Short cuts – oikopolkuja
| Short cuts – oikopolkuja | |
|---|---|
| Short Cuts | |
 |
|
| Ohjaaja | Robert Altman |
| Käsikirjoittaja |
Robert Altman Frank Barhydt |
| Tuottaja | Cary Brokaw |
| Säveltäjä | Mark Isham |
| Kuvaaja | Walt Lloyd |
| Leikkaaja |
Geraldine Peroni Suzy Elmiger |
| Pääosat |
Fred Ward Andie MacDowell Bruce Davison Tim Robbins Julianne Moore |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Fine Line Features |
| Levittäjä |
Fine Line Features Netflix |
| Ensi-ilta |
 3. lokakuuta 1993 29. heinäkuuta 1994 |
| Kesto | 187 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Tuotto | 6 110 979 dollaria |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Short cuts – oikopolkuja (Short Cuts) on vuonna 1993 ensi-iltansa saanut draamakomedia, jonka on ohjannut Robert Altman. Elokuva perustuu Raymond Carverin yhdeksään lyhyeen novelliin ja yhteen runoon. Elokuvan käsikirjoitus on kuitenkin Robert Altmanin ja Frank Banhydtin käsialaa.
Elokuva seuraa 22 päähenkilön liikkeitä Los Angelesissa ja sen ympäristössä. Päähenkilöiden tarinat kulkevat joskus rinnakkain, mutta yleensä jokaisella henkilöhahmolla tai -parilla on omat ongelmansa.
Elokuva sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta ohjauksesta ja Golden Globe -ehdokkuuden parhaasta käsikirjoituksesta. Lisäksi näyttelijät saivat useita palkintoja yhteisestä näyttelijäsuorituksestaan.
Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Andie MacDowell | … | Ann Finnigan |
| Bruce Davison | … | Howard Finnigan |
| Jack Lemmon | … | Paul Finnigan |
| Zane Cassidy | … | Casey Finnigan |
| Julianne Moore | … | Marian Wyman |
| Matthew Modine | … | Ralph Wyman |
| Anne Archer | … | Claire Kane |
| Fred Ward | … | Stuart Kane |
| Jennifer Jason Leigh | … | Lois Kaiser |
| Chris Penn | … | Jerry Kaiser |
| Joseph C. Hopkins | … | Joe Kaiser |
| Josette Maccario | … | Josette Kaiser |
| Lili Taylor | … | Honey Bush |
| Robert Downey Jr. | … | Bill Bush |
| Madeleine Stowe | … | Sherri Shepard |
| Tim Robbins | … | Gene Shepard |
Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Video-oppaassa vuodelta 1994 Olavi Similä ihailee, miten Altman pitää kaikkien tarinoiden langat käsissään ja antaa Oikopoluille neljä tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.