Short Stirling

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Short Stirling
Horsa -liitokonetta hinaava Stirling Mk.IV lähtokiidossa.

Short Stirling on ensimmäinen Englannin kuninkaallisten ilmavoimien RAF:n raskas, nelimoottorinen pommikone. Stirling teki ensilentonsa 14. huhtikuuta 1939. Se oli RAF:n ensimmäinen nelimoottorinen pommikone, joka suunniteltiin kantamaan suurempaa pommilastia ja kauemmas kuin mikään aikaisempi kone. Siitä huolimatta sitä pidetään pettymyksenä.

Sitä käytettiin toisen maailmansodan alkuvaiheissa runsaasti, B-17 ja Avro Lancaster -koneiden myötä ne siirrettiin 1943 vuoden lopussa pois pommituskäytöstä saksalaissatamien miinoittamiseen. Koneita käytettiin myös vakoojien pudotuksissa miehitettyyn Eurooppaan.

Stirling voitti Ilmailuministeriön kilpailun 11 eri yhtiöiden suunnitelman joukosta. Vaatimuksena oli nelimoottorinen pommikone, joka kantaisi 14 000 naulan pommilastin 3000 mailin päähän, mikä oli melkoisen vaativa vaatimus.

Koneessa oli kuitenkin yksi merkittävä puute, joka johtui vaatimuksesta saada kone mahtumaan RAF:n olemassa oleviin hangaareihin: siipien kärkivälin piti olla alle 100 jalkaa. Stirlingin ominaisuudet kärsivät korkeasta siipikuormasta ja ilmanvastuksesta ja suurin lentokorkeus jäi matalaksi. Pommittajan ohjailukyky oli mainio ja neljä Bristol-moottoria tuottivat 6600 hevosvoimaa.

Konetta käytettiin ensimmäisen kerran taistelussa helmikuussa 1941 pommituslennolla Rotterdamiin. Vuoden 1942 alussa päiväpommituksista luovuttiin ja Stirlingit lensivät öin Halifaxien ja Lancasterien ohella. Pitemmillä pommituslennoilla pommikuorma oli rajatumpi ja koneet pääsivät hädin tuskin nousemaan Alppien yli. Koneen pommikuilun rajoitusten vuoksi suurin kannattava pommi oli 2000-naulainen.

Syksyllä 1943 koneiden menetykset alkoivat kasvaa ja pommituslennoilla Nürnbergiin ja Berliiniin elo–marraskuussa 1943 koneista menetettiin 10–15 %.

Normandian maihinnousun lähestyessä rakennettiin 461 uutta Mk.IV -mallista konetta ja 143 MK.III pommittajaa muunnettiin Mk.IV mallin mukaiseksi poistamalla nokka- ja yläampumatornit ja varustamalla koneet liitokoneiden hinausvarusteilla. Vuoden 1944 lopusta lähtien valmistettiin 160 kappaletta Mk.V -kuljetuskonemuunnosta jossa oli rahtia varten avattava nokkaosa; suurin osa kuljetuskoneista valmistui vasta sodan loputtua.

Tekniset tiedot (Mk III)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde: [1]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 7–8
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&026.059000026,59 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&030.020000030,20 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&06.09300006,93 m
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&019595.&&&&0019 595 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&031751.&&&&0031 751 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&04.&&&&004 × Bristol Hercules XVI -tähtimoottoria; &&&&&&&&&&&01204.&&&&001 204 kW (&&&&&&&&&&&01615.&&&&001 615 hv) per moottori

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0435.&&&&00435 km/h 4 420 metrissä
  • Matkalentonopeus: &&&&&&&&&&&&0346.&&&&00346 km/h 6 100 metrissä
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&03235.&&&&003 235 km 1 580 kg pommikuormalla, 950 km 6 350 kg kuormalla
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&&05180.&&&&005 180 m

Aseistus

  • 2 × 7,7 mm Browning-konekivääriä nokassa
  • 2 × 7,7 mm Browning-konekivääriä keskitornissa
  • 4 × 7,7 mm Browning-konekivääriä pystytornissa
  • 6 350 kg pommeja
  • Myöhemmissä sarjoissa korkea F.N 7 -keskitorni vaihdettiin virtaviivaisempaan F.N 50 -torniin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mondey s. 192

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä ilmailuun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.