Shenyang J-15
| Shenyang J-15 | |
|---|---|
 Kaksi J-15T:tä ja yksi J-15D |
|
| Tyyppi | monitoimihävittäjä |
| Alkuperämaa |  Kiina |
| Valmistaja | Shenyang Aircraft Corporation |
| Tila | käytössä |
| Kehitetty mallista | Shenyang J-11 Suhoi Su-33 |
Shenyang J-15, myös nimellä Feisha (kiin. 飞鲨, fēi shā, kirjaimellisesti 'lentävä hai'), (Nato-raportointinimi Flanker-X2/Flanker-K) on kiinalainen kaksimoottorinen lentotukialuksille suunnattu 4,5-sukupolven monitoimihävittäjä. Se on Kiinan ensimmäinen tukialushävittäjä.
Kehitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Shenyang hankki vuonna 2001 Ukrainasta yhden venäläisen Suhoi Su-33 -hävittäjän valmistumattoman prototyypin, joka todennäköisesti käytiin läpi ja takaisinmallinnettiin Kiinassa. Siitä alkoi J-15-hävittäjän kehistystyö. Kiina koitti ostaa Su-33-koneita Venäjältä 2000-vuosikymmenellä, mutta neuvottelut kariutuivat. Syynä oli se, että Kiina oli rikkonut Su-27-hävittäjän (Shenyang J-11) lisenssivalmistukseen ja immateriaalioikeuksiin liittyviä sopimuksia alkamalla kehittää hävittäjästä omaa J-11B-mallia, joten Venäjä ei enää suostunut myymään Su-33:a. Kiinalaisten mukaan kauppa epäonnistui, koska Venäjä olisi vaatinut Kiinaa ostamaan vähintään 50 hävittäjää ja maksamaan tarpeeksi tuotantolinjan uudelleenavaamiseksi.[1][2][3][4]
J-15:n koekone teki ensilentonsa vuonna 2009. Ensimmäiset nousut ja laskut lentotukialuksella suoritettiin Liaoningilla vuonna 2012.[2][3]
J-15:n kehittämistä on jatkettu ensimmäisen mallin valmistumisen jälkeen. Siitä on julkaistu monin tavoin paranneltu J-15T-malli, joka muun muassa soveltuu katapulttilaukausuihin lentotukialukselta (CATOBAR).[4][5]
Kiinalaisen median väitteiden mukaan J-15:n aerodynaamiset kyvyt ovat ”todennäköisesti paremmat kuin minkään alueellisten ilmavoimien käyttämän koneen, paitsi Yhdysvaltojen F-22 Raptorin”. Samojen lähteiden mukaan J-15 pärjää sen vastinparille, Yhdysvaltojen F/A-18E/F Super Hornetille. Toisaalta kiinalaiskoneen suunnittelijat tietävät tarvitsevansa koneeseen muun muassa parempaa elektroniikkaa ja taistelujärjestelmät, ja ovat arvioineet J-15:n pärjäävän paremmin ilmataistelussa, siinä missä Super Hornet on ylivoimainen maa- ja meri-iskuissa.[2]
Suunnittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lentotukialuslaukaisun ja -laskeutumisen vuoksi runko ja laskutelineet on vahvistettu, ja konessa pysäytyskoukku. Rungossa käytetään paljon komposiittimateriaaleja, mikä keventää konetta ja parantaa aerodynaamisia ominaisuuksia. Su-33:een verrattuna J-15:n laskeutumisnopeus on hitaampi eli tukialuskäytössä turvallisempi.[2]
Kaksimoottorisessa J-15:ssa oli aluksi venäläiset Saturn AL-31 -moottorit, mutta ne on korvattu myöhemmin kiinalaisilla WS-10-moottoreilla.[2][5]
J-15 voidaan aseistaa PL-08- ja PL-12-ilmataisteluohjuksilla (T-mallissa myös PL-10 ja PL-15) sekä monipuolisilla ilmasta maahan -aseilla.[5]
Mallit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- J-15: Yksipaikkainen perusmalli
- J-15S: Kaksipaikkainen versio[6]
- J-15T: Paranneltu malli, jossa WS-10-moottorit, AESA-tutka, viidennen sukupolven avioniikka, paranneltu runko ja häivepinnoitus. Kykenee katapulttilaukaisuihin.[5]
- J-15DH: Kaksipaikkainen elektronisen sodankäynnin versio, jossa siihen liittyvää laitteistoa. Ei kykene katapulttilaukaisuun, vaan vaati ”hyppyrin”.[6]
- J-15DT: Paranneltu elektronisen sodankäynnin malli, joka kykenee katapulttilaukaisuun. Havaittiin ensikerran elokuussa 2025.[6]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]J-15-hävittäjät on tarkoitettu Kiinan lentotukialuksille ja niitä on käytetty Liaoningilla, Shandongilla ja Fujianilla.
Ensimmäisenä tukialushävittäjänä J-15 on tärkeä elementti Kiinan 2020-luvun vahvistunutta sotakoneistoa ja voimanosoituskykyä kaukaisemmille alueille. Sillä olisi todennäköisesti avainrooli, jos Kiina toteuttaisi uhkauksensa ja hyökkäisi Taiwaniin, mistä syttyisi laajempi sota.[4]
Käyttäjät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Carlin, Maya: China's J-15 Flying Shark Aircraft Carrier Fighter Has a Ukraine Origin Story The National Interest. 15.9.2024. Viitattu 1.1.2026. (englanniksi)
- 1 2 3 4 5 Kass, Harrison: J-15 Flying Shark: China’s Answer to the U.S. F/A-18 Super Hornet? The National Interest. 11.8.2024. Viitattu 1.1.2026. (englanniksi)
- 1 2 Rupprecht, Andreas: Red Dragon Flankers Royal Aeronautical Society. 20.10.2023. Viitattu 1.1.2026. (englanniksi)
- 1 2 3 Ukraine’s Abandoned Relics Haunt Japanese Jets: The Incredible Story Of China’s J-15 & Liaoning Carrier The EurAsian Times. 8.12.2025. Viitattu 1.1.2026. (englanniksi)
- 1 2 3 4 Newdick, Thomas: China’s J-15T Enhanced Carrier-Based Flanker Officially Unveiled The War Zone. 6.11.2024. Viitattu 1.1.2026. (englanniksi)
- 1 2 3 Newdick, Thomas: Our Best Look At China’s New J-15DT Carrier-Based Electronic Warfare Jet The War Zone. 5.8.2025. Viitattu 1.1.2026. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Shenyang J-15 Wikimedia Commonsissa
