin 2 000–3 000 sotilasta pääosin kylmään ja ohuen ilman aiheuttamiin vuoristosairauksiin.[2] Noin puolet Intian uhreista on paleltunut[3], ja yhteensä 97 prosenttia kuollut paleltumiin ja vuoristosairauksiin. Alueen miehittäminen on molemmilla maille erittäin kallista.

Sekä Intia että Pakistan ovat kyllästyneitä pitämään joukkoja vaarallisella alueella, mutta koska sopimuksen ei ole päästy, Intian armeija pysyy Siechenissa ja Pakistanin armeija lähistöillä. Toukokuussa 2011 Intian ja Pakistanin viranomaiset kuitenkin käynnistivät vuoropuhelun alueen demilitarisoimiseksi.[4]

Jäätikön lähellä noin 4 500 metrin korkeudessa sattui huhtikuussa 2012 onnettomuus, jossa Pakistanin armeijan 124 sotilasta ja 11 armeijan siviilityöntekijää jäi lumivyöryn alle. Pataljoonan päämaja on sijainnut paikalla 20 vuotta ilman vastaavia ongelmia.[5] Hetki oli arka, sillä Pakistanin presidentti Asif Ali Zardari tuli seuraavaana päivänä jo aiemmin sovitulle vierailulle Intiaan lievittääkseen maiden välistä kiistaa.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kepa.fi
  2. Tamminen, Tapio; Zenger, Mikko: Moderni Intia: ristiriitojen suurvalta, s. 136–137. Tampere: Vastapaino, 1998. ISBN 951-768-023-6.
  3. Kepa.fi
  4. Maailman korkeinta taistelutannerta halutaan demilitarisoida 30.5.2011. Hs.fi. Viitattu 30.5.2011.
  5. Pakistanin sotilaat kymmenien lumimetrien alla, viitattu 8.4.2012
  6. Arka aika presidenttitapaamiselle - yli sata hautautuneina Pakistanin ja Intian rajallayle.fi Uutiset viitattu 8.4.2012